UUSIMMAT

HBO Max saapui Suomeen – 15 sarjaa ja elokuvaa, joita suosittelemme uudesta suoratoistopalvelusta

02.11.2021 11:58 | Muropaketin toimitus

 

HBO Max saapui Suomeen viime viikolla. Tutustuttuaan palveluun muutaman päivän ajan Muropaketin elokuvatoimitus valitsi sarjoista ja elokuvista omat suosikkinsa.

Lienee sanomattakin selvää, että HBO Maxin valikoimasta voisi suositella useita muitakin nimikkeitä, mutta Helinä Laajalahti, Aki Lehti ja Tatu Junni ovat rankanneet alle kukin viisi tämän hetken suosikkiaan.

1. Harry Potter -elokuvat

Harry Potter -elokuvat täyttivät tänä vuonna jo peräti 20 vuotta, sillä Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin vuonna 2001. Jos J.K. Rowlingin luomaan taikamaailmaan on joskus rakastunut, nämä elokuvat voi katsoa kerta toisensa jälkeen uudestaan. Suomessa kaikki kahdeksan Potter-elokuvaa ovat katsottavissa suoratoistona ainoastaan HBO Maxilla. (Helinä Laajalahti)

2. Scream 1-3

Wes Cravenin ohjaamat Scream-elokuvat olivat vähän aikaa sitten kiven alla, sillä niitä ei tuntunut löytyvän mistään suoratoistopalvelusta, VOD-vuokraamoista eikä edes fyysisenä kopiona. Nyt näistä elokuvista kolme ensimmäistä on lisätty HBO Maxin valikoimaan. Slasher-kauhun moderneina klassikoina pidettyjen elokuvien ensimmäinen julkaistiin vuonna 1996, mutta tämä oman genrensä mainio edelläkävijä toimii erinomaisesti yhä edelleen – ei ehkä nyt varsinaisena kauhuelokuvana, mutta ainakin pilke silmäkulmassa tehtynä kauhukomediana.

Screamithan ovat jälleen ajankohtaisia, sillä sarjassa viides elokuva on tulossa ensi vuonna, 25 vuotta ensimmäisen jälkeen, mutta edelleen tuttujen näyttelijöiden voimin. Vuonna 2015 kuolleen Cravenin ymmärrettävän poissaolon vuoksi tulevan elokuvan ohjaavat Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett. (HL)

3. Beforeigners

Kaksi vuonna sitten alkanut Beforeigners jatkuu tämän vuoden joulukuussa kakkoskauden voimin. Norjalaissarja on ovela genrehybridi, jossa sekoittuvat niin scifi, draama, fantasia, komedia kuin perinteinen rikossarjakin. Sarja nimittäin kertoo siitä, kun menneisyydestä pompsahtelee yllättäen porukkaa nykymaailman elämää sotkemaan ja ihmettelemään.

Suomalaisittain erittäin kiinnostavan sarjasta tekee se, että sen toista pääosaa esittää Krista Kosonen, jonka rooli on tuhat vuotta sitten elänyt viikinkisoturi, joka löytää uuden uran nykypäivän poliisivoimista. Kososen hahmo puhuu norjaa ja muinaisnorjaa, ja on muutenkin kertakaikkisen ihana, koska ei ole omaksunut nykypäivän naisen käyttäytymisnormeja. (HL)

Arvostelu: Krista Kososen HBO-sarja Beforeigners on oikeasti omaperäistä scifiä

4. The Flight Attendant

Rillit huurussa -sarjasta tuttu Kaley Cuoco tähdittää The Flight Attendant -sarjaa, joka paljastui todelliseksi helmeksi. Nimensä puolesta se kuulostaa jotenkin ikävän imelältä, mutta tiedossa on lopulta yllättävänkin synkissä vesissä kahlaava rikosdraamakomedia.

The Flight Attendant lähtee liikkeelle tilanteesta, missä lentoemäntänä toimiva Cassandra (roolissaan täydellinen Cuoco) herää Bangkokissa hirveässä krapulassa kuolleen miehen viereltä. Tarinaan kudotaan rikosmysteeriä, mutta samalla aiheissa luovitaan muun muassa alkoholismissa tavalla, mitä amerikkalaisissa tuotannoissa harvoin näkee.

Sarjalle on tulossa toinen kausi ensi vuonna. (HL)

5. The Great

Positiivinen yllättäjä on myös tv-sarja The Great, jonka toinen kausi alkaa nyt marraskuussa. The Great on satiirinen draamakomedia, joka perustuu erittäin löyhästi historiallisiin faktoihin Venäjää hallinneesta Katariina Suuresta. Pääosissa Katariinaa ja hänen miestään Pietaria esittävät Elle Fanning ja Nicholas Hoult, joiden fyysinen komedia modernin sanailun siivittämänä tekee sarjasta erityisen nautittavan kokemuksen.

The Great on historiaa erittäin lavealla pensselillä maalaava, hilpeän hauska mutta samalla erinomaisen oivaltava satiiri, joka saa ajoittain nauramaan ääneen. Kaltaiseni kyynikon kohdalla tämä on aika harvinaista. (HL)

6. No Sudden Move

Steven Soderberghin heinäkuussa Yhdysvalloissa ensi-iltansa saaneen No Sudden Move -leffan olisi todella mieluusti katsonut valkokankaalta, mutta Suomessakin se nähdään vain HBO Maxissa. Huimalla näyttelijäkaartilla varustettu rikostrilleri on täynnä samankaltaista kuivaa ja mustaa huumoria kuin Coen-veljesten elokuvat.

Soderbergh on malttanut jättää iPhonensa taskuun. Hauska ja osittain ahdistava jännäri on kuvattu oikeilla elokuvakameroilla, kikkaillen kuitenkin anamorfisilla laajakuvalinsseillä. Niiden avulla leffa näyttää omintakeiselta, siltä kuin kuvassa olisi koko ajan jokin pielessä, mutta hyvällä tavalla. Tyylilajista toiseen vaivattomasti siirtyvän ohjaajan teokset tunnistaa silti aina hänen tekeleikseen, jopa överisti 1950-luvun pulp-leffaa muistuttavan uutuuden.

Älyttömillä ja älyttömän viihdyttävillä juonenkäänteillä varustettu No Sudden Move on Soderberg-asteikolla keskitason elokuva, eli erinomainen tekele. Mm. Don Cheadle, Benicio del Toro, Jon Hamm, Brendan Fraser ja Ray Liotta ovat liekeissä, mutta ohjaajan avustuksella jopa David Harbour venyy erinomainen suoritukseen. (Aki Lehti)

7. NYC Epicenters 9/11→2021½

Spike Leen neliosainen dokumentin ja videoesseen välimaastossa liikkuva NYC Epicenters 9/11→2021½ on rakkaudentunnustus ohjaajan kotikaupungille, joka kertoo tarinansa pääosin vastoinkäymisten kautta. Lee kutoo yhteen vaivattomasti New Yorkin kaduilla kulkevan kertomuksen yli 200 henkilön haastatteluista.

Tarina alkaa pandemiasta, kiertää takaisin syyskuun 11. päivään vuonna 2001 ja kasaa kunnon mosaiikin kaikista viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneista mullistavista asioista. Provokatiivinenkin kertomus näyttää New Yorkin olevan yhtä kuin sen asukkaat – köyhät ja rikkaat, poliitikot sekä palomiehet, kodittomat ja miljonäärit.

Jokaisella on kertomuksensa, jotain sanottavaa ja yhteistä sitkeyttä, joiden avulla kaupunki selviää kaikista koettelemuksista. (AL)

8. Barry

Bill Haderin Barry-sarja on viime vuosien parhaita komedioita. Omaalaatuinen kertomus ja osittain myös vakava draama masentuneesta palkkamurhaajasta, joka löytää iloa elämäänsä näyttelemisestä.

Hader on tunnettu komediarooleistaan, mutta Barry-tappajana hän on sekä uhkaava että säälittävä. Yhdistelmä toimii loistavasti, koko sarjan tasapainoilessa draaman ja komedian välillä Barryn mielialan mukaan.

Erityisesti ensimmäisellä kaudella tunnelma on pitkälti surumielinen, mutta silti sarja naurattaa ääneen. Kakkokausi on vielä ensimmäistäkin parempi. Haderin ohjaama reaaliajassa etenevä ronny/lily -jakso eroaa tyyliltään reippaasti muista episodeista. Sekopäinen jakso on teknisesti ja tyyliltään aivan omaa luokkaansa.

Kolmas kausi on yli vuoden myöhässä pandemian takia, mutta jo melkein valmis.

9. Betty

Vuoden 2018 upeaan Skate Kitchen -elokuvaan pohjaava draamakomediasarja Betty on sekoitus dokumenttia ja fiktiota. Keskenään radikaalisti erilaisten nuorten naisten skeittiporukkaa seuraavan sarjan hahmot pohjaavat näyttelijöiden omaan elämään. Sarja on kuitenkin enemmän uusintaversio kuin jatko elokuvalle, sillä se kertoo samojen hahmojen tarinat eri tavalla. Näyttelijät esittävät edelleen fiktiivisiä versioita itsestään.

New Yorkin miehisessä skeittiskenessä eteenpäin rullaavassa sarjassa päästään elokuvaa syvemmälle nuorten naisten elämään. Tapahtumat tuntuvat välillä överiksikin vedettynä aidoilta, sillä keskiössä ovat ystävyys, tasa-arvo, vapaus ja sen kaipuu, vastuu ja aikuistuminen.

HBO päätti harmittavasti lopettaa Bettyn vain kahden kauden jälkeen. Silti suosittelen sarjaa, jonka jaksot ahmii vaikka kerralla.

Bettyn kertomus ei jää kesken. Sen hahmot ja näyttelijät vain jatkavat elämäänsä jossain muualla, ilman kameroita. (AL)

10. JJ Villard’s Fairy Tales

King Star King -animaatiosarjasta ehkä parhaiten tunnetun JJ Villardin versiot satuklassikoista ovat kuvottavan oksettavia eriteorgioita, joissa ei tunnu olevan mitään muuta pointtia kuin saada katsoja voimaan pahoin. Täysin sekopäisen JJ Villard’s Fairy Tales -sarjan väkivaltamässäilyn ja huonon happotripin yhdistelmä on myös niin hauska, että ensimmäisen kerran jaksoja katsoessani nauroin itselleni astmakohtauksen.

Lumikin, Punahilkan, Pinokkion ja muiden tuttuakin tutumpien satujen ja niiden päähenkilöiden kohtalot ovat järjestäin karmeita. Melkein jokainen kuudesta jaksosta sisältää teurastusta ja gorekekkereitä, mutta Villard onnistuu sekoittamaan perseilyynsä myös hellyttäviä juttuja. Jos joku jääkin henkiin, niin kuolema olisi ehkä ollut armollisempi vaihtoehto.

Noin 10 minuutin mittaisia satuja ei kannata ahmia putkeen, sillä muuten näkemäänsä turtuu. Kaikessa rauhassa katsottuna sarjasta saa enemmän irti. Esimerkiksi miespuolisen Tähkäpään selästä mustapäitä puristava ja niitä nautiskellen syövä noita ansaitsee kaiken huomion.

JJ Villard’s Fairy Tales on nerokkaan yrjöttävää dadaa, jonka soisi saavan pian jatkoa. (AL)

11. Dyyni

Aloitetaan ilmeisellä. Denis Villeneuven Dyyni lisättiin HBO Maxiin maanantaina, ja on näin yksi uuden palvelun kovimmista vetonauloista. Vaikka kävin elokuvan jo kerran katsomassa valkokankaalta, pitää se nähdä uudelleen, koska ensimmäinen katselukerta meni jännittäessä: pystyykö Villeneuve pitämään homman kasassa vai tekeekö suosikkiohjaaja ekan hutinsa. No, hutia ei tullut, vaikka olenkin Helinän kanssa samaa mieltä siitä, että Dyyni ei täydellinen elokuva olekaan. (Tatu Junni)

12. Watchmen

DC Comicsin Before Watchmen -sarjakuvat unohtuivat nopeasti lukemisen jälkeen, mutta HBO:n Watchmen-tv-sarja jäi pyörimään mieleen pidemmäksi aikaa. Se oli erinomainen yhdistelmä Alan Mooren klassikkoa ja omia ideoita – ja erinomainen on tietenkin myös Trent Reznorin ja Atticus Rossin soundtrack (löytyy Spotifysta). Damon Lindelofin monipuolisen uran parhaisiin tuotoksiin kuuluva Watchmen ei taida jatkoa saada, mutta oikeastaan niin on vain hyvä. Ensimmäisen tuotantokauden tarjoama lopetus toimii täydellisesti koko tarinan päätepisteenä, eikä kaikkia hyviä sarjoja tarvitse venyttää loputtomiin. (TJ)

13. Karhu

Pienestä karhunpennusta kertova elokuva voi kuulostaa mukavalta koko perheen viihteeltä, mutta Karhu (L’Ours) ei ole mitään Disney-söpöilyä. Jean-Jacques Annaudin ohjaama elokuva oli ensimmäinen leffa, jonka näin valkokankaalta. Vuosi oli 1988 ja valinta virhe: Karhun painajaiskohtaus aiheutti elinikäisen sammakkofobian, enkä ole pystynyt katsomaan elokuvaa kertaakaan uudelleen. Nyt lienee aika yrittää taas kerran… (TJ)

14. The Matrix -trilogia

Uusi Matrix-elokuva, Matrix Resurrections, julkaistaan 22. joulukuuta. Alkuperäisen trilogian (1999-2003) katsomisesta on jo niin pitkä aika, että pakkohan ne on kerrata ennen ensi-iltaa. Ja näin siis siitäkin huolimatta, että Wachowskien muka-nokkelat filosofisoinnit ärsyttivät jo ensimmäisellä katselukerralla 18 vuotta sitten. HBO Nordicista Matrixia ei löytynyt ollenkaan, mutta HBO Maxin valikoimaan on lisätty koko trilogia, ja sinne saapuu myös Matrix Resurrections, jahka teatteriensi-illasta tulee kuluneeksi 45 vuorokautta. (TJ)

15. Mother!

Jennifer Lawrence oli 2010-luvun puolivälissä yksi maailman suosituimmista elokuvanäyttelijöistä, kiitos X-Menin, Nälkäpelin ja huolella valittujen draamaroolien. Lawrence ei tyytynyt toistamaa itseään ja nauttimaan menestyksestään, vaan hyppäsi omaehtoisena ohjaajana tunnetun Darren Aronofskyn (mm. Black Swan ja Unelmien sielunmessu) kelkkaan ja teki äärimmäisen ahdistavaksi äityvän Mother!:n (2017). Aronofsky on kertonut hiljattain saavansa edelleen vihapostia elokuvastaan. Se kuulostaa järjettömältä, mutta toisaalta ei ole yhtään vaikea ymmärtää, miksi Mother! on päässyt katsojien ihon alle. Elokuvasta ei jää hyvä mieli, mutta se jättää jälkensä muilla tavoin. Kuten Aki totesi arviossaan neljä vuotta sitten: ” Viisi tähteä ansaitseva mother! -elokuva kertoo groteskin ja sairaan painajaisen avulla ihmisten olevan kamalia ja maailman täysin paska paikka.” Kyllähän tuollainen jättää helposti tarpeen purkautua. (TJ)