Arvostelu: Tuore Tuntematon sotilas on elokuvaversioista paras
Aku Louhimiehen vuosikausia työstämä, ja ei ihan sattumalta Suomen itsenäisyyden juhlavuonna ensi-iltansa saava Tuntematon sotilas on paikoitellen epätasainen elokuva, mutta silti paras kolmesta leffa-adaptaatiosta.
Ensi-ilta: 27.10.2017 / Ohjaus: Aku Louhimies / Käsikirjoitus: Aku Louhimies ja Jari Olavi Rantala / Pääosissa: Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi, Hannes Suominen, Arttu Kapulainen, Paula Vesala, Samuli Vauramo, Joonas Saartamo, Juho Milonoff, Andrei Alén, Matti Ristinen, Diana Pozharskaya / Pituus: 180 minuuttia / Ikäraja: K16
Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan taustat ovat taatusti jo melkein kaikilla selvillä, joten mennään suoraan asiaan. Aku Louhimiehen ja Jari Olavi Rantalan Väinö Linnan klassikkoromaanin ja sen sensuroimattoman version, eli vuonna 2000 julkaistun Sotaromaanin pohjalta tekemä käsikirjoitus ärsyttänee ainakin joitain puristeja, mutta se ei ota lähellekään niin paljon vapauksia tai muokkaa alkuperäistarinaa uusiksi kuin ennalta annettiin ymmärtää. Tuntematon vuosimallia 2017 saa pisteet erityisesti äänisuunnittelusta, kuvauksesta, lavastuksesta, erikoistehosteista ja puvustuksesta. Paikoin sen rytmitys on tyystin hukassa, vaikka leikkaus suurelta osin onkin onnistunutta. Improvisaatiopohjalta yleensä työskentelevän Louhimiehen on tällä kertaa ollut ilmeisen pakko seurata käsikirjoitusta melko tarkkaan.
Tarinaan on lisätty oikeastaan melko tarpeettomia välähdyksiä kotirintamalle, joiden aikana leffa hyytyy täysin. Paula Vesalan esittämä Lyyti-vaimo kaipaa Rokkaa kotiin ja Kariluoto menee naimisiin Helsingin Tuomiokirkossa ennen sotaa. Tarkoitus on tietysti ollut tuoda mukaan myös naisnäkökulmaa, mutta hahmojen ponnisteluja tai uhrauksia ei esitellä sen tarkemmin. Tarkoituksena on vain kertoa, että sota vaikutti muihinkin kuin itse taisteluun osallistuneisiin, mikä oli vielä edellisten elokuvien valmistumisvuosina itsestäänselvyys. Toivottavasti myöhemmin nähtävä neliosainen tv-sarjaversio esittelee naishahmoja valkokangasversiota enemmän. Tällaisenaan tuntuu väkisinkin siltä, että Louhimies ja Rantala aliarvioivat nuorempia katsojia, joille kotirintamakohtaukset on selvästi suunnattu.
Louhimies ei onneksi kaunistele faktoja, sillä elokuva tekee selväksi sen, että kyseessä on hyökkäyssota. Totuutta ei vääristellä. Sotilaille jaetaan pervitiiniä, eli metamfetamiinia, ja mukaan on leikattu arkistomateriaalia, jossa hakaristiliput liehuvat ja Hitler vierailee Suomessa.
Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan järjestäin hyvin. Ainoastaan Aku Hirviniemen alikersantti Hietasen turun murre ärsyttää kuulostamalla juuri siltä miltä sen ei pitäisi, eli näyttelijältä liioittelemassa murretta jota ei luonnostaan hallitse. Kaikki köörin näyttelijät kuitenkin kalpenevat Eero Ahon rinnalla, jonka Rokka on upea. Hän tekee hienoimman roolisuorituksen suomalaisessa elokuvassa vuosikausiin. Tämän version Rokka raivoaa ja synkistelee aiempaa enemmän ja sota muuttaa miestä, jonka Aho välittää katsojalle taitavasti.
Tuntematon näyttää komealta, modernilta sotaelokuvalta. Erikseen on pakko mainita kuvaaja Mika Orasmaa, joka löytää vaihtuvien vuodenaikojen keskeltä niin pienen ihmisen kuin spektaakkelinkin. Miehen kuvaamana realistiset räjähdykset, erikoistehosteet ja sotilaiden pelko ja epätoivo kauniiden maisemien keskellä ovat aivan samaa tasoa kuin vähintään kymmenen kertaa kalliimpien Hollywood-tuotantojen.
Vaikka asiaa ei alleviivaamalla alleviivata, niin Louhimiehen versio on ehdottomasti sodanvastainen elokuva, kuten Linnan kirjakin. Siitä uupuu melkein kokonaan sotilaiden hauska sanailu ja huumori, joka on oikea ratkaisu, vaikka kolmen tunnin mittaisena synkistely onkin melko raskas paketti.
TUNTEMATON SOTILAS
”Uusi versio Tuntemattomasta ei ole millään tasolla tarpeellinen elokuva, mutta mielummin sitä katsoo kuin kahta edellistä.”
