UUSIMMAT

Haastattelussa Suomeen saapuva Elm Street 2 -ohjaaja Jack Sholder: ”Eihän se kovin hyvä elokuva ole”

13.11.2019 10:11 | Tuukka Hämäläinen

Kulttiohjaaja Jack Sholder saapuu Night Visions: Maximum Halloween -festivaalille esittelemään kolme 1980-luvun ohjaustyötään. Painajainen Elm Streetillä 2:sta tunnettu ohjaaja kertoi Muropaketille, kuinka hänen uransa käynnistyi ja mihin hän sitten katosi.

Jack Sholder ei ole mikään tunnetuin kulttiohjaaja, mutta useimmat kauhun ystävät ovat nähneet ainakin yhden hänen ohjaustyönsä. Sholder tunnetaan nimittäin parhaiten Painajainen Elm Streetillä -klassikon (1984) menestyneestä jatko-osasta.

Uransa elokuvien parissa Sholder aloitti kuitenkin jo vuosia aiemmin, ja hieman epätavallisella tavalla: leikkaamalla elokuvien trailereita.

– Tajusin yliopistossa, että haluan tehdä elokuvia. Toisin kuin nykyään, siihen aikaan elokuvakouluja ei juuri ollut, mutta tein omin nokkineni muutaman lyhytelokuvan. Valmistuttuani muutin New Yorkiin, ja tarjosin lyhytelokuvaani New Line Cinemalle, joka oli silloin vasta pieni levitysyhtiö.

– Perustaja Robert Shaye sanoi, ettei lyhytelokuville ollut kysyntää, mutta hän kysyi tuntisinko jonkun, joka osaisi leikata trailereita. Joten tarjosin itseäni.

Ensimmäinen Sholderin leikkaama traileri oli tšekkiläiseen taide-elokuvaan Late August at the Hotel Ozone (1967), mutta hän päätyi myöhemmin leikkaamaan muun muassa Evil Deadin (1981) ja monien John Watersin elokuvien trailerit.

– Se oli oikeasti hyvää harjoitusta. Traileria varten kahden tunnin elokuva pistetään täysin osiin ja kootaan uudelleen parin minuutin elokuvana. Siinä oppi, kuinka elokuvat toimivat ja mikä niissä on kiinnostavinta.

– Totuudenmukaisuus ei ollut mainonnassa kovin tärkeää. Jos elokuvassa näytettiin kerrankin paljaat rinnat, se päätyi traileriin. Mutta niinhän trailerit toimivat. Komedioissakin parhaat vitsit ovat yleensä jo trailerissa.

– Huonoista elokuvista on muuten helpompi tehdä traileri kuin hyvistä, sillä hyvät elokuvat ovat hienovaraisempia. Huonoissa elokuvissa on tappeluita ja kolareita ja sen sellaista, eikä paljon muuta sisältöä, mutta sellainen pääsee traileriin.

Armoton yö

Yhteistyö New Line Cineman kanssa johti Sholderin ensimmäiseen ohjaustyöhön Armoton yö (Alone in the Dark, 1982), jonka hän myös käsikirjoitti. New Yorkin vuoden 1977 suuren sähkökatkon innoittama elokuva kertoo yöstä, jolloin vastaava sähkökatkos vapauttaa joukon psykopaattisia rikollisia sähköisesti vartioidusta vankilasta.

Perjantai 13. päivä ja Teksasin moottorisahamurhat olivat juuri ilmestyneet ja tuottaneet paljon rahaa pienellä budjetilla. New Linella taas kilpailu suurten studioiden kanssa oli muuttunut vaikeammaksi, ja yhtiö halusi tehdä pienen budjetin kauhuelokuvan.

Sholder pestattiin käsikirjoittamaan elokuvaa, mutta rahoituksen hankkimisessa kesti aikaa, ja sillä välin hän leikkasi kauhuelokuvan Koston liekit (The Burning, 1981). Kokemus opetti Sholderille paljon kauhusta, ja hän palasi tekemään käsikirjoituksestaan pelottavamman.

Sitten budjettikin järjestyi, ja elokuvan tähdiksi saatiin tunnetun nimet Jack Palance, Donald Pleasence ja Martin Landau.

– Olin todella onnekas, sillä kaikki kolme ovat hienoja näyttelijöitä. Se oli melkoinen kokemus.

Tie ohjaajaksi oli kuitenkin paljon pidempi, kuin Sholder yliopistossa ajatteli.

– Suunnitelmani oli ohjata ensimmäinen pitkä elokuvani 25-vuotiaana, kuten Orson Welles, mutta sehän ei onnistunut. Ohjasin sen vasta 35-vuotiaana.

