UUSIMMAT

Ensituntumat: Pääsimme pelaamaan Iron Man VR:ää 25 minuutin ajaksi – ”Lentäminen oli taivaallisen nautinnollista”

05.04.2019 10:00 | Joonas Pikkarainen

Katsokaa, tuolla taivaalla! Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on vain Muropaketin Pikkarainen säheltämässä virtuaalitodellisuudessa ja sekoittamassa sarjakuvakustantamot keskenään. Taivas muuttuu kuitenkin ikiomaksi leikkikentäksi Camouflajin uudessa Marvel’s Iron Man VR:ssä, jota pääsimme testaamaan New Yorkiin maaliskuun lopulla ensimmäisten joukossa. Ja vaikka maistiainen jäi lopulta kovin lyhyeksi, fiilikset olivat kokeilun jälkeen huomattavasti pelin julkistustraileria positiivisemmat.

Ennen kuin menemme sen pidemmälle, miksi kaikista mahdollisista Marvel-supersankareista juuri Iron Man on päässyt tähdittämään omaa VR-peliään?

– Meidän mielestämme ei ole olemassakaan parempaa VR-fantasiaa kuin Iron Manin ja virtuaalitodellisuuden yhteen liittäminen. Ja Tony Stark on itsekin hyvin edistyksellinen hahmo ja teknologinen savantti, joten hänen puku on jo itsessään tärkeä osa [VR-]kokemusta, Marvel’s Iron Man VR:n ohjaaja Ryan Payton paljasti Muropaketille Sonyn järjestämässä PlayStation VR -tilaisuudessa.

Puku ei ole kuitenkaan pelin ainoa meriitti, sillä se sukeltaa playboy-liikemies Tony Starkin elämään täysin alkuperäisen tarinan voimin. Valitettavasti noin 25 minuuttia kestäneessä testissä tästä ei saatu vielä kunnollista käsitystä. Päävastustajana nähdään kuitenkin sarjakuvista tuttu Ghost, jonka sukupuolenvaihdos ei ole tuoreehkon Ant-Man and the Waspin innoittama, vaan niin ikään originelli idea jo kaksi ja puoli vuotta kehitteillä olleen projektin alkuvaiheilta.

– Halusimme tuoda sarjakuvista tuttuun Ghostiin oman twistin. Halusimme lisätä pelimme naisrepresentaatiota ja tehdä Ghostista ensimmäistä kertaa hahmon historiassa naispuolinen. Pikakelaus vuodella eteenpäin ja katsoimme Ant-Man and the Waspin, jonka tekijät olivat päätyneet samaan ratkaisuun. Olimme alkuun pettyneitä, mutta sitten iloisia, sillä tajusimme leffan tekijöiden olleen kanssamme samalla aallonpituudella, Payton kertoi.

 

Tarinalla on Paytonin mukaan iso rooli studion tulevassa tuotoksessa, ja ennen kaikkea Tony Starkin ristiriitainen persoona itsensä pahimpana vihollisena nähdään sen keskiössä. Käsikirjoitusapua on saatu Marvel Comicsin pitkäaikaiselta kirjoittajalta sekä Marvel Gamesin nykyiseltä varapääjohtaja Bill Rosemannilta, jonka kanssa tuotosta on työstetty alusta lähtien. Lopputuloksen laadusta ei tosin uskalla vielä demon perusteella sanoa mitään, mutta ainakin Iron Man VR:ssä on mukana myös rauhallisempia keskustelutuokioita sekä pelaajan tekemiä dialogivalintoja.

Payton lupaakin kyseessä olevan ihan kunnollinen peli, joka on VR-mittapuilla vielä verrattain pitkä kokemus (pituutta ei kuitenkaan vielä New Yorkissa paljastettu). Täysimittaisen kampanjan lisäksi lupauslistalla ovat isot avoimet kentät, vaihtoehtoiset sivutehtävät sekä kehitys- ja kustomointimahdollisuudet, joihin ei päästy vielä tutustumaan.

Sen sijaan valtaosa testisessiosta vietettiin 360-asteiseen lentomallinnukseen tutustuessa. Kyseinen ominaisuus oli myös kehittäjien kannalta ensimmäinen ja tärkein ratkaistava tekijä, jotta Iron Manina pelaaminen tuntuisi virtuaalimaailmassa ylipäätään aidolta.

– Meidän täytyi todistaa, että hahmo toimisi täydellisesti virtuaalitodellisuudessa [ennen kuin saisimme hyväksynnän pelille]. Joten aloitimme prototyyppimme pelkästään lentomallinnuksella. PS Move -ohjaimista muodostui nopeasti todella hyvät vastineet repulsoreille, suihkumoottoreille ja ampumiselle. Kypärän elokuvista tuttu heijastusnäyttö toimi taas HUD:ina, joten näistä lähtökohdista lähdimme toteuttamaan projektia, Payton avaa pelin ensiaskelia.

Eikä Payton ole suinkaan väärässä.

Move-ohjaimista todella muodostuu mitä erinomaisin tapa toteuttaa omia Iron Man -fantasioitaan virtuaalitodellisuudessa. Ja aivan kuten ensimmäisessä Iron Manissa Robert Downey Jr. on luontevuuden täydellinen vastakohta opetellessaan lentämään autotallissaan uusilla keksinnöillään, myös pelaaja tuntee olevan täystunari yrittäessään saada rautahaarniskaa hallintaan. Mutta kun sen niksit lopulta oppii, niin voi pojat sitä fiiliksen tunnetta!

 

Iron Man VR:ssä lentäminen on taivaallisen nautinnollista. Ohjaaminen tapahtuu Move-ohjaimilla jokseenkin identtisesti Iron Manin omien lentokykyjen kanssa. Kohdistamalla kämmenet maahan ja painamalla liipaisinta noustaan ylöspäin, kun taas taaksepäin sojottaessa kiihdytetään eteenpäin. Hienosäätö onnistuu yllättävän tarkasti vain kämmenen sijaintia muuttamalla sekä pienin sykäyksin, joka toimii samalla erinomaisena väistöliikkeenä. Kontrollien suhteen paras kehu onkin, että lentäminen tuntuu äärimmäisen intuitiiviselta – mikä on jo itsessään hyvin outo tunne.

Ja aivan kuten virtuaalitodellisuudella on tapana, myös Iron Man VR onnistuu huijaamaan aivot hyvin nopeasti leikkiin mukaan.

Kruisaillessani alun Malibulle sijoittuvassa harjoitteluosiossa Starkin rantahuvilan kivikkoisessa vesistössä pelottavan nopeaa vauhtia, huomasin kiihdyttäväni suorilla päin valtavaa peruskalliota. Luonnolliseen tapaan nostin välittömästi molemmat kädet pystysuoraan eteenpäin suihkumoottorit ulvoen ja vältin törmäyksen virtuaalisessa maailmassa, mutta huomasin samalla oman fyysisen kehoni kallistuvan koomisesti eteenpäin varpaiden varassa aivan kuin olisin juuri tehnyt äkkijarrutuksen myös todellisessa maailmassa.

Iron Man VR hyödyntää lisäksi täyttä 360-asteista avaruutta, mikä koskee myös liikehdintää.

Takana olevia vihollisia tähdätäkseen täytyy siis pyörähtää fyysisesti paikallaan 180-astetta, jolloin lentämistä voi jatkaa sen jälkeen normaaliin tapaan selkä televisioruutuun päin. Ottaen huomioon PlayStation VR:n kameraongelmat muun muassa vaaditun näköyhteyden suhteen tämä toimi yllättävästi täysin ongelmitta. Tosin nykyisiä piuhallisia virtuaalikypäriä käyttäneet hoksasivatkin jo varmaan, että yksikin kolmekuuskymppinen tietää samalla johdon lassoamista käyttäjän kehon ympärille. Täysivaltaista immersiota latistikin hieman se, ettei pyörähdystä voinut koskaan suorittaa täysin loppuun saakka joutumatta kompuroimaan piuhojen kanssa tai käytännössä palaamaan vastakkaista suuntaa pitkin takaisin vakiopaikalle.

Toisekseen jatkuva pyöriminen tekee myös lähiympäristössä olevan irtaimiston entistä alttiimmaksi vahingoille. Omassa maailmassani koin kyllä olevani ilmojen valtias ja täydessä hallinnassa, mutta todellisuudessa touhujani seurannut kehittäjä joutui ystävällisesti opastamaan minut takaisin turvalliseen kohtaan esittelykopin keskelle noin viisi tai kuusi kertaa pelkästään 20 minuutin aikana. Voin vain arvata, kuinka monta sivullista uhria sessio olisi vaatinut yksin pelatessa.

