Arvostelu: The Open House -kauhuelokuva on Netflixin surkein alkuperäistuotanto
Striimauspalvelun kökköleffojen keskellä The Open House tekee jonkin sortin ennätyksen huonoudessaan.
Netflix ei suostunut lähettämään The Open House -kauhutrilleriä toimittajille katsottavaksi ennakkoon. Syy siihen selviää elokuvan ensimmäisen 15 minuutin aikana, sillä Dylan Minnetten ja Piercey Dalton tähdittämä pelottelu on aivan järkyttävää sontaa, ehkä vielä huonompi kuin ennen joulua ensi-iltansa saanut Bright-kammotus, yksi Netflixin huonoimmista alkuperäiselokuvista.
Brian-isä kuolee auto-onnettomuudessa, Naomi-äiti (Dalton) ja Logan-poika (Minnette) joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin ja muuttavat taloon syrjäseudulle, jossa he saavat asua ilmaiseksi. Ehtona on se, että joka sunnuntai kämpässä järjestetään asuntonäyttö.
Vieraita ihmisiä siis ramppaa asunnossa vähän väliä ja sen lisäksi talossa taitaa olla jotain yliluonnollista. Ovet paukkuvat, suihku muuttuu jääkylmäksi, murokulho vaihtaa mysteerisesti paikkaa ja Logan näkee näkyjä. Muut alueen asukkaat ovat tietysti kummallisia – naapurin mamma käyttäytyy todella omituisesti, keskelle tietä ilmestyvä mies katoaa mystisesti ja niin edelleen.
The Open House alkaa kummitustalosäikyttelynä, jossa ei tapahdu oikein mitään vajaan tunnin aikana. Yht’äkkiä yliluonnolliset elementit unohdetaan kokonaan ja leffa muuttuu jonkin sortin slasheriksi, jossa pahiksen motivaatioita tappaa ei paljasteta lainkaan. Itse asiassa hänestä ei paljasteta yhtään mitään, edes kasvoja ei näytetä. Elokuvan loppuratkaisu tuntuu siltä kuin se olisi karsittu kasaan ja kuvattu parissa päivässä, koska joku rahakasan päällä istuva ei pitänyt alkuperäisestä lopusta. Kauhuleffa, joka ei selitä kaikkea auki olisi ihan ok, jos siinä olisi edes jotain järkeä, jotain jonka katsoja voi itse päätellä, mutta The Open House vain pysähtyy puolentoista tunnin jälkeen kuin seinään.
Matt Angel ja Suzanne Coote toimivat käsikirjoittajina, tuottajina ja ovat myös ohjanneet elokuvan. Heidän rustaamansa kässäri on laiskinta huttua vähään aikaan, jota ei ole tainnut kaksikon lisäksi lukea kukaan muu, ainakaan kokonaan. Kaikkien älyttömyyksien ja pelottelukliseiden lisäksi Logan ei voi esimerkiksi soittaa hätänumeroon, koska hänen kännykässään ei ole sim-korttia.
Miksi tekijät haluavat näyttää lähikuvia maitopurkeista kaupan hyllyllä kahteen eri otteeseen tai miksi katsojalle esitellään kahteen kertaan äiti alastomana suihkussa? Tuskin he tietävät sitä itsekään. Ainoa asia joka leffassa toimii, on äidin ja pojan jakama pelko, vaikka säikyttely onkin tahattoman koomista.
The Open Housesta tulee mieleen se tuore South Parkin jakso, jossa Netflix-pamput dumppaavat miljoonia dollareita mihin tahansa projektiin ja antavat kenen tahansa tehdä heille sarjoja ja leffoja.