Arvostelu: Zombiräiskintäpeli World War Z on aivoton, mutta hauska Left 4 Dead -kierrätys
World War Z -elokuva ilmestyi jo vuosia sitten, mutta nyt päälle rynniviä zombilaumoja vastaan voi taistella myös videopelin muodossa. Kuten zombiteemaan sopii, tuntuu World War Z:n tarjoama räiskintä varsin aivottomalta, mutta se onnistuu silti viihdyttämään.
Julkaisupäivä: 16.4.2019
Studio: Saber Interactive
Julkaisija: Focus Home Interactive
Alustat: PC (Windows), Xbox One & PlayStation 4 (testattu)
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: 18
Peliä pelattu: Yli yhdeksän tuntia
World War Z pohjautuu löyhästi vuonna 2013 ilmestyneeseen elokuvaan. Kuten Brad Pittin tähdittämässä elokuvassakin, on maailmassa syttynyt selittämätön zombiepidemia, ja yhtäkkiä kadut kirjaimellisesti tulvivat epäkuolleita, jotka himoitsevat ihmislihaa. Elokuvaan tai sen lähteenä toimineeseen romaaniin tutustuminen ei kuitenkaan ole millään tavalla välttämätöntä, jotta World War Z -pelistä voi nauttia.
Siinä missä Muropaketin arvostelussa kaksi ja puoli tähteä viidestä ansainnut elokuva keskittyy siihen, kuinka Pittin esittämä Gerry Lane yrittää pelastaa sekä maailman että oman perheensä, seuraa World War Z:n peliversio neljää selviytyjää, joista jokaista ohjaa co-op-kampanjassa yksi pelaaja. Tarina on jaettu neljään kaupunkiin, jotka ovat New York, Jerusalem, Moskova ja Tokio. Jokainen kaupunki on puolestaan jaettu kolmeen tai neljään tehtävään, joista kukin kestää suunnilleen puoli tuntia
Tarinan vuoksi World War Z:aa ei kannata missään tapauksessa pelata, sillä tarinaa pelistä ei oikeastaan edes löydy. Alussa ei edes pohjusteta miten esimerkiksi kerrostalon katolta itsensä muiden kanssa löytävä pelaaja on sinne päätynyt.
Tarinan sijaan World War Z:n vahvuus on varsin hauska räiskintä, jota valtavien vihollismassojen tuhoaminen tarjoaa. Tarjolla on kattava asearsenaali, ja eri aseet käyttäytyvät juuri sopivasti eri tavoin, jotta niiden vaihteleminen tuntuu mielekkäältä. Rynnäkkö- tai konekivääri on toki useissa tapauksissa tehokkain vaihtoehto, mutta vaihtelua tarjoavat esimerkiksi tarkkuuskiväärit, joilla voi tehdä täsmäiskuja erikoiszombeihin, moottorisahojen kaltaiset lähietäisyyden aseet ja kerralla valtavan määrän zombeja räjäyttävät singot.
Asevalikoimaa täydentävät käsikranaatit sekä mahdollisuus pystyttää tiettyihin paikkoihin automaattisia tykkitorneja. Tukitarvikkeita voisi kuitenkin olla myös lisää, sillä lääkintäpakkausten ohella tarjonta on hyvin heikkoa. Esimerkiksi savu- tai valokranaatit olisivat voineet olla kiinnostava lisä zombisotaan.
Vertailua Valven Left 4 Deadeihin ei voi välttää, sillä yhteneväisyydet pelien välillä ovat erittäin ilmeiset. Kuten L4D-peleissä, myös World War Z:ssa pelaajat juoksevat varsin tiukassa putkessa ja tuhoavat zombeja sekä ratkovat vastaan tulevia esteitä, kuten lukittuja portteja. Myös osa erikoiszombeista, kuten kestävä ja ihmiset tallova Bull (Charger) sekä kuollessaan ympäristöönsä iljettävää ainetta levittävä Hazard (Boomer) on lainattu käytännössä suoraan L4D:ista.
