Arvostelu: Dome Karukosken Tolkien on pätevä kasvutarina Sormusten herra -legendasta
Taru sormusten herrasta -kirjojen luojasta, J.R.R. Tolkienista, kertova henkilökuva on suomalaisen Dome Karukosken ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyö. Elokuva kertoo maailmankuulun kirjailijan nuoruusvuosista.
Ensi-ilta: 3.5.2019
Alkuperäisnimi: Tolkien
Ohjaus: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: David Gleeson, Stephen Beresford
Pääosissa: Nicholas Hoult, Lily Collins, Colm Meaney, Derek Jacobi
Pituus: 112 minuuttia
Ikäraja: K12
J.R.R. Tolkien on nimenä koko maailman tuntema ja rakastama Hobitti-tarinoiden luoja. Harva kuitenkaan tietää brittiläisestä fantasiakirjailijasta muuta kuin nimen, sillä hänen luomuksensa kasvoivat kirjailijaa suuremmiksi instituutioiksi.
David Gleesonin ja Stephen Beresfordin käsikirjoittama ja Dome Karukosken ohjaama Tolkien pyrkii valottamaan sitä, millainen ihminen nuorena poikana orvoksi jäänyt John Ronald Reuel Tolkien oikeastaan oli ennen Hobittia, ja millaisista lähtökohdista jo monta sukupolvea koskettanut Sormustaru sai alkunsa.
Karukosken elokuva sijoittuu Tolkienin nuoruusvuosiin ja aikaan, jolloin hänestä oli vasta puhkeamassa varsinainen kirjailija. Elokuva on yhtä aikaa kasvutarina ja rakkauskertomus, sillä Tolkien löysi elämänsä rakkauden jo teini-ikäisenä.
Etelä-Afrikassa syntynyt Tolkien jäi isän kuoltua pikkuveljensä kanssa yksinhuoltajaäidin hoidettavaksi. Pojat menettivät pian äitinsäkin ja jäivät orpoina katolisen papin huollettavaksi. Tolkien pääsi yliopistoon stipendin turvin ja kielitieteistä kiinnostunut nuorukainen alkoi kehitellä omia kieliään – esikuvanaan muun muassa suomen kieli, mikä myös elokuvassa mainitaan. Kolmen ystävänsä kanssa hän muodosti toinen toistaan tukevan ja inspiroivan “fellowshipin”, joka purki ideoitaan toisilleen teekuppilassa. Samalla hän rakastui palavasti kauniiseen Edithiin, jonka kanssa naimisiinmenon Tolkienin huoltaja kuitenkin ensin kielsi.
Sitten alkoi Ensimmäinen maailmansota, jonka myötä myös Tolkien ystävineen päätyi Ranskaan länsirintaman juoksuhautoihin.
Niille, jotka odottavat tarinaa Sormustarun synnystä ja visuaalisesta matkasta Keski-Maahan, on tarjolla pettymys. Karukoski ottaa käsittelyynsä nuorukaisen, jonka sydän sykkii kielitieteelle, kaveriporukalle ja fiksulle naiselle, ja joka matkaa läpi haasteiden kohti sitä hetkeä, jolloin hänestä tuli koko maailman tuntema Tolkien. Aivan kuitenkaan siihen pisteeseen elokuvan aikana pääsemättä.
Elokuvallisessa henkilökuvassa Tolkienia esittää Nicholas Hoult ja Edithiä Lily Collins. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Derek Jacobi Tolkienia inspiroivana professorina, Colm Meaney isä Francis Morganina sekä Patrick Gibson, Anthony Boyle ja Tom Glynn-Carney Tolkienin tiiviinä kaveriporukkana.
Tolkien tarjoaa mielenkiintoista taustatietoa kaikkien tuntemasta kirjailijasta ja asioista, jotka hänen elämässään vaikuttivat myöhempään kirjalliseen tuotantoon. Suuri rakkaus Edithiin näkyy esimerkiksi Lúthienin ja Berenin tarinassa, kaiken voittava ystävyys ja kaveria ei jätetä -asenne puolestaan Sormusten ritareissa. Nicholas Houltin karisman myötä legendaksi kasvaneesta Tolkienista luodaan elokuvassa inhimillinen ihminen nuorukaisen virheineen ja haasteineen.
Perinteisen henkilökuvan muotoon puettu tarina vie Tolkienin lopulta sodan taistelukentille, missä Karukoski pääsee hieman flirttailemaan Keski-Maan taisteluiden kanssa. Juoksuhaudoissa elämästään taistelevan Tolkienin mieleen istutetaan synkkiä kuvia ja näkyjä, mistä hän myöhemmin kirjoittaa romaaneissaan.
Rakkaus, ystävyys ja veljeys olivat vallitsevia teemoja nuoren kirjailijanalun elämässä, ja nämä näkyvät myös hänen tuotannossaan. Karukoski yhdistelee vaikutukset toimivaksi kasvutarinaksi, josta Tolkienin tuotannon ystävät löytävät helposti yhtymäkohtia rakastettuihin fantasiatarinoihin.
Tolkien on kuitenkin suurelle yleisölle suunnattu henkilökuva fantasiakirjallisuutta vahvasti muokanneesta ihmisestä, eikä elokuvaa ole tarkoitettu pelkästään kirjailijan faneille. Lisäksi elokuvan tuotantosuunnittelussa on tehty erittäin komeaa työtä.
TOLKIEN
”Dome Karukosken elokuva on kauniisti lavastettu ja kuvattu henkilökuva legendaariseksi kasvaneesta fantasiakirjailijasta.”
