UUSIMMAT

Ensituntumat: Brad Pittin uutuus Ad Astra yllätti täysin – ”Vuoden 2019 parhaita elokuvia ja scifi-leffojen Ilmestyskirja. Nyt”

11.09.2019 10:02 | Muropaketin toimitus | 2

Brad Pittin tähdittämä Ad Astra saa ensi-iltansa perjantaina 20. syyskuuta. Muropaketin toimitus kävi katsomassa elokuvan ennakkoon jo eilen – ja vaikuttui näkemästään.

Muropaketin kolme toimittajaa myöntävät ensituntumissaan suoraan, etteivät odotukset Ad Astraa kohtaan olleet erityisen korkealla ennen Tennispalatsin saliin astumista. Tunnelmat olivat kuitenkin täysin erilaiset Ad Astran lopputekstien vyöryessä valkokankaalle.

James Gray (The Yards, The Lost City of Z) on onnistunut tekemään vaikuttavan avaruusseikkailun, josta traileri (alla) antaa aivan väärän kuvan.

Ensituntumansa Ad Astrasta kertovat seuraavaksi Tatu Junni, Skye Borg ja Helinä Laajalahti. Muropaketin virallinen arvio on luvassa ensi viikolla.

Ensi-illan myöhästymiset ja traileri saivat Ad Astran vaikuttamaan geneeriseltä scifi-rymistelyltä – juuri sellaiselta Hollywoodin väliinputoajaelokuvalta, jota ei uskalleta tuoda teattereihin kesällä kisaamaan megabudjetin ensi-iltojen kanssa. Sokeroitu slogan ”The Fate of Humanity Depends on One Man” ei missään määrin lisännyt innostusta Ad Astran suhteen.

Salin valot olivat hädin tuskin ehtineet sammua, kun jo kävi selväksi että käsitys Ad Astrasta oli aivan pielessä.

Ihmiskunnan kohtalo on Ad Astrassa vaakalaudalla, mutta Homo sapiens istuu tässä avaruuslaivassa takapenkillä. Tarinan keskiössä on Brad Pittin esittämä keski-ikäinen mies, joka pui kipeää isäsuhdettaan ja huonoja elämänvalintojaan upeiden avaruusmaisemien keskellä. Messiaan viitta ei sankarin harteilla pysy, sillä astronautti on elämän painosta niin kumarassa.

Ad Astran juonesta on turha puhua sen enempää – ei niinkään spoilereiden pelossa, vaan koska juoni on suoraviivainen ja yksinkertainen ja elokuvan kokonaisuuden kannalta oikeastaan aika pieni tekijä.

”Tarinaa” enemmän Ad Astra on ”tunnelmaa”. Se tarjoaa yksinäisyyttä, surua, eristyneisyyttä, pelkoa, epävarmuutta, kauhuakin – mutta myös haikeutta, kauneutta, rakkautta ja lopulta myös uskoa siihen, että kaikessa, epäonnistumisissakin, piilee tarkoitus. Aikuiskatsojille tehdyssä elokuvassa on mukana jonkin verran myös toimintaa, juuri sen verran kuin trailerissa nähtiinkin, mutta perinteistä tieteistoimintaelokuvaa Ad Astra edustaa yhtä vähän kuin Ilmestyskirja. Nyt edustaa perinteistä sotaelokuvaa.

Ad Astra on vaikuttava tieteiselokuva, joka on nähtävä pian uudelleen – ja nimenomaan valkokankaalta, jossa sen visuaalisuus pääsee oikeuksiinsa. Ehdottomasti vuoden 2019 helmiä ja täydellinen isänpäiväelokuva.

Tatu Junni

Ad Astran minimalistinen ja tyylitelty tunnelma vie mukanaan ensimmäisistä minuuteista lähtien. Brad Pitt on uransa huipulla astronautti Roy McBridena tarinassa, jossa pienistä palasista ja eleistä rakentuu teemoiltaan elämää suurempi kuvaus ihmisyydestä. Pitt kulkee läpi kohtausten eristäytyneenä tunteista, ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta, ollen protagonistina yhtä aikaa vetoava sekä hankala käsitellä.

Ad Astraa leimaa eristäytyneisyyden ja yksin olemisen tuntu, jota avaruus ympäristönä kuvaa mitä osuvimmin.

Taidokkaan tarinan täydentää kuvaaja Hoyte van Hoyteman (Her, Interstellar, Dunkirk) kädenjälki – jokainen ruutu on taideteos itsessään. Ad Astra on tämän vuoden kirkkaimpia helmiä, ja vaatii katsojaltaan ainoastaan malttia pysähtyä ja nauttia näkemästään.

Skye Borg

Ad Astran traileri huijaa, että kyseessä olisi yksille napeille tehty, avaruuteen sijoittuva toimintaelokuva. Traileri onnistuu tekemään elokuvasta niin luotaantyöntävän näköisen, että hetken aikaa jo harkitsin jättäväni koko elokuvan väliin. Onneksi uutiset Venetsian elokuvafestivaaleilta saivat kääntämään pään ja antamaan James Grayn ohjaamalle elokuvalle mahdollisuuden.

Brad Pittin harteillaan kannattelema Ad Astra on nimittäin kiehtovan filosofinen avaruusdraama, jossa on paljon samaa tunnelmaa kuin Terrence Malickin parhaissa elokuvissa. Katsoessani elokuvaa tunnelmasta tuli moneen otteeseen mieleen juuri Malickin Tree of Life, jossa Pitt nähdään myös keskeisessä roolissa.

Käsikirjoituksessa on paljon muista avaruusdraamoista tuttuja elementtejä ja joitakin lähes turhaltakin tuntuvia käänteitä. Silti Ad Astra on heittämällä yksi vuoden komeimpia (kuvaajana Hoyte Van Hoytema, jonka krediiteistä löytyvät mm. Dunkirk ja Interstellar) ja vaikuttavimpia elokuvia. Gray onnistuu tekemään maailmankaikkeuden kokoisesta aiheesta myös hyvin intiimin, hieman samaan tapaan kuin vuoden takainen, Damien Chazellen ohjaama Ensimmäisenä Kuussa.

Tässä ohjaajaa tukee loistelias Pitt, jonka veikkaan olevan roolisuorituksellaan kiinni myös ensi kevään Oscar-ehdokkuuksia jaettaessa.

Helinä Laajalahti

Keskustelu

Pitääkö tästä tekstistä nyt ymmärtää, että tätä ei kannata lähteä katsomaan? Erehdyttiin aikanaan juuri Tree of lifeä katsomaan teatteriin ja sieltähän puolet yleisöstä lähti kesken pois kun oli niin susihuono elokuva. Jos on samankaltainen "taidepläjäys" niin tosiaankin kannattaa huomioida, että tästä kriitikko tykkää -> tavallinen kaduntallaaja ei.

Tonsku75

Pitääkö tästä tekstistä nyt ymmärtää, että tätä ei kannata lähteä katsomaan? Erehdyttiin aikanaan juuri Tree of lifeä katsomaan teatteriin ja sieltähän puolet yleisöstä lähti kesken pois kun oli niin susihuono elokuva. Jos on samankaltainen "taidepläjäys" niin tosiaankin kannattaa huomioida, että tästä kriitikko tykkää -> tavallinen kaduntallaaja ei.

Et varmaan lukenut arvioita kunolla, kun ne oli lähes vaan positiivista? Tuskin sarkasmia tuossa oli mukana.

Muropaketin uusimmat