 

Iron Man VR:n demon toisessa tehtävässä päästiin lentelyn lisäksi myös hieman räiskimään. Testattavana oli trailerissakin nähty yllätyshyökkäys, jossa Iron Man joutuu puolustamaan omaa suihkukonettaan Ghostin lähettämiltä taistelulennokeilta. Ammuskelu sujuu lentämisen tapaan yhtä intuitiivisesti ja aivan kuten sarjakuvissakin kohottamalla kämmenet ylöspäin kohti vihollista. Repulsoreiden lisäksi demon repertuaariin lukeutuivat myös nyrkit, ja lopullisessa versiossa aseita pitäisi olla enemmänkin.

Varsinainen räiskiminen ei tosin poikkea liioin muista VR-räiskinnöistä, mutta yhdistettynä lentämisen vapauteen, kokemus on huomattavasti nautinnollisempi. Vastustajien iskujen väistäminen käyttämällä yhdellä kädellä suihkumoottoria ja toisella repulsoria vastatulitukseen lisäsi toimintaan mukavasti tekemisen meininkiä, vaikka lopputulos tuntui silti hieman liian yksinkertaiselta harjoitusammunnalta.

Toisaalta tapahtumapaikka oli täysin avoin taivas, jossa ympäristöä ei päässyt juuri hyödyntämään.

Voin nimittäin helposti kuvitella alun harjoitteluosion kaltaisen kiihkeän takaa-ajokohtauksen, jossa pelaajan täytyy puikkelehtia valtavien pilvenpiirtäjien välissä vihollista jahdaten ja tämän ammuksia vältellen. En kehtaa lytätä Iron Man VR:n toiminnallista potentiaalia pelkästään testissä olleen yhden kentän perusteella, sillä pelkästään lentomekaniikka antaa jo mahdollisuuksia vaikka mihin.

Peli näyttää myös visuaalisesti upealta, vaikka PSVR:n tehot asettaa omat rajoitukset näyttävyydelle.

Avarissa kentissä ei ole välttämättä samanlaista yksityiskohtaisuuden kirjoa kuin Batman: Arkham VR:ssä, mutta hahmon täydellinen mallinnus sekä upeasti toteutettu ohjattavuus luovat täydellisen ympäristön immersiolle. Toisin kuin monissa muissa VR-peleissä, pelaajan kädet eivät suinkaan leiju peliympäristössä irrallisina entiteetteinä, vaan ne on mallinnettu käsivarsineen osaksi Tony Starkin kehoa. Alaspäin katsoessa voi nähdä puolestaan Starkin rinnassa sykkivän reaktorin. Varsinainen haarniska on myös täysin uutta tekoa.

– Suunnittelimme puvun todella kuuluisan Marvel-sarjakuvataiteilija Adi Granovin kanssa. Kyseessä on varta vasten peliä varten luotu Impulse-haarniska, ja jos tutkit sitä oikein tarkasti, huomaat, etteivät sen osat naksahda toisiinsa kiinni. Se on itse asiassa suunniteltu niin, että se tukee pelaajien tapaa pelata tätä peliä virtuaalitodellisuudessa. Puvun muotoilussa ja viimeistelyssä kesti lopulta yli vuosi, Ryan Payton paljastaa.

Todella lyhyestä testistä huolimatta Marvel’s Iron Man VR onnistui vakuuttamaan täysin. Pelin julkistustraileri ei tosiaan lämmittänyt sisintä juuri lainkaan, ja vielä PSVR-kypärää asetellessani mieleni oli epäileväinen. Mutta kun viimein tulin sinuksi kontrollien kanssa ja liidin taivaalla (lähes) täydellisessä hallinnassa, koin todella olevani oman elämäni Iron Man ja ymmärsin Paytonin hehkutukset hahmon sekä VR:n luontaisesta symbioosista.

Vaikka 25 minuutin perusteella on lopulta mahdoton sanoa yhtään mitään lopullista ja nekin vähän menevät todennäköisesti alkuinnostuksen piikkiin, tuntuu Marvel’s Iron Man VR jo nyt PlayStation VR:n alkuaikojen teknologiademojen sijaan kunnolliselta peliltä.

Iron Man VR ilmestyy vuoden 2019 aikana.