Painajainen Elm Streetillä 2

Armoton yö menestyi kohtuullisesti, mutta New Line Cineman seuraava kauhutuotanto Painajainen Elm Streetillä räjäytti pankin. Ohjaaja Wes Craven ei kuitenkaan innostunut jatko-osan käsikirjoituksesta, ja vain kuusi viikkoa ennen kuvausten alkua hän jättäytyi projektista pois.

Silloin pesti lankesi Sholderille.

– Tässä kohtaa elokuvien jatko-osat eivät pyrkineet olemaan isompia ja parempia, vaan jatko-osa nähtiin vain tapana puristaa hieman lisää rahaa menestyneestä elokuvasta. Kukaan ei odottanut, että jatko-osa olisi yhtä hyvä kuin alkuperäinen.

– Ensimmäinen reaktioni oli kieltäytyä koko hommasta. En halunnut tehdä lisää kauhua, enkä jatko-osaa kauhuleffalle. Mutta ystäväni sanoi, että olisi idioottimaista kieltäytyä, sillä elokuva ansaitsisi paljon rahaa ja sitten minulla olisi ura ohjaajana.

Painjainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto sai ensi-iltansa marraskuussa 1985, ja se tuotti vielä enemmän rahaa kuin edeltäjänsä. Menestys vei Sholderin Hollywoodiin, jossa hän työskenteli ohjaajana vajaat parikymmentä vuotta.

Nyt vuosia myöhemmin Sholder palasi katsomaan hittielokuvansa ennen sen esittämistä Monsters of Film -festivaalilla Tukholmassa.

– Onhan se monella tavalla huvittava, mutta mukana on kohtauksia, jotka ovat todella hyviä. Niistä olen ylpeä. Mutta ei se minulle mikään henkilökohtainen projekti ollut.

– Totta puhuen en ole koskaan pitänyt sitä kovin hyvänä elokuvana. Eikä se ole parasta jälkeä minunkaan osaltani. Mutta se on alkanut elää omaa elämäänsä queer-elokuvana – mikä ei ollut tarkoituksemme.

Pahan naamio ja comeback

Night Visions esittää myös Sholderin ohjaaman Pahan naamion (The Hidden, 1987), jossa nähdään yksi Twin Peaks -tähti Kyle MacLachlanin varhaisimmista rooleista. Sholder ohjasi Pahan naamion heti Elm Streetin jälkeen, ja tällä kertaa kyse oli projektista, josta hän oli itsekin innoissaan.

– Minulle tarjottiin Hollywoodin jokaista kauhuelokuvaa, mutta en halunnut tehdä enää kauhua. Ja käsikirjoitukset olivat muutenkin surkeita.

– Sitten sain New Linelta käsikirjoituksen, joka oli aivan loistava. Siitä oli keskusteltu jo toisen ohjaajan kanssa, mutta sanoin, että haluaisin todella ohjata elokuvan, ja että tunsin välittömän yhteyden tarinaan.

Valitettavasti Pahan naamio ei saanut tuulta siipien alle, eikä siitä tullut kaupallista menestystä.

– Koeyleisöjen näytöksissä elokuva sai loistavan vastaanoton, se voitti muutamia palkintojakin ja sai vankan maineen Hollywoodissa. Se vain ei ansainnut tarpeeksi rahaa.

– Pahan naamio on monella tapaa minun paras elokuvani.

Pahan naamion jälkeen Sholder ohjasi vielä Luopiot (Renegades, 1989), mutta ajautui sitten ohjaamaan tv-elokuvia ja tv-sarjojen jaksoja vuosikymmenen ajaksi.

– Ensimmäisen tv-elokuvan jälkeen minulle tarjottiin paljon tv-töitä. Mutta minulle päätyivät kaikkein omituisimmat projektit. Monet tv-elokuvat ovat mielenkiinnottomia ”nainen vaarassa” -juttuja, mutta minä sain ne kiinnostavimmat.

2000-luvun alkupuolella Sholder sai sitten yllättävän tarjouksen, kun häntä pyydettiin perustamaan elokuva-alan koulutusohjelmaa Western Carolinan yliopistolle. Sholder tarttui haasteeseen ja toimi opettajana noin kymmenen vuoden ajan.

Nyt hän on kuitenkin jättänyt yliopiston professuurinsa ja palannut elokuvien pariin.

– Minulla on pari projektia, jotka toivottavasti toteutuvat. Toinen on erittäin hyvä vampyyritarina, jolla on taitava kirjoittajakin.

Jack Sholder vierailee Night Visions -festivaalilla esittelemässä kaikki elokuvansa. Näytösajat ja lisätietoja löytyy festivaalin sivuilta.

Muropaketin uusimmat