Uusimmat

Arvostelu: X-Men: Dark Phoenix on lattea loppu X-Men-elokuvasarjalle

05.06.2019 16:53 Tatu Junni

Perjantaina elokuvateattereihin saapuvassa X-Men: Dark Phoenixissa Jean Grey sekoaa ja kääntyy mutanttikavereitaan vastaan. Katsojia puolestaan uhkaa sekoaminen siinä vaiheessa, kun käy selväksi miten luokaton tällä erää viimeinen X-Men-elokuva on.


Ensi-ilta: 7.6.2019
Alkuperäisnimi: Dark Phoenix
Ohjaus: Simon Kinberg
Käsikirjoitus: Simon Kinberg (Chris Claremontin ja John Byrnen sarjakuvan pohjalta)
Pääosissa: Sophie Turner, Jennifer Lawrence, James McAvoy, Michael Fassbender, Nicholas Hoult & Jessica Chastain
Pituus: 114 minuuttia
Ikäraja: K12


X-Men: Dark Phoenixia on markkinoitu 19 vuoden mittaisen saagan loppuhuipennuksena. Elokuva ei kuitenkaan onnistunut kutittelemaan ainakaan tämän katsojan kyynelkanavia. X-Men-elokuvasarja on sekasotku, joka on haparoinut pimeässä ja törmäillyt seiniin jo vuoden 2003 X2:n jälkeen. Kun sekoilu nyt viimein päättyy kaikkien jatko-osien, esiosien, uusien alkujen ja spin-offien jälkeen, ei olo ole haikea vaan huojentunut.

Keväällä X-Men-hahmojen filmatisointioikeudet palasivat Marvelille, joka aikoo julkaista oman tulkintansa mutanteista muutaman vuoden päästä. Tämäkin syö tehoja tarinan päättymisestä: miksi itkeä loppunutta pullaa, kun todennäköisesti paljon parempi nisu paistuu jo uunissa?

Dark Phoenixia enemmän tunteisiin menivät vuoden 2014 X-Men: Days of Future Past ja vuoden 2017 Logan. Niistä kumpi tahansa olisi ollut aina teemoja ja tarinaa myöten Dark Phoenixia parempi tapa lopettaa 20th Century Foxin mutanttiseikkailut. Mutta ei, niiden jälkeen katsojia kiusattiin vielä vuoden 2016 X-Men: Apocalypsella, ja jäljellä ovat myös nyt julkaistava Dark Phoenix sekä X-Men-spin-off New Mutants. Jo pari vuotta lykätty elokuva ehkä valmistuu ja ehkä julkaistaan ensi vuoden puolella.

Kahden vuosikymmenen aikana X-Men-elokuvasarja on tarjonnut muutaman erinomaisen elokuvan (X2, X-Men: Days of Future Past, Deadpool ja Logan), muutaman hyvän elokuvan (X-Men, X-Men: First Class, The Wolverine ja Deadpool 2) ja muutaman huonon elokuvan (X-Men: The Last Stand, X-Men Origins: Wolverine, X-Men: Apocalypse). X-Men: Dark Phoenix valahtaa viimeksi mainittuun kategoriaan. Se on lattea ja mitäänsanomaton elokuva, joka keskittyy liiankin paljon vain Jean Greyn ympärille. Hahmoa esittää Game of Thronesin Sophie Turner – ikävämpi homma kaltaiselleni X-Men-fanille, joka ei ole koskaan osannut vakuuttua Turnerin (mahdollisista) näyttelijänlahjoista.

Lisää lantaa Dark Phoenixin selkään lappaa ohjaaja-käsikirjoittaja Simon Kinberg. Hän on ennen Dark Phoenixia käsikirjoittanut The Last Standin, Days of Future Pastin ja Apocalypsen. Yhtään kokonaista elokuvaa ei Kinberg ole aiemmin ohjannut.

Elokuvasta huomaa, että nyt ollaan ensikertalaisen kyydissä, vaikka tuottajana Simon Kinberg onkin jo konkari. Dark Phoenixin perusteella sen ohjaaja ei tajua toimintakohtauksien tekemisestä mitään (New Yorkin kaduille sijoittuva taistelu on elokuvasarjan heikoimpia) ja dramaattisiin kohtauksiin hänellä on vain yksi eväs: tuodaan kamera mahdollisimman lähelle hahmon naamaa. Muutenkin elokuva on draaman osalta osoitteleva ja alleviivaava: hautajaisten aikana sataa tietenkin vettä ja niin edelleen.

Ehkä pahinta X-Men: Dark Phoenixissa on se, että elokuvan tarina on pääpiirteittäin tuttu paitsi Chris Claremontin ja John Byrnen klassikkosarjakuvasta, myös The Last Standista. Yhtä päähahmon kuolemaa lukuun ottamatta – ja sekin paljastettiin jo trailerissa sekä lehtihaastattelussa kuukausia ennen ensi-iltaa – Dark Phoenix on hyvin yllätyksetön, suorastaan tylsä, elokuva. Vanha X-Men-fani ei jaksa elokuvan tarinasta kiinnostua, ja elokuvan pariin kylmiltään saapuva ei puolestaan tajua siitä mitään.

Vaan jotain hyvääkin Dark Phoenixista löytyy.

Hahmovetoinen elokuva on armollisen lyhyt (tunti ja 45 minuuttia), ja Hans Zimmer on säveltänyt siihen oikein toimivia melodioita. Myös ajatus Ryhmä-X:stä globaaleina supersankareina oli kiinnostava, harmi ettei aihetta käsitelty kuin muutaman kohtauksen ajan. Lisäpisteitä voisi antaa myös liian pitkälle menevien erikoistehosteiden ja vitsien maltillisesta viljelemisestä – sekä Dazzlerin tuomisesta valkokankaalle, vihdoinkin.

Ensimmäinen X-Men-elokuva oli ilmestyessään vuonna 2000 jotain uutta ja ihmeellistä supersankarigenressä. Se käsitteli vakavia aiheita ja suhtautui fantasia-aineksiinsa vakavissaan, mutta ei kuitenkaan tosikkomaisesti. Hugh Jackmanin, Patrick Stewartin ja Ian McKellenin kaltaiset laatunäyttelijät onnistuivat saamaan jopa tökeröt repliikit kuulostamaan toimivilta. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. X-Men on ohittanut parasta ennen -päiväyksensä jo vuosia sitten, ja kilpailijat ajaneet sen edelle. Dark Phoenix jääkin huomattavan kauas Marvel Studiosin ja jopa DC Comicsin parhaista supersankarielokuvista.

X-MEN: DARK PHOENIX

”X-Men-elokuvasarja loppuu. Hyvä niin.”

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat