Uusimmat

Arvostelu: Uusi Tomb Raider on helposti historian paras videopeliin perustuva elokuva

14.03.2018 20:00 Tuukka Hämäläinen

Tomb Raiderin uusi tuleminen valkokankaalle sujuu melkein yhtä hyvin kuin videopeleissä muutama vuosi sitten. Alicia Vikanderin tähdittämä Tomb Raider on nimittäin viihdyttävä seikkailuelokuva, joka seisoo omilla jaloillaan, unohtamatta pelisarjan perintöä.


Ensi-ilta: 16.03.2018. / Alkuperäisnimi: Tomb Raider / Ohjaus: Roar Uthaug / Käsikirjoitus: Geneva Robertson-Dworet, Alastair Siddons & Evan Daugherty / Pääosissa: Alicia Vikander, Walton Goggins, Daniel Wu & Dominic West / Pituus: 119 minuuttia/ Ikäraja: K12


Pitkäikäiseen Tomb Raider ­-pelisarjaan perustuvia elokuvia on tehty aiemmin kaksi. Lara Croft: Tomb Raider (2001) ja Lara Croft: Tomb Raider – The Cradle of Life (2003) olivat molemmat melko lailla hirveitä. Uudella Tomb Raiderilla oli kuitenkin hyvät ainekset kasassa. Ohjaajaksi buukattiin katastrofielokuvien parhaimistoon lukeutuvan The Waven (2015) norjalainen ohjaaja Roar Uthaug, ja pääosaan saatiin Oscar-palkittu ruotsalaistähti Alicia Vikander.

Lisäksi oli selvää, että uusi elokuva ei perustu niinkään alkuperäisiin ysäripeleihin, vaan Crystal Dynamics -studion uusiin peleihin Tomb Raider (2013) ja Rise of the Tomb Raider (2015), jotka ovat asteen maanläheisempiä, ja jälkimmäisen tarina voitti jopa Writer’s Guild of American käsikirjoituspalkinnon. Lähtökohdat olivat siis hyvät, mutta usein on käynyt niin, että tästä huolimatta lopputulos on tyhjänpäiväinen tai totaalista roskaa. Loistava pääosanäyttelijä ei pelastanut Assassin’s Creediä (2016), eikä lupaava ohjaaja Warcraftia (2016).

Siksi voinkin riemulla todeta, että uusi Tomb Raider on melkoinen poikkeus säännöstä. Se on oikeasti kelvollinen videopelielokuva.

Selkeyden vuoksi kerrottakoon, että olen kyllä pelannut Tomb Raider -pelejä, ja niiden maailma on minulle tuttu. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä uusi Tomb Raider seisoo omilla jaloillaan. Elokuvasta nauttiakseen ei tarvitse edes tietää, että se perustuu videopeliin.

Tomb Raider käynnistyy introlla, jossa kerrotaan japanilaisesta kuningatar Himikosta, kirotuista voimista ja tarunomaisesta Yamatain saaresta. Pelejä pelanneet voivat tunnistaa, että lähtökohdat ovat melko suoraan peräisin vuoden 2013 Tomb Raider -pelistä. Elokuvan hahmot ja tapahtumat kuitenkin eroavat selkeästi pelin tarinasta.

Varsinainen kertomus käynnistyy Lontoossa persaukisena asuvasta Lara Croftista, joka tukee kamppailulajien harrastustaan polkupyörälähettinä. Laran isä, miljoonayhtiötä johtanut Richard Croft (Dominic West) on kadonnut merillä seitsemän vuotta sitten, mutta Lara ei vielä ole myöntynyt allekirjoittamaan hänen kuolintodistustaan – siitä huolimatta, että tämä takaisi Laralle perinnöksi koko yhtiön ja Croftien sukukartanon.

Kun nimikirjoitus viimein saadaan paperiin, paljastuu Laralle hänen isänsä salaisuus. Richard Croft käytti viimeiset vuotensa selvittäen Himikon mysteeriä ja katosi etsiessään Yamataita Japanin edustalla, Paholaisen meren alueella. Sanomattakin on selvää, että Lara lähtee jäljittämään isäänsä, apunaan vain palkkaamansa laivan kippari Lu Ren (Daniel Wu). Kun saarelle lopulta päästään, törmää Lara Mathias Vogeliin (Walton Goggings). Epäilyttävä kaveri on hänkin etsimässä Himikon hautaa, tietysti pahat mielessään ja aseistettujen yrmyjen tukemana.

