Arvostelu Koodinimi U.N.C.L.E. on epätoivoinen yritys tehdä Mission: Imbossiblet
Ensi-ilta: 4.9.2015
Alkuperäisnimi: The Man from U.N.C.L.E.
Ohjaus: Guy Ritchie
Käsikirjoitus: Lionel Wigram & Guy Ritchie
Pääosissa: Henry Cavill, Armie Hammer, Alicia Vikander, Elizabeth Debicki & Hugh Grant
Pituus: 112 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Yrittää tehdä Mission: Impossiblet toiselle vanhalle tv-sarjalle
Arvostelija: Aki Lehti
Koodinimi U.N.C.L.E.:n alussa on tyylikäs takaa-ajokohtaus, jossa ohjaaja Guy Ritchien tyypillinen säksätystyyli toimii. Myös elokuvan tapa esittää 1960-luku on herkullinen. Muuten humoristinen agenttijännäri on aivan surkea tekele.
Tiivistäen voisi sanoa, että Guy Ritchien elokuva on kuin elokuvaversio hissimusiikista. Se pyrkii epätoivoisesti samaan kuin Mission: Impossiblet, mutta epäonnistuu surkeasti.
The Man from U.N.C.L.E. oli vuodesta 1964 vuoteen 1968 pyörinyt amerikkalainen tv-sarja. Kylmän sodan aikainen tekele kertoi kahdesta salaisesta agentista – amerikkalaisesta Napoleon Solosta ja neuvostoliittolaisesta Illya Kuryakista. Maidensa jäätävistä väleistä huolimatta miehet taistelivat yhdessä T.H.R.U.S.H. -nimistä rikollisjärjestöä vastaan.
Tv-sarjasta ei tarvitse tietää yhtään mitään ennen Koodinimi U.N.C.L.E. -elokuvan katsomista. Se on uusintaversion lisäksi esiosa, joka kertoo kuinka agentit päätyivät yhteen suorittamaan ensimmäistä tehtäväänsä.
Superagentti Napoleon Solon roolissa nähdään Teräsmiehenä parhaiten tunnettu Henry Cavill ja Illya Kuryakia näyttelee The Lone Rangerin Armie Hammer. Mukana on myös hienosti Ex Machinassa androidia esittänyt Alicia Vikander tuhlaamassa lahjojaan. Koko show’n varastaa vain muutamassa kohtauksessa esiintyvä Hugh Grant.
Ohuesta juonentapaisesta viritelmästä ei viitsi taaskaan paljastaa paljoa. Se laittaa agentit juoksemaan kohtauksesta toiseen ympäri Eurooppaa. Vikanderin näyttelemä Gaby Teller on automekaanikko, jonka kauan kadoksissa ollut isä, vanha natsitiedemies sattuu olemaan se kaveri joka osaa rakentaa toimivan ydinpommin.
Hyvikset yrittävät löytää pommijampan ennen kuin italialaiset fasistipahikset saavat hänen avullaan tehtyä kamaluuksia, hyvikset eivät tule oikein keskenään toimeen, venäläinen hyvisagentti ja Teller tykkäävät toisistaan, mutta voi miten monta kertaa heidät voikaan keskeyttää juuri kun parivaljakko yrittää suudella ja voi että se on hauskaa, niin hauskaa.
Tai sitten ei.
Koodinimi U.N.C.L.E.:n käsikirjoituksen väsänneet Lionel Wigram ja Guy Ritchie ovat tainneet itsekin menettää uskonsa projektiin jo kirjoitusvaiheessa. Elokuvan perusteella sitä ei ole edes saatu valmiiksi, sillä melkeinpä jokainen humoristiseksi tai jännittäväksi tarkoitettu kohtaus tuntuu siltä kuin miehet olisivat nostaneet kätensä pystyyn.
– Minkäs hauskan replan tähän kirjoittaisi, kysyy Ritchie.
– Siihen vois laittaa vaikka että ”minä olen..”, hei mä keksin just yhden toisen hauskan kohtauksen, palataan tähän myöhemmin, vastaa Wigram.
Suurimman osan elokuvasta hahmot toistelevat itsestäänselvyyksiä ääneen: ”kierrä sinä vasemmalta, minä menen oikealta.” ja ”tiirikoi ylempi lukko, minä tiirikoin alemman. Nopea vilkaisu leffan Wikipedia-sivulle paljastaakin Ritchien muokanneen käsikirjoitusta koko kuvausten ajan.
Henry Cavill ja Armie Hammer eivät ole mitään mestarinäyttelijöitä, mutta nyt heidän tehtävänsä on täysin mahdoton. Vakoojille on kirjoitettu jonkin sortin taustatarinat. Napoleon Solo on entinen mestarivaras, joka linnan sijaan on päätynyt CIA:n hommiin ja KGB:n Illya Kuryakin on lyhytpinnainen räjähdysherkkä korsto, jolle ei kannata sanoa mitään pahaa hänen isästään. Näin simppeleistä lähtökohdista saisi taatusti aikaan hauskaakin huumoria, mutta asetelma ei toimi, ei lainkaan.
Henry Cavill yrittää olla maailman karismaattisin jäbä, kalliin maun omaava hedonisti joka siemailee rauhassa hyvää punaviiniä Kuryakin kaahatessa taustalla henkensä edestä pahiksia pakoon. Cavillilla on leuka, jonka avulla hän on tosikko Teräsmies, mutta ei juuri muuta. Jos mahdollista, hänestä huokuu tässä vielä vähemmän karismaa kuin Man of Steelissa.
Armie Hammer taas osaa halutessaan olla koominen, mutta tällä kertaa se ei onnistu. Jos herrassa jotain hauskaa on, niin se hautautuu hänen kammottavan venäläisaksenttinsa alle. Molempien miesten funktio onkin lähinnä toimia elävinä vaaterekkeinä, esitellen muotinäytöstyyliin hyvin istuvia pukuja.
Koodinimi U.N.C.L.E. loistaakin vain 1960-luvun puvustuksessa ja lavasteissa sekä näyttäessään Euroopan eri kaupunkeja. Autoja, koruja, kuteita, kampauksia, tuon vuosikymmenen vekottimia ja kaikkea mahdollista esitellään jatkuvasti, vetäen koko homma ilmeisesti tahallaan överiksi. Oikealla 1960-luvulla tässä ei olla, ei vaikka presidentti Kennedyä kuinka näytetään pitämässä puhetta televisiossa. U.N.C.L.E.:n agenttien maailma on lähempänä Austin Powersin parodiaa kuin todellisuutta.
PlusMiinusNolla:
– Täysin väärät näyttelijävalinnat, olematon juoni, ei naurata, ei ole jännittävä, toimintakohtaukset ovat peruskauraa.
+ Alicia Vikanderia katsoo ihan mieluusti ja Hugh Grant loistaa parissa kohtauksessaan.
0 Jonkin sortin ennätys, elokuva joka ei saa aikaan oikein minkäänlaista reaktiota.
