Arvostelu: Vihapuhetta! Siitä Wreck-It Ralph 2 ei selvästi tajua mitään, mutta vuoden ehkä hauskin leffakohtaus pelastaa paljon

Koko perheen seikkailu Räyhä-Ralfin jatko-osassa seikkaillaan internetin ja verkkopelien kirjavissa maailmoissa. Nokkela ja viihdyttävä elokuva kiertää verkon hankalimmat kipukohdat kaukaa, mikä tuntuu pahalta laiminlyönniltä. 

Ensi-ilta: 2.1.2018 / Alkuperäisnimi: Ralph Breaks the Internet / Ohjaus: Rich Moore & Phil Johnston / Käsikirjoitus: Phil Johnston & Pamela Ribon / Pääosissa: John C. Reilly, Sarah Silverman, Gal Gadot, Taraji P. Henson, Jack McBrayer, Jane Lynch, Alan Tyduk & Bill Hader / Pituus: 113 minuuttia / Ikäraja: 7

Vuoden 2012 Räyhä-Ralf eli Wreck-it Ralph oli Disneyn veikeä ja humoristinen seikkailu retropelien maailmassa. Elokuva oli täynnä pelihuumoria ja hauskoja viittauksia, ja kaiken lisäksi se toimi sekä komediana että sopivasti liikuttavana lastenelokuvana. Eipä siis ihme, että elokuva on nyt saanut myös jatko-osan, joka kantaa nimeä Räyhä-Ralf valloittaa Internetin (Ralph Breaks the Internet: Wreck-It Ralph 2).

Kuten nimikin kertoo, jätetään jatko-osassa pelihallin kotoisat automaatit taakse ja lähdetään seikkailulle internetin ihmemaahan. Tarinassa pelihahmo Ralf (John C. Reilly) tulee aiheuttaneeksi ystävänsä Vanellopen (Sarah Silverman) ajopelikoneen hajoamisen. Yhdessä he lähtevät etsimään tarvittavaa varaosaa pelihallin tuoreen verkkoyhteyden välityksellä. Lakkautetun pelikoneen uusi ratti löytyykin eBaysta, mutta kommellusten vuoksi kaksikko tarvitsisi myös melkoisen rahasumman saadakseen sen omakseen. Onneksi internetissä voi ansaita rahaa myös pelaamalla – ainakin teoriassa.

Jatko-osan perusidea ja tarina ovat yhtä toimivat kuin alkuperäisessäkin elokuvassa. Leffa olettaa katsojien tuntevan päähahmot, mutta se toimii myös itsenäisenä seikkailuna oikein hyvin. Lähtökohdat eivät lopulta kovin villiä mielikuvitusta vaadi, ja elokuva esittelee maailmansa pelisäännöt hyvin selkeästi. Mikä tärkeintä, Räyhä-Ralf valloittaa internetin on myös yhtä hauska kuin edeltäjänsä. Ehkä jopa hauskempi, sillä internet tarjoaa valtavasti materiaalia, jota voidaan hyväntahtoisesti irvailla. Twitterin kissakuvia piipittävät linnut, ponnahdusikkunoita heiluttelevat helppoheikit ja YouTube-parodia BuzzzTube ovat vain muutamia esimerkkejä.

Ja kohtaus, jossa Vanellope kohtaa Disney-prinsessat saattaa oikeasti olla hauskinta, mitä tänä vuonna valkokankailla nähdään. Samaan kohtaukseen saadaan ympättyä kymmenisen tuttua hahmoa, metafiktiivistä huumoria prinsessasatujen kliseistä ja vielä ajankohtaista feminististä kritiikkiä, terävästi kirjoitettuna. Nauroin valehtelematta läpi koko kohtauksen (josta ei muuten näy trailereissa kuin pieni osa).

Runsas huumori ja ensimmäistä elokuvaa suuremmat puitteet valitettavasti vievät hieman tilaa tarinalta ja henkilöhahmoilta. Alkuperäisessä Räyhä-Ralfissa päähenkilön ja Vanelopen ystävyys oli oikeasti hyvin rakennettu ja tunteisiin vetoava kuvaus siitä, kuinka ulkopuolisiksi ajautuneet hahmot löytävät toisensa. Jatko-osa avartaa ystävyyden käsittelyä, mutta sille jää hieman vähemmän aikaa seikkailun tiimellyksessä. Kertomus kyllä toimii ja sanoma välittyy, mutta olisi tästä voinut enemmänkin ammentaa.

Jatko-osan ainoa oikea kompastuskivi on se, että viime kädessä elokuva käsittelee internetiä lähes kritiikittä, melkein kuin mainos. Verkkomaailma nähdään vähän liiankin positiivisena paikkana, ja vain pari kohtausta tuo esiin netin varjopuolia. Darknetistä käydään ostamassa virusta ja videosivuston kommenttikentässä satelee vihaa, mutta mitään rakentavaa sanottavaa elokuvalla ei näistä ilmiöistä ole – pikemminkin päin vastoin.

Kohtaus, jossa Räyhä-Ralf näkee itsestään kirjoitettavat haukkumiset BuzzzTuben kommenteissa on oikeasti melkoinen möhläys monella tapaa älykkäältä elokuvalta. Sivuston ”pääalgoritmi” Yesss (Taraji P. Henson) nimittäin käytännössä sanoo, ettei huutelijoista kannata välittää, ja lopulta koko juttu ohitetaan olankohautuksella. Elokuva päätyy antamaan verkon paskanpuhujista sellaisen kuvan, ettei ilmiölle voi tehdä mitään ja täytyy vain kovettaa nahkansa. Ottaen huomioon, kuinka suuri ongelma maalittaminen, vihapuhe ja vastaavat ilmiöt ovat juuri tällä hetkellä, on tämä harvinaisen ontto tapa käsitellä asiaa.

Rohkeammalla asenteella olisi koko internetistä saanut varmasti vielä enemmän irti. Myös verkkopelit, jollainen onkin elokuvan keskiössä, olisivat olleet todella ajankohtainen aihe ja melkoinen runsauden sarvi humoristisille ilmiöille. Tässä suhteessa elokuva kuitenkin kulkee vankasti kultaista keskitietä ja varoo vieraannuttamasta yhtäkään katsojaa.

Pienistä heikkouksista huolimatta Räyhä-Ralf valloittaa internetin on kuitenkin kelpo jatko-osa. Se viihdyttää, naurattaa ja pitää otteessaan, ja animaatiokin on kehittynyt entistä yksityiskohtaisemmaksi ja elävämmäksi vuosien varrella. Englanninkieliset äänet ovat myös erinomaisia, ja mukana myös useampi cameoita Baby Grootista lähtien. (Suomenkielistä ääninäyttelyä en voi kommentoida.)

RÄYHÄ-RALF VALLOITTAA INTERNETIN

”Räyhä-Ralfin paluu on hauskaa viihdettä, mutta aiheesta olisi saanut enemmänkin irti.”