Night Visions -haastattelu: Amerikansuomalainen Emma Tammi ohjasi western-kauhuelokuvan, joka sai hänet matkustamaan vihdoin isänsä kotimaahan

21.11.2018 09:00 | Tuukka Hämäläinen

Muropaketti tapasi juuri Night Visions -festivaalin vieraaksi saapuneen Emma Tammen. Isänsä puolelta suomalainen Tammi ei lähtenyt tarkoituksella tekemään feminististä lännenelokuvaa, mutta hän ihastui tarinan samaistuttaviin naishahmoihin.

Night Visions: Maximum Halloween -festivaalilla saa tänään Suomen ensi-iltansa Emma Tammen ohjaama omintakeinen lännenelokuva The Wind, jonka arvostelin osana Muropaketin ennakkopakettia festivaalin valikoimasta. Tapasin ohjaajan eilen, juuri hänen saavuttuaan Helsinkiin, ja pääsimme keskustelemaan vaikuttavasta elokuvasta.

The Wind on ensimmäinen pitkä ohjaustyösi. Kuinka päädyit ohjaamaan juuri tämän elokuvan?

”Ohjasin muutama vuosi sitten dokumentin, jonka The Windin tuottajat auttoivat valmiiksi. He olivat valmistelleet tätä käsikirjoitusta vuosia, ja pyysivät minua ohjaajaksi. Käsikirjoittaja Teresa Sutherland tapasi muitakin ohjaajia, mutta meillä klikkasi heti, ja teimme yhdessä muutamia muokkauksia käsikirjoitukseen.”

Millainen oli ensimmäinen reaktiosi, kun luit käsikirjoituksen?

”Minusta päähenkilömme, Caitlin Gerardin esittämä Lizzie oli niin loppuun asti kehitetty ja samaistuttava, että hän puhutteli minua tänä päivänä, vaikka elokuva sijoittuu 1800-luvun lopulle. Tarina otti minut täysin otteeseensa jo siitä syystä.  Teresa oli punonut upean kertomuksen, jossa Lizzie kamppailee sisäisiä demoneitaan vastaan, ja ne esiintyvät joko näkyinä tai oikeasti yliluonnollisina ilmiöinä. Oli myös kiehtovaa, että tarinan olivat inspiroineet todelliset kertomukset oikeilta naisilta, jotka elivät preerialla tuona aikana. Minuun vetosi todella vahvasti se, että lähtökohta oli todellisuudessa.”

Kuten sanoit, elokuva tuntuu ajankohtaiselta, vaikka se sijoittuu kauas historiaan. Sitä tekee mieli kutsua jopa feministiseksi kauhuelokuvaksi. Lähditkö tietoisesti tavoittelemaan tätä teemaa?

”En oikeastaan, mutta luulen, että se on osa tämän tarinan DNA:ta. Elokuva seuraa yhden naisen kokemuksia, ja se yksinään saa aikaan sen, että tämän voi lukea feministiseksi westerniksi. On harvoja lännenelokuvia, jotka seuraavat naishahmoa koko elokuvan ajan ja näyttävät tarinan hänen kauttaan. Siinä oli hienointa, että saatoimme käsitellä näitä asioita ilman, että se tuntuu liian alleviivatulta. Saatoimme vain keskittyä elokuvan naisiin ilman, että olisimme tietoisesti feministisiä. Lähdimme siitä, että nämä ovat vahvoja, moniulotteisia hahmoja, mutta myös haavoittuvaisia. Välillä joutuu jopa miettimään, ovatko he uhreja vai itse pahoja.”

Elokuva kerrotaan sekavasti kolmella eri aikajatkumolla. Pystyittekö kuitenkin kuvaamaan sen aikajärjestyksessä?

”Jouduimme kuvaamaan sen epäjärjestyksessä, johtuen budjetista ja näyttelijöiden saatavuudesta. Teresa myös kirjoitti tarinan epälineaariseksi, mutta käsikirjoituksen järjestys on eri kuin se, mihin lopulta päädyimme elokuvan leikkauksessa. Jouduimme ikään kuin löytämään elokuvan uudelleen jälkituotannossa.”

Oliko elokuvalla selkeitä inspiraation lähteitