Voiko vuoden katsotuin elokuva olla vaarallinen? Jokeri antaa mielenterveydestä kyseenalaisen kuvan, varoittavat asiantuntijat
Kuva: © 2019 Warner Bros. Pictures
Todd Phillipsin hittielokuva Jokeri maalaa kuvan eristäytyneestä Batman-pahiksesta, jonka mielenterveyden järkkyminen ajaa väkivaltaan. Psykologian asiantuntijat tyrmäävät kuitenkin elokuvan näkökulman ja kertovat sen olevan myös vahingollinen oikeasti sairastuneille.
Todd Phillipsin ohjaama ja Joaquin Phoenixin tähdittämä Jokeri nousi juuri Suomessa vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi, ja maailmanlaajuisilla markkinoilla se on tuottanut jo yli miljardi dollaria. Kyseessä on siis kiistatta yksi vuoden menestyneimmistä elokuvista. Kansainvälisillä markkinoilla Jokeri on kivunnut jo vuoden seitsemänneksi katsotuimmaksi.
Pääasiassa Jokeria on kehuttu, mutta samalla se on herättänyt paljon keskustelua paitsi yhteiskunnallisista teemoistaan, myös mielenterveyshäiriöiden esittämisestä valkokankaalla. Phillipsin elokuvassa klassinen Batman-vihollinen, siviilinimeltään Arthur Fleck, esitetään nimittäin traumatisoituneena ja harhaisena kaverina, jonka mielenterveyden järkkyminen ajaa väkivaltaisiin tekoihin.
Juuri tämä on psykologian asiantuntijoiden mukaan elokuvan keskeinen ongelma.
”Yleisö päätyy yhdistämään Fleckin väkivaltaisen käyttäytymisen hänen mielisairauteensa, etenkin aseellisen väkivallan”, kommentoi psykiatri Vasilis K. Pozios USA Todayn artikkelissa. ”Se vahvistaa käsityksiä, jotka ovat täysin liioiteltuja.”
Pozios ei suinkaan ole ainoa Jokeria kriittisesti kommentoinut asiantuntija. Lukuisat mediat ovat julkaisseet ensi-illan jälkeen psykologien, psykiatrien ja mediatutkijoiden lausuntoja elokuvan tavasta kuvata mielenterveyden häiriöitä.
The Guardianin artikkelissa tohtorit Annabel Driscoll ja Mina Husain kritisoivat hekin kovasanaisesti elokuvan tapaa yhdistää äärimmäiset väkivallanteot mielisairauksiin.
”Tutkimusten mukaan tämä assosiaatio on liioiteltu, ja ihmiset, joilla on vaikeita mielenterveyden ongelmia, ovat paljon alttiimpia joutumaan väkivallan kohteeksi kuin muut ihmiset”, Driscoll ja Husain kirjoittavat.
USA Today toistaa samaa: Yhdysvalloissa vain 3-5 prosenttia väkivallanteoista on vakavista mielisairauksista kärsivien suorittamia. Sen sijaan sairastuneiden riski joutua väkivallan kohteeksi on jopa kymmenkertainen muuhun kansaan verrattuna.
”Väkivaltaisen hullun” stereotyyppi on siis ainakin näiden asiantuntijoiden mukaan vahvasti liioiteltu, jopa valheellinen. Jokeri päätyy kuitenkin vahvistamaan tätä mielikuvaa miljardiluokan elokuvassa, eikä se ole aivan vähäpätöinen juttu.
”Psykiatriassa on yleisesti tunnustettu, että Yksi lensi yli käenpesän levitti tarpeettoman suurta epäluuloa ja väärää informaatiota sähköhoidoista, ja se saattoi johtaa siihen, etteivät monet ihmiset saaneet hoitoa, joka on todistettua ja tehokasta”, kirjoittavat Driscoll ja Husain. ”Kaikki tämä johtui yhden elokuvan vääristyneestä representaatiosta.”
“Elokuvilla on voimaa vahvistaa stigmoja ja pelkoja, minkä vuoksi Jokerin harhaanjohtavaa kuvaa vakavasta mielisairaudesta ei voi noin vain sivuuttaa.”
Mikä Jokeria vaivaa?
Asiantuntijat löytävät Jokerista kyllä hyvääkin.
Vanity Fairin haastattelema neurokriminologi Adrian Raine toteaa elokuvan olevan ”yllättävän tarkka ennustus sellaisesta taustasta ja olosuhteista, jotka yhdessä luovat murhaajan”.
”Fyysinen pahoinpitely on listalla, kuten laiminlyönti ja nälkiintyminen lapsena”, Raine kuvailee.
”Kasvaminen köyhyydessä on myös riskitekijä.”
Juuri mielenterveyshäiriöiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet Jokerissa saavat kiitosta asiantuntijoilta. Monet artikkelit nostavat esiin Arthur Fleckin kokeman kaltoinkohtelun yhteisössään, erityisesti kohtauksen, jossa hänen hoitonsa katkaistaan rahoituksen puutteen takia.
Tämä kalskahtaa varmasti tutulta monelle myös Suomessa.
Psykiatrian tohtorit Susan Hatters Friedman ja Karen B. Rosenbaum tosin nostavat MD Edgen artikkelissa esiin kysymyksen siitä, oliko Fleckin saama hoito edes asianmukaista. Fleckin esitetään nimittäin saavan useita lääkityksiä, mutta elokuva jättää kertomatta, oliko lääkkeistä hyötyä ja mihin ne oli edes määrätty.
Tämä liittyy muidenkin asiantuntijoiden huomauttamaan ongelmaan Jokerissa: katsojille jää täysin avoimeksi, mikä Fleckin diagnoosi oikeastaan on.
Fleckin tapa nauraa hallitsemattomasti tuo asiantuntijoiden mieleen pseudobulbaarin affektin (PBA), joka ei ole mieliterveyden häiriö, vaan neurologinen vaiva. Hänen muita oireitaan ovat esimerkiksi kuvitelmat omasta merkittävyydestä sekä erilaiset harhat, mutta kokonaisuus jää epämääräiseksi.
Psykiatrit Pozios, Philip Saragoza ja Praveen Kambam nostavat The Hollywood Reporterille kirjoittamassaan puheenvuorossa esiin myös merkittävän paradoksin: Fleckin ajattelu näyttää elokuvassa muuttuvan organisoidummaksi hoidon päätyttyä.
Jokainen Jokerin nähnyt voi allekirjoittaa saman havainnon.
Fleckin elämänhallinta lisääntyy, kun epämääräinen hoito ja lääkitys loppuvat, mikä ei tietenkään vastaa todellisuutta – olettaen, että hoito oli asianmukaista.
Representaatiolla on väliä
Jokerissa on toki kyse fiktiosta, eikä fiktion tietenkään tarvitse vastata todellisuutta. Kuten psykiatri Joe Parks muistuttaa USA Todayn jutussa, ”Joker ei ole dokumentti mielenterveyden häiriöistä”.
Samalla hänkin tosin kuvailee mielenterveyden kuvausta elokuvassa ”tarpeettomaksi” ja ”stigmatisoivaksi”.
Yhdysvalloissa keskusteluun Jokerista ja mielenterveydestä on kietoutunut myös valtion suuri ongelma joukkomurhien kanssa. Kuten Pozios, Saragosa ja Kambam nostavat esiin, on USA:n monista joukkoammuskeluista syytetty mielisairauksia presidenttitasolla asti.
Donald Trumpin puheet ”mielisairaista hirviöistä” kuulostavat kovasti pop-kulttuurin värittämiltä. (Trumpin muuten kerrottiin äskettäin katsoneen Jokerin Valkoisessa talossa ja pitäneen elokuvasta.)
Kysymys elokuvien välittämästä mielenterveyskuvasta on siis tärkeä ja myös poliittinen aihe.
”On täysin kiistämätöntä, että Joker vahvistaa negatiivisia ja virheellisiä stereotyyppejä mielisairaudesta ja yhteydestä mielisairauden ja väkivallan välillä”, Pozios, Saragosa ja Kambam summaavat.