Kaikkiaan kolmen käsikirjoittajan käsissä syntynyt Tomb Raider -elokuva kertoo eräänlaisen Lara Croftin syntytarinan. Toisin kuin Angelina Jolien tähdittämässä Lara Croft: Tomb Raiderissa, ei nimikkohahmo ole vielä mikään kokenut sankari elokuvan alussa, vaan hänestä koulitaan selviytyjä haasteiden kautta. Tämä on paljon mielenkiintoisempi ja samaistuttavampi lähtökohta, vaikka Croft onkin mestarillinen jousiampuja ja fyysisesti käsittämättömässä kunnossa.

Roar Uthaug kuljettaa tarinaa samalla hallinnalla kuin The Wavessa. Hän ei ole mikään vallankumouksellinen ohjaaja, mutta hallitsee valtavirtaelokuvan keinot hyvin ja osaa rakentaa jännittäviä tilanteita. Valitettavasti näyttelijöille ja hahmoille ei jää yhtä hyvin tilaa kuin Uthaugin katastrofielokuvassa, mutta Tomb Raider pysyy silti kasassa hyvän rytmityksen ansiosta. Tanskalainen tyttö -elokuvasta (2015) Oscarin pokannut ja myös Ex Machinasta (2014) tuttu Vikander on ainoa, joka pääsee näyttelijänä osoittamaan hiukan enemmän kykyjään elokuvan edetessä. Paitsi että rooli on selvästi ollut fyysisesti haastava, on Vikander parhaimmillaan myös uskottava roolissaan.

Valitettavasti yleensä erinomainen Walton Goggings (mm. The Hateful Eight) menee täysin hukkaan pahvisen pääpahiksen roolissa. Kun hänen erinomaisen räväkkää näyttelijäntyötään on juuri katsonut Vice Principles -tv-sarjassa, on vaikea uskoa, että valkokankaalla on ylipäätään sama kaveri.

Tomb Raider on toimiva seikkailu, joka viihdyttää kestonsa ajan mainiosti, ja joka ei kaikeksi onneksi näytä niin pahalta CGI-mössöltä, kuin ensimmäisen trailerin perusteella saattoi pelätä. Se antaa painoarvoa oikeille asioille, mutta ei silti onnistu nousemaan peruskivaa seikkailuleffaa korkeammalle. Jo tämä on kuitenkin videopelielokuvien genressä valtava saavutus. Sanoisinkin että Tomb Raider on paras tähän mennessä tehty videopeliin perustuva elokuva. Sen tekijät tuntuvat tajunneen, mitkä elementit ovat tärkeitä pelille ja siirtäneet ne onnistuneesti valkokankaalle, mutta saaneet samalla teoksen seisomaan omilla jaloillaan.

Hieman tympeää on naisroolien vähyys, johon itse Vikanderkin kiinnitti hiljattain haastattelussa huomiota. Konkarinäyttelijä Kristin Scott Thomas on mukana pienessä roolissa, mutta hänen hahmonsa onkin päähenkilön ohella oikeastaan elokuvan ainoa keskeinen nainen. Tällä on kenties yritetty rakentaa sukupuolten välistä jännitettä, jossa miehet näyttäytyvät valloittajahenkisinä ja konfliktin aiheuttajina. On sitten erillinen kysymys, kaipaako Tomb Raider -elokuva tällaista asetelmaa.

Tomb Raider ei tosiaan tällaisenaan taida läpäistä Bechdelin testiä, mikä on vähän aneemista vuotena, jolloin naisten ja vähemmistöjen representaatio on vahvasti keskustelun kohteena. Tähän liittyen elokuvalla on kuitenkin yksi avu puolellaan: Lara Croftilla ei ole pakotettua romanssia yhdenkään hahmon kanssa. Onneksi, sillä tarina ei tosiaan tällaista jää kaipaamaan.

TOMB RAIDER

3,5/5

”Tomb Raider on viihdyttävä seikkailu, joka selviää pelileffojen kirouksesta, mutta ei nouse genrensä parhaimmistoon millään ilveellä.”

 

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat