Arvostelu: Netflixissä julkaistu The Cloverfield Paradox on pettymys ja herättää huolen elokuvasarjan tulevaisuudesta

06.02.2018 20:03 | Tuukka Hämäläinen

Netflixissä yllättäen julkaistu The Cloverfield Paradox on sarjan tähän mennessä kehnoin elokuva, josta ei jää juuri mitään käteen. Vaikuttaa selvältä, että kohujulkaisu oli tapa pelastaa elokuva, joka ei olisi teatterilevityksessä pärjännyt.


Ensi-ilta: 5.2.2018 (Netflixissä) / Alkuperäisnimi: The Cloverfield Paradox / Ohjaus: Julius Noah / Käsikirjoitus: Oren Uziel / Pääosissa: Gugu Mbatha-Raw, David Oyelowo, Daniel Brühl, John Ortiz, Chris O’Dowd, Aksel Hennie, Zhang Ziyi, Elizabeth Debicki & Roger Davies / Pituus: 102 minuuttia / Ikäraja: K16


Palataan ajassa kymmenen vuotta taakse päin. Matt Reevesin ohjaama Cloverfield saapui elokuvateattereihin kutkuttavien huhujen saattelemana vuonna 2008 ja muodostui suoranaiseksi ilmiöksi. Elokuva yhdisti found footage -kauhua ja valtavan hirviökatastrofielokuvan, muttei paljastanut juuri mitään hirviönsä taustoista. Cloverfield oli etenkin teatterissa nähtynä vaikuttava, ja pääosanäyttelijät tekivät hienoa työtä haastavissa kuvauksissa.

Pitkän odotuksen jälkeen saatiin pari vuotta sitten epäsuora jatko-osa, 10 Cloverfield Lane (2016), joka oli tyylilajiltaan täysin erilainen, mutta edeltäjäänsä hallitumpi ja eheämpi elokuva. John Goodmanin ja Mary Elizabeth Winsteadin tähdittämä tieteistrilleri sijoittui lähes kokonaan pieneen bunkkeriin, ja yhteydet edelliseen elokuvaan olivat pelkkiä oletuksia ennen posketonta loppukliimaksia.

Edellisten elokuvien jälkeen katsojat ovat odottaneet innolla Cloverfield-sarjan seuraavaa osaa, mutta tammikuun alussa ensi-iltaa lykättiin jo neljännen kerran. Sitten viime sunnuntaina, kesken Super Bowlin, Paramount Pictures julkaisi elokuvan trailerin ja ilmoitti, että se on jenkkifutiksen mestaruuden ratkettua Netflixissä katsottavissa. Päätös tuli täysin puskista, vaikka Netflixin oltiin raportoitu olevan elokuvasta kiinnostunut.

Nyt uusi Cloverfield-elokuva on siis täällä. Ja se on edellisten jälkeen valtava pettymys.

The Cloverfield Paradox sijoittuu pääasiassa avaruuteen. Lähitulevaisuudessa energiapula ja sodat runtelevat maailmaa, ja lapsensa menettänyt Ava Hamilton (Gugu Mbatha-Raw) lähtee johtamaan uudenlaisen hiukkaskiihdyttimen testiä Maata kiertävälle avaruusasemalle. Alkutekstien aikana nähdään, kuinka vapaata energiaa tuottavaa kiihdytintä yritetään turhaan saada käyntiin kahden vuoden ajan.

Sitten tapahtuu ihme: kiihdytin toimii, mutta heti jotain menee pieleen. Kun astronautit katsovat ikkunoista ulos, ei kotiplaneettaa enää näykään ulkopuolella, eikä kotiin saada yhteyttä. Samaan aikaan myös Maan pinnalla alkaa rytistä…

The Cloverfield Paradox jatkaa elokuvasarjan linjaa siinä mielessä, että se on jälleen eri tyylilajin elokuva. Tällä kertaa tarjoillaan scifi-trilleriä vanhalla tutulla ”ryhmä tutkijoita pinteessä avaruusaluksella” -reseptillä, josta jää onneksi sentään Alien-kopio puuttumaan.

Kolmannen elokuvan suurin ongelma on tavanomaisuus ja se, etteivät tapahtumat oikein johda mihinkään. Paradox linkittyy kyllä aiempiin elokuviin, mutta hyvin köykäisesti, eikä se tarjoa vieläkään minkäänlaisia vastauksia tai kuljeta koko sarjan tarinaa eteenpäin. Sen sijaan valtaosa elokuvasta käytetään yrittäen saada avaruusasemaa ja hiukkaskiihdytintä kuntoon.

Maapallon tapahtumista nähdään vain pari kohtausta, jotka jäävät lopulta aika irtonaisiksi tarinasta.

Elokuvan tyhjänpäiväisyys harmittaa, sillä mukana kirjava joukko hyviä näyttelijöitä. Esimerkiksi brittikomedioista tuttu Chris O’DowdDavid Oyelowo (Selma), saksalaisnäyttelijä Daniel Brühl (Captain America: Civil War), Elizabeth Debicki (Guardians of the Galaxy Vol 2.The Night Manager) ja norjalainen Aksel Hennie (Yksin Marsissa) ovat kaikki osoittaneet aiemmin taidokkuutensa. Hahmot tosin jäävät elokuvassa kovin yksiulotteisiksi, ja etenkin Gugu Mbatha-Rawin esittämä päähenkilö on täysin persoonaton, vaikka hänelle rakennetaankin traagista menneisyyttä.

Elokuvan ongelmat juontuvat ehkä osin kokemattomista tekijöistä. Useissa kohdissa kummallisesti ohjatun The Cloverfield Paradoxin puikoissa on aiemmin vain yhden pitkän elokuvan ohjannut Julius Onah. Käsikirjoittaja Oren Uzielinkaan tilillä ei montaa elokuvaa ole, ja niistä tunnetuimmat 22 Jump Street (2014) ja Netflixin Shimmer Lake (2017) eivät olleet mitään erityisen teräviä elokuvia. Tuottajana häärii J. J. Abrams, kuten ennenkin, mutta paketti ei tällä kertaa pysy kasassa.

The Cloverfield Paradoxissa on muutama kekseliäs kohtaus, mutta ne eivät riitä scifi-trilleriä nostamaan geneerisyyden suosta. Ajatusleikkinä voi kuvitella, että jos poistaisi elokuvasta kaikki viitteet aiempiin Cloverfield-elokuviin, jäisikö mitään kiinnostavaa jäljelle. Viime kädessä avaruusasematrillereitä on nähty jo maailmansivu, ja monet niistä ovat parempia kuin The Cloverfield Paradox.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Paramount on tiennyt, ettei elokuva ole kovin hyvä, ja Netflix-yllätysjulkaisu on tehty suunnitelmallisesti tuomaan paljon huomiota elokuvalle, joka tulisi lippuluukulla floppaamaan pahasti. Se on kurja, mutta pirun kekseliäs temppu.

The Cloverfield Paradoxista jää lopulta käteen lähinnä huoli sarjan tulevaisuudesta. Kuinka kauan Abramsin luotsaama sarja tulee tuottamaan elokuvia, jotka vain vihjailevat suuremmasta katastrofista? Olisiko seuraavaksi aika isommalle elokuvalle, jonka keskiössä olisivat taas itse hirviöt? Jos tyylilaji muuttuu elokuvittain, kävisikö seuraavaksi vaikka sotaleffa?

THE CLOVERFIELD PARADOX

2

”The Cloverfield Paradox olisi täysin turha scifi-raina ilman yhteyttä muihin elokuviin.”