Arvostelu | Pienen budjetin The Witch in the Window on laatukauhua, joka panostaa juuri oikeisiin asioihin

04.08.2020 12:55 | Tuukka Hämäläinen

Andy Mittonin ensimmäinen soolo-ohjaus on tehty niukalla budjetilla, mutta indie-elokuva osaa panostaa vahvuuksiinsa ensiluokkaisesti. The Witch in the Window on intiimi, pienimuotoinen kauhuelokuva, jolla on oikeasti jotain sanottavaa.


Ensi-ilta: 7.8.2020
Alkuperäisnimi: The Witch in the Window
Ohjaus: Andy Mitton
Käsikirjoitus: Andy Mitton
Pääosissa: Charlie Tacker, Alex Draper, Greg Naughton, Arija Bareikis, Zach Jette, Carol Stanzione
Pituus: 77 min
Ikäraja: 12


Jos suurten elokuvajulkaisujen lykkääntymisessä on jotain hyvää, niin ainakin pienemmät tuotannot pääsevät nyt paremmin esiin elokuvalevityksessä. Night Visionsin Suomeen tuoma The Witch in the Window saapuukin teattereihin erinomaiseen aikaan, kun katsottavasta ja etenkin genre-elokuvista on kovasti pulaa.

The Witch in the Window on myös elokuva, joka ehdottomasti ansaitsee saamansa huomion. Huokealla budjetilla toteutettujen kauhuelokuvien genressä Andy Mittonin ohjaustyö on nimittäin ilahduttava poikkeus, sillä siinä vähiä rahoja ei ole tuhlattu kehnoihin CGI-tehosteisiin.

The Witch in the Window luottaa siihen, että se mikä kauhussa on parasta, välittyy ilman koristeitakin.

Tarina käynnistyy, kun avioeroperheen isä Simon (Alex Draper) lähtee poikansa Finnin (Charlie Tacker, mm. Castle Rock) kanssa kunnostamaan vanhaa maalaistaloa. Tarkoituksena on pistää talo kuntoon ja myydä voitolla. New Yorkin kaupunkiin tottunut Finn joutuu väkisin mukaan, sillä perheen äiti Beverly (Arija Barekis) on esiteini-ikäisen pojan kanssa hätää kärsimässä.

Kaikki ei kuitenkaan ole vermontilaisessa maalaistalossa kohdallaan. Äänet ja näyt häiritsevät Finniä, ja kohta naapurikin (Greg Naughton) kertoo paikallislegendoja talosta.

Kauhistelu ei kuitenkaan ole The Witch in the Windowssa keskeisintä, vaan tarinan sydämen muodostaa Simonin ja Finnin suhde. Isä haluaisi korjata perheen haavat, poika taas on ensi kertaa joutunut kosketuksiin maailman julmuuden kanssa. Pääosanäyttelijöiden vahvan osaamisen ja Mittonin elävän dialogin ansiosta keskuskaksikon suhde tuntuu aidolta, ja sen varassa muu elokuva lepää tukevasti.

The Witch in the Window osoittaakin jälleen, että kauhu on parhaimmillaan vain inhimillistä draamaa yliluonnollisilla mausteilla. Kun kauhun paikka sitten osuu kohdalle, on elokuva säästeliäs säikäytyksissä ja luottaa enemmän katsojan mielikuvitukseen ja huomiokykyyn.

Yksityiskohtia paljastamatta The Witch in the Window tukeutuu hieman samankaltaisiin tehokeinoihin, kuin Netflixin erinomainen The Haunting of Hill House (2018). Suorista vaikutteista ei kuitenkaan voi olla kyse, sillä molemmat teokset ovat itseasiassa valmistuneet samoihin aikoihin. Ehkäpä taustalla ovat yhteiset vaikuttajat ja samankaltainen mentaliteetti.

The Witch in the Windown puitteet ovat hyvin rajalliset, kuten elokuvan kestokin, mutta se ei toisaalta tuhlaa aikaansa sivujuoniin tai tyhjään jump scare -säikyttelyyn, kuten niin kovin moni isommalla budjetilla tehty kauhuelokuva. Ohjauksen ja käsikirjoituksen ohella myös leikkauksesta ja musiikistakin vastaava Mitton pitelee pakettia erinomaisesti koossa loppuun asti.

Loppuratkaisu ja pari irtokohtausta voivat jakaa mielipiteitä, mutta The Witch in the Window on ehdottomasti katsomisen arvoista indiekauhua.

THE WITCH IN THE WINDOW