Arvostelu Munkkivuori on mestariteos! – ”Parasta mitä olen televisiosta tänä vuonna katsonut”

10.10.2022 10:05 Tuukka Hämäläinen

Munkkivuori

Jani Volasen käsikirjoittama ja ohjaama Munkkivuori on omaperäinen ja koukuttava mysteeri, joka vie katsojat 1980-luvun alun lähiöön. Lapsen katoamisesta avautuu huikea draama, joka kerrotaan lähes kokonaan muiden lasten silmin.

Jani Volanen tunnetaan parhaiten komediaryhmä Julmahuvista, mutta myös monet roolityöt, näytelmät ja Ylen hittisarja M/S Romantic (2020) ovat vakiinnuttaneet ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijän aseman yhtenä Suomen omaäänisimmistä tekijöistä. Nyt Volanen on jälleen kameran takana uudessa jännityssarjassa Munkkivuori, joka saapuu Elisa Viihteelle sunnuntaina 16. lokakuuta.

Munkkivuori on ensisijaisesti trilleri, mutta kuten Volaselta voi odottaa, kokonaisuus tasapainoilee suvereenisti monien eri genrejen rajalla. Tapahtumat sijoittuvat nimen mukaisesti Helsingin Munkkivuoreen. Eletään 1980-luvun alkua, kun pikkupoika katoaa Munkkivuoren kerrostalolähiöstä. Poliisi on kyvytön selvittämään tapausta, joten pihapiirin aikuiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä.

Lähiömysteeri on itsessään jo kutkuttava aihe, mutta Munkkivuoren neronleimaus on kertoa lähes koko tarina lasten silmin. Päähenkilö on teini-iän kynnyksellä kipuileva Mirko (Viljami Loponen), joka muuttaa äitinsä Annen (Laura Birn) ja isänsä Markun (Joonas Saartamo) kanssa Munkkivuoreen, äidin vanhaan kotitaloon.

Pian Mirko tutustuu pihapiirin muihin lapsiin, joiden silmin pihapiirin hämäräperäisiä tapahtumia seurataan. Lapsihahmot ovatkin sarjan dynamo, ja ei voi lakata hämmästelemästä nuorten näyttelijöiden energiaa ja omistautumista. Nuorille hahmoille muodostuu sarjan edetessä vahvat persoonat, ja heidän yhteiset kohtauksensa ja dialoginsa ovat Munkkivuoren parasta antia.

Lapset antavat tilaa myös Volasen aiemmista tuotannoista tutulle huumorille, ja heidän sanailunsa paikoin hervottoman hauskaa. Joka jaksossa siis nauraa ääneen, mutta mikään komedia Munkkivuori ei oikeastaan ole. Tämä on jännitystarina, jonka taustalla on jatkuvasti uhkaava, tummanpuhuva sävy. Mirkon ja muiden nuorten kautta tarinaan tulee myös aimo annos kasvukertomusta, ja taustalla on myös suurta perhedraamaa, joka ei tosin avaudu lapsille aivan kokonaisuudessaan.

Toteutuksessa nerokasta onkin se, että lapset näkevät ja kuulevat paljon enemmän kuin he voivat ymmärtää. Katsojat asetetaan uniikkiin asemaan, jossa he voivat eri palasista ryhtyä kokoamaan pirstaleista taustakertomusta.

Tässä suhteessa Volasen kerronta muistuttaa M/S Romanticia, joka koomisuudestaan huolimatta rakentui keskeisen mysteerin ympärille. Kymmenen jakson mittainen Munkkivuori on kuitenkin paljon pidempi kertomus, jossa pieniä vihjeitä, etiäisiä ja tiedonmurusia riittää. Se on myös sarja, joka todellakin palkitsee tarkkasilmäisen katsojan – ja tarkkakorvaisen!

Kerronnaltaan ja tyyliltään Munkkivuori tuo yllättäen mieleen myös varhaisemman Volasen tuotannon: Julmahuvin täysin ala-arvostetun minisarjan Mennen tullen (2000). Jutuilla on itseasiassa sen verran yhteistä, ettei kaikkea viitsi ryhtyä edes ruotimaan. Teemat ja audiovisuaalinen kerronta tuovat myös (jälleen kerran) aidosti mieleen Twin Peaksin ja David Lynchin tyylin ylipäätään. Volanen löytää Munkkivuoresta saman uhkaavan salaperäisen maailman, joka Lynch löysi Washingtonin osavaltion metsiköistä.

Vahvaa on myös Munkkivuoren ajankuva, johon pääsee käsiksi vaikka olisi itse vasta syntynyt 80-luvulla. Suomirokki elää vahvaa nousukautta, Suosikin tilaus on pakko saada ja ostarille avataan pian ensimmäinen Carrols! Pienituloisessa lähiössä ajankuvaan sekoittuvat aiemmat vuosikymmenet, kun lapset pitävät sisarusten vanhoja vaatteita ja aikuisten mielenmaisemaa määrittävät aiempien sukupolvien traumat.

Munkkivuoren kerronta tuo mieleen ilmaisun slow burn. Juoni nimittäin etenee hitaasti ja ajan kanssa, ja tällä tapaa tarinan päähahmoille annetaan runsaasti aikaa kasvaa ja olla tavallisia lapsia. Kaikista hahmoista muodostuu omilla tavoillaan sympaattisia, ja heidän edesottamuksiaan alkaa pian seurata vahvalla liikutuksella – ja välillä kauhullakin.

Nuorista päähahmoistaan huolimatta Munkkivuori ei ole mikään lastensarja, sillä sen käsittelemät aiheet ja kohtalot ovat todella raskaita. Yhden jakson aikana tunneskaala ehtii vyöryä ilosta jännitykseen ja edelleen ahdistukseen. Tarina menee ihon alle ja sitä huomaa miettivänsä kaiken aikaa. Varautukaa siis ahmimaan koko sarja parissa päivässä.

Tämän hehkutuksen jälkeen on melkein turha sanoa, että Munkkivuori on erinomainen sarja. Se on parasta mitä olen tänä vuonna televisiosta katsonut. Jopa Jani Volasen tuotannossa tämä on mestariteos!

Suosittelemme