World War Z erottuu Left 4 Deadista zombien massiivisella määrällä. Kun vyöry alkaa, juoksee pelaajia kohti tuhansia epäkuolleita. Ne muodostavat elokuvassakin nähtyjä huikeita kasoja ja aaltoja. Sen lisäksi, että kasat ovat visuaalisesti kammottavan siistejä, on niitä myös todella hauska räjäytellä kappaleiksi.
Mukana pelissä on myös keveitä roolipelimäisiä elementtejä, joissa omia hahmoja ja aseita voi päivittää pelaamisesta saatujen kokemuspisteiden avulla.
Teknisesti World War Z on varsin kaksijakoinen tapaus. Peli kyllä näyttää graafisesti varsin hyvältä ja ennen kaikkea pyörii testialustana toimineella PlayStation 4:llä sulavalla ruudunpäivitysnopeudella, vaikka ruudulla mönkisi tuhansittain zombeja. Toisaalta peliin on jäänyt varsin ikäviä bugeja.
Omalla kohdalla World War Z kaatui läpipeluun aikana PlayStation 4:n kotinäytölle ”vain” pariin otteeseen, ja molemmilla kerroilla se tapahtui pelin valikoita selatessa. Sen sijaan useat käyttäjäraportit kertovat keskustelufoorumeilla pelin kaatuvan paljon useammin ja pahimmillaan kesken kampanjan etenemisen.
Testin aikana en itse kohdannut yhtään peliä rikkovaa bugia, mutta muut pelaajat eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Luin muun muassa tapauksista, joissa pelaajat ovat jumittuneet lukittujen ovien taakse pysyvästi ja joutuneet aloittamaan tehtävän siksi alusta.
World War Z:ssa kyse on co-op-pelistä, jonka pelaaminen on paljon hauskempaa yhdessä kolmen muun ystävän kanssa. Varsinkaan normaalilla vaikeustasolla kyse ei ole kauhean haastavasta pelistä, joten zombilaumojen tuhoaminen on todennäköisesti paljon hauskempaa, jos taustalla voi höpötellä kavereiden kanssa mukavia. Toisaalta mikäli pelin tarjomista viidestä vaikeustasosta valitsee hankalamman, on kavereiden kanssa helpompi juonia tehokkaampaa yhteistyötä.
Mikäli peliseuraa joutuu etsimään avoimesta hausta, on jokainen ottelu melkoista kolikonheittoa. Joukkueeseen saattaa päätyä hyvää tai vähemmän hyvää peliseuraa, mutta ennen kaikkea mikrofonin käyttö jää avoimissa peleissä usein hyvin vähälle. Mukana on myös mahdollisuus offline-peluulle tekoälyn kanssa, mutta se vasta tylsää onkin.
Peliseuran löytymisen lisäksi World War Z:n suurin ongelma lienee se, kuinka se säilyttää hauskuutensa pidemmällä juoksulla.
Koko kampanjan pelasi mielellään lävitse kerran, mutta siihen kului aikaa vain noin kahdeksan tuntia. Tämän jälkeen pelaamista voisi toki jatkaa korkeammilla vaikeustasoilla, mutta avoimen pelihaun kautta saadun peliseuran kanssa se ei tuntunut houkuttelevalta, sillä yhteistyö ei aina ollut kovin saumatonta.
World War Z myös toistaa itseään kohtuullisen paljon. Kun samoja zombeja ampuu lähestulkoon samoilla aseilla tunnista toiseen, ei tarjolla ole enää mitään suuria yllätyksiä jotka pitäisivät otteessaan. Toisaalta kyse on 35 euroa (PC) tai 40 euroa (PlayStation 4 ja Xbox One) maksavasta pelistä, jolloin jo noin kymmeksi tunniksi riittävä viihde voi hyvinkin olla hinnan arvoista.
Kokonaisuudessaan World War Z:aa voi suositella ennen kaikkea Left 4 Deadien, Call of Duty -pelien zombitilojen tai Killing Floorien kaltaisten pelien ystäville, varsinkin jos mukaan saa houkuteltua pari kaveria. Yksin pelattuna World War Z voi kuitenkin käydä hieman tylsäksi kokemukseksi.
WORLD WAR Z
”World War Z on aivotonta zombiräiskintää, joka onnistuu kuitenkin viihdyttämään kohtuullisen hyvin.”
