Arvostelu: Tosielämän terrori-iskusta kertova Hotel Mumbai on hyvä elokuva, jonka katsomisesta tulee paha olo

06.06.2019 19:51 | Aki Lehti

Australialaisohjaaja Anthony Marasin debyyttiohjaus Hotel Mumbai on realistisuudessaan todella kaukana perinteisestä toimintatrilleristä.


Ensi-ilta: 07.06.2019
Alkuperäisnimi: Hotel Mumbai
Ohjaus: Anthony Maras
Käsikirjoitus: John Collee, Anthony Maras
Pääosissa: Dev Patel, Armie Hammer, Jason Isaacs & Nazanin Boniadi
Pituus: 123 minuuttia
Ikäraja: K16


Tositapahtumiin perustuva Hotel Mumbai on debyyttielokuvaksi harvinaisen hyvin toimiva teos, vaikka sen katsominen ei ole kovin miellyttävä kokemus. Vuoden 2008 marraskuussa Intian suurimmassa kaupungissa Mumbaissa tehtiin sarja terrori-iskuja, joissa kuoli 175 ja haavoittui 308 ihmistä. Australialaisohjaaja Anthony Marasin esikoiselokuvassa keskitytään vain yhteen kohteeseen, hulppeaan viiden tähden Taj Mahal Palace -hotelliin.

Hotel Mumbai on usean ihmisen kertomus, jossa ei periaatteessa ole lainkaan pääosanesittäjää. Hahmoina nähdään muun muassa hotellin vakiovieras, rikas iranilais-brittiläinen perijätär Zahra (Nazanin Boniadi), joka on juuri mennyt naimisiin amerikkalaisen Davidin (Armie Hammer) kanssa. Heidän pikkuvauvaansa hoitaa Sally (Tilda Cobham-Hervey).

Luksushotellissa asiakas on kuningas, kuten ravintolapäällikkö Oberoi (Anupam Kher) ilmoittaa useamman kerran. Työntekijöistä tärkeään rooliin nousee tarjoilija Arjun, jonka roolissa nähdään muun muassa Slummien miljonääri -elokuvasta tuttu Dev Patel.

Venäläisellä liikemies Vasililla (Jason Isaacs) on armeijatausta, mutta hänkään ei pysty ihmetekoihin konetuliasein ja kranaatein varustautuneita terroristeja vastaan. Hotel Mumbai onkin mahdollisimman realistinen trilleri, melkein kuin dokumentti, joka saa sydämen hakkaamaan.

Elokuva ei esittele terroristien taustoja, mutta Amandeep Singhin, Suhail Nayyarin, Yash Trivedin ja Gaurav Paswalanin esittämille kylmäverisille murhaajille annetaan reippaasti ruutuaikaa. Nuoria miehiä käskyttää heihin koko ajan puhelinyhteydessä oleva johtaja. Muutamaan otteeseen mielipuolisen sairaisiin tekoihin syyllistyvät miehet selvästi epäröivät. Suurimman osan ajasta he kuitenkin tappavat hotellivieraita ja työntekijöitä raakalaismaisesti, ampuen ihmisiä lähietäisyydeltä iästä, sukupuolesta tai ihonväristä välittämättä.

Tapahtumia seurataan myös paikallisen poliisin ja reppureissaajapariskunnan näkökulmasta. Maras onnistuu pitämään paketin todella hyvin kasassa, vaikka hahmoja on mukana enemmän kuin tarpeeksi. Yhtenä loistavana ideana on ollut laittaa tapahtumien taustalla auki oleviin televisioihin pyörimään oikeita tragediasta kertovia uutislähetyksiä, jolloin hahmojen ei tarvitse selittää katsojalle asioita auki.

Aivan kaikkia ihmisiä terroristit eivät tapa heti, vaan ottavat rikkaita länsimaalaisia panttivangeiksi, tarkoituksenaan murhata nämä tv-kameroiden edessä.

Ahdistavuudessaan Hotel Mumbai vertautuu viime syksynä ensi-iltansa saaneeseen Utøyan saaren traagisesta massamurhasta kertovaan U – 22 July -elokuvaan, jonka ohjasi Erik Poppen. Molemmat ovat dokumentaarisen tyylinsä ansiosta pelottavampia kuin yksikään kauhuelokuva. Myös Hotel Mumbain kohdalla voi kysyä miksi moinen yksityiskohtaisen tarkasti terroristien tekemät kamaluudet toisintava teos on edes pitänyt tehdä.

Monet ovat varmasti sitä mieltä, että elokuvan kautta terroristit saavat juuri sitä mitä halusivatkin, eli näkyvyyttä ja huomiota. Tämä voi pitää paikkansa, mutta Hotel Mumbai on ennen kaikkea kunnianosoitus hotellin työntekijöille, joista suuri osa jäi vapaaehtoisesti paikalle auttamaan vieraita, vaikka monet heistä olisivat päässeet helposti karkuun. Kaikkien kamaluuksien keskellä elokuva näyttää siis myös ihmisyyden toisen ääripään.

Kuvaaja Nick Remy Matthewsin jälki on kauttaaltaan komeaa. Ilmakuvissa hotelli on kuin satukirjan palatsi, mutta sisätiloissa jännitys nousee huippuunsa kameran tullessa ahtaissa paikoissa aivan iholle kiinni. Kohtaus jossa lastenhoitaja on itkevän pikkuvauvan kanssa vaatekaapissa vain muutaman metrin päässä vaanivia murhaajia piilossa on jo lähes sietämätöntä katsottavaa.

Ohjaajan yhdessä Peter McNultyn kanssa leikkaaman leffan rytmitys toimii loistavasti, eikä kahden tunnin mittaisessa leffassa ole minuuttiakaan liikaa. Lisäpisteet elokuva saa vielä siitä, että siinä ei puhuta pelkästään englantia, vaan myös hindiä, urdua, venäjää, kreikkaa, arabiaa ja monia muita kieliä.

Hotel Mumbai ei ole mestariteos, mutta todella hyvä elokuva ensiohjaukseksi ja taatusti vuoden parhaimpia trillereitä.

HOTEL MUMBAI

”Hotel Mumbai on raakuudessaan rankkaa katsottavaa, mutta sen perimmäinen viesti on usko ihmisen hyvyyteen.”

Muropaketin uusimmat