Arvostelu Upealta näyttävän Prehistoric Planet -sarjan dinosaurukset peittoavat Jurassic Worldin pullamössödinot helposti

Prehistoric Planet on upeasti toteutettu dokumenttisarja, joka kulkee BBC:n luontodokumenttien viitoittamalla tiellä. Välillä vähän liikaakin. 

Muistan vielä elävästi, kun vuonna 1999 käynnistyi BBC:n suursarja Walking with Dinosaurs. Suomessa Ylen esittämä kuusiosainen sarja oli tiettävästi ensimmäinen dokumenttisarja, johon dinosaurukset toteutettiin tietokoneanimaatiolla, Jurassic Park -elokuvien viitoittamalla tiellä.

Walking with Dinosaursissa nähtiin käytännössä ensi kertaan realistiselta tuntuvia dinosauruksia tavanomaisissa tilanteissa: metsästämässä, pariutumassa, hoitamassa pienokaisiaan… Sarja teki lähtemättömän vaikutuksen ja auttoi näkemään dinosaurukset nimenomaan eläiminä, muunakin kuin elokuvahirviöinä.

Walking with Dinosaursista on 23 vuotta, ja erikoistehoisteiden kehitys on ollut häkellyttävää. Siitä saatiin osoitus tällä viikolla, kun Apple TV+ julkaisi viisiosaisen sarjansa Prehistoric Planet. BBC:n tuottama sarja yhdistää David Attenboroughin lukeman luontodokkarin upeasti toteutettuihin esihistoriallisiin eläimiin, joiden elämään tutustutaan maassa, merellä ja ilmassa.

Prehistoric Planetin vahvuus ovat tietysti dinot (ja muut eläimet, sillä esimerkiksi plesiosaurit eivät ole dinosauruksia). Nämä valtaosin digitaaliset luomukset ovat yksinkertaisesti upeita. Dinosaurukset on mitä ilmeisimmin toteutettu uskollisesti tuoreimman tutkimustiedon perusteella, sillä monilla on höyhenpeite, ja ne eivät ole elokuvista tuttuja verenhimoisia tappokoneita, vaan aidosti eläimellisiä käytökseltään ja olemukseltaan.

Tietoa Prehistoric Planetin budjetista on vaikea löytää, mutta sen voisi arvata olevan pienempi kuin suurilla Hollywood-leffoilla. Oli tai ei, tätä alkaa helposti pohdiskella, sillä dokkarisarjan dinosaurukset näyttävät niin huikeasti uskottavammilta ja aidommilta kuin tuoreiden Jurassic World -elokuvien luomukset.

Vaikka vertaisi tulevan Jurassic World: Dominion -elokuvan prologivideoon, jossa dinoja nähdään myös elämässä normaalia elämää, on ero huomattava. Prehistoric Planetin dinosaurukset käyttäytyvät niin kuin eläimet käyttäytyvät, mitä tietysti BBC:n rautainen dokkaritoteutus tukee.

Prehistoric Planet on ylipäätään kasattu tavalla, joka tuntuu luontodokumenttina jopa hieman liian kaavamaiselta. Sen kerrontaa on helppo seurata, mutta Avaran luonnon katsojat voivat oikeastaan arvata, mitä milloinkin tulee tapahtumaan.

Kerronta tuottaa ikävä kyllä melkoista ylimalkaisuutta suhteessa faktatietoon. Sarjassa ei juurikaan kerrota sitä, millä perusteella dinosaurusten tiedetään toimineen tietyllä tavalla, vaan tällaiset huomiot on jätetty Apple TV:n muutamiin bonussisältöihin. Katsoja ajautuu usein pohtimaan itsekseen, mihin tieto dinosaurusten käytöksestä perustuu.

Lisäksi sarjassa puhutaan alati vain ”esihistoriallisesta planeetasta”, eikä ajankuvaa selvennetä.

Käytännössä sarja tuntuu sijoittuvan liitukauden lopulle, mutta se antaa dinosaurusten ajasta turhan ylimalkaisen kuvan. Dinosauruksia oli olemassa yli 160 miljoonaa vuotta, triaskaudelta jurakauden kautta liitukauden loppuun, eikä niiden aika ollut mikään yksi yhtenäinen ajanjakso. Toisin kuin moni saattaa kuvitella, eivät useat tunnetut lajit (vaikkapa Stegosaurus ja Tyrannosaurus) koskaan eläneet hetkeäkään samaan aikaan.

Kun sitten katselee sarjassa esitettyjen eläinten tunnettuja elinaikoja, herättää se vähän kysymyksiä. Esimerkiksi Elasmosauruksen tiedetään eläneen siinä 80,5 miljoonaa vuotta sitten, siinä missä melkoisella nimellä varustettu siivekäs jättiläinen Quetzalcoatlus eli tiettävästi 68-66 miljoonaa vuotta sitten. En nyt suoraan lähde väittämään, että sarjassa olisi ristiriitoja – en tosiaankaan ole asiantuntija – mutta maallikon silmiin esitys tuntuu ylimalkaiselta ja epätarkalta.

Dinoharrastaja voi siis nauttia sarjaa katsoessaan upeasti luoduista esihistoriallisista eläimistä, mutta faktatietoa, perusteita ja tarkempia määrittelyjä jää kaipaamaan kovasti lisää. Tietysti sarja on tarkoitettu suurelle yleisölle, joten helposti seurattava ja ”kevyt” kerronta on ymmärrettävä valinta.

Dinojen toteutuksessa häiritsee oikeastaan vain se, että eläinten kokoluokka välittyy hetkittäin huonosti. Esimerkiksi toisen jakson alussa massiivisten, 26-metristen Dreadnoughtusien soidinmenot näyttävät kummallisilta, kun kuvissa ei ole mitään mikä antaisi käsityksen eläinten koosta. Toisaalta taas sarjan alussa Tyrannosaurus rexin rinnalla nähdään sen pienokaisia, jotka toimivat jonkinmoisena mittatikkuna. Osaa kohtauksista olisi voinut miettiä vielä tarkemmin tästä näkökulmasta.

Elokuvaharrastaja taas jää toivomaan making of -dokkaria sarjasta. Sellainen saatiin aikanaan Walking with Dinosaursin päätteeksi, ja olisi hienoa nähdä myös kuinka Prehistoric Planet on käytännössä toteutettu. Monet kohtaukset yhdistävät selvästi praktisia tehosteita ja todellisia eläimiä digitaalisiin luomuksiin, joten näiden toteutuksessa riittäisi varmasti kerrottavaa.

Kaikki kritiikit ovat kuitenkin lopulta sangen pieniä verrattuna siihen, miten vaikuttava sarja Prehistoric Planet lopulta on. Tämä on sitä todellista herkkua dinosaurusten ystäville, toisin kuin kalkkunoiksi muuttuneet Jurassic World -elokuvat.

Voisi myös lähteä arvailemaan, että sarjan julkaisu juuri ennen Jurassic World: Dominionin ensi-iltaa ei ole mikään sattuma. Sarjassa nähdään jopa keskeisissä kohtauksissa juuri Velociraptoreita, sellaisina kuin ne oikeasti olivat, ja täten se asettuu suoraan vastalääkkeeksi Universalin leffasarjan kuvitteellisille raptoreille.

Prehistoric Planetin kaikki viisi jaksoa ja lisämateriaalit löytyvät Apple TV+ -palvelusta.