Uusimmat

Arvostelu: The Shape of Water on yksi Guillermo del Toron parhaista elokuvista

06.02.2018 10:19 Aki Lehti

The Shape of Water on kauniin raastava aikuisten satu.


Ensi-ilta: 09.02.2018. / Alkuperäisnimi: The Shape of Water / Ohjaus: Guillermo del Toro / Käsikirjoitus: Guillermo del Toro, Vanessa Taylor / Pääosissa: Sally Hawkins, Michael Shannon, Richard Jenkins, Doug Jones, Michael Stuhlbarg, Octavia Spencer / Pituus: 124 minuuttia / Ikäraja: K16


Guillermo del Toron parhaimpia elokuvia tähän mennessä ovat olleet hänen espanjankieliset teoksensa, löyhästi toisiinsa kietoutuvan trilogian muodostavat Kronos, Devil’s Backbone ja Pan’s Labyrinth. Ohjaajan Hollywood-tuotoksista esimerkiksi Hellboy 2 ja Crimsom Peak olivat upean näköisiä, mutta sisällöltään kaukana ohjaajan äidinkielellään tekemistä elokuvista. Onneksi del Toro ei ohjannut jatkoa huonoimmalle elokuvalleen, Pacific Rim -robottimäiskeelle, vaan laittoi kaikki paukkunsa The Shape of Wateriin, upean kauniiseen, rankkaan ja koskettavaan aikuisten satuun, joka todellakin on saamansa 13 Oscar-ehdokkuuden arvoinen elokuva.

The Shape of Water on fantasiaelokuvan muodossa esitetty erilaisuuden ylistys ja kertomus siitä kuinka ketään tai mitään ei pidä arvottaa tai tuomita ulkonäkönsä tai -muotonsa perusteella.

Kertomuksen pääosassa on Sally Hawkinsin esittämä Elisa, joka työskentelee siivoojana hallituksen huippusalaisessa laboratoriossa 1960-luvun alun Baltimoressa. Hän on ollut syntymästään asti mykkä, orpo, jonka elämä ei tasaisuudestaan huolimatta ole onnetonta. Hänellä on ystävinään naapurinsa Giles, Richard Jenkinsin esittämä vanhempi herrasmies ja työkaverinsa Zelda (Octavia Spencer), jotka molemmat ovat kovia höpöttämään.

Elisa ei kuitenkaan tyydy vain kuuntelemaan, vaan heidän suhteensa perustuvat keskusteluihin, sillä molemmat ystävistä ymmärtävät viittomakieltä. Sally haaveilee kuitenkin rakkaudesta, jonka hän löytää laboratoriosta, teljettynä säiliöön.

Vesitankkiin on vangittu jonkin sortin Hellboy-sarjakuvista ja -elokuvista tutun Abe Sabiens -hahmon ja Swamp Thingin risteytys, hirviöltä näyttävä vedessä elävä otus. Pelottavan näköinen suomujen peittämä sammakon, ihmisen ja matelijan risteytys on kuitenkin kaikkea muuta, sillä se on tunteva ja älykäs olio, johon Elisa rakastuu.

The Shape of Water näyttää mihin ennakkoluulot ja vieraiden tai tuntemattomien asioiden, ihmisten tai otusten pelko voi pahimmillaan johtaa. Del Toro vääntää rakkaustarinansa sanoman tahallaan rautalangasta, joka puhuu suvaitsevaisuuden puolesta. Elisa ja hirviö ovat molemmat kummajaisia, mutta löytävät rakkauden.

Näyttelijäköörissä ei ole ainuttakaan heikkoa lenkkiä, vaan casting on onnistunut täydellisesti.

Sally Hawkins on upea näyttelijä, joka loisti myös edellisessä elokuvassaan Maudie, jota ei Suomessa saatu teatterilevitykseen lainkaan, mutta joka onneksi nähtiin viime syksyn Rakkautta & Anarkiaa -festareilla. Nyt Hawkinsin sanaton suoritus muistuttaa, kuinka vaikuttavia mykkäelokuvat voivat olla. Harvoja tekstitettyjä viittomakohtauksia lukuun ottamatta Hawkins ei tarvitse kuin kehonkielensä ja kasvojensa eleet ja ilmeet, tuoden vaivatta kaikki tunteensa valkokankaalle, suunnattomasta pelosta epäitsekkääseen rakkauteen. Hänen työskentelyynsä tuntuu tarttuneen jotain elokuvan taianomaisista ja yliluonnollisistakin aineksista.

Michael Shannon vetää komentaja Strickland-pahiksensa aivan tappiin ja överiksi, mutta hahmo on silti uskottava, oikea ihminen, jonka kaltaisia ennakkoluuloisia öyhöttäjiä ei nykymaailmasta puutu. Hän on tietysti se elokuvan oikea hirviö, jonka pahuus ei jää pelkän puheen tasolle. Mies on sadisti, joka nauttii naisten alistamisesta ja kivun tuottamisesta ja huumaantuu rääkätessään vesioliota.

Del Toro on kasannut elokuvansa periaatteessa hyvinkin tutuista palikoista ja vaikutteet on helppo bongata, mutta silti The Shape of Water on omaperäisen näköinen teos, jonka maailma on samanaikaisesti kaunis ja pelottavan kylmä. Del Toro hallitsee niin goottimelodraaman, kauhun kuin useat muutkin tyylilajit, mutta parhaimmillaan hän on tehdessään fantasiaa ja maagista realismia. Elokuvan mielikuvitusmaailma on täysin uskottava, vähän samaan tyyliin kuin toisen erilaisesta rakkaudesta kertovan mestariteoksen – Jean Cocteaun La belle et la bêten , eli parhaan koskaan tehdyn Kaunotar ja hirviö -filmatisoinnin vuodelta 1946.

Elokuvaa hallitsee rauhallisen vedenalaisen maailman vihreä väri, vaikka suurin osa siitä tapahtuukin kliinisessä laboratoriossa. Rauhoittavan liplattavat laineet ja hellät pohjavirtaukset tuntuvat olevan läsnä kaikkialla missä olentokin.

Huonomman ohjaajan käsissä elokuva olisi todennäköisesti ollut hölmön epäuskottava, mutta del Toron sisällä asuva hyvällä tavalla naiivi lapsi uskoo edelleen rakkauteen ja parempaan huomiseen. Esitellessään sitä Elisan silmin nähtynä maailma on kaikista kamaluuksista huolimatta maaginen paikka

The Shape of Water on yksi del Toron parhaista teoksista, jonka ääressä on hankala olla kyynelehtimättä. Aikuisille suunnatun sadun aikaansaama vollotus on kuitenkin puhdistava kokemus, jonka katsominen muistuttaa todellisen maailman kauneudesta.

THE SHAPE OF WATER

”The Shape of Water ei kaunistele asioita, mutta uskoo silti rakkauteen ja parempaan huomiseen. Kauhufantasiaromanssi kiilaa suoraan del Toron parhaimpien elokuvien joukkoon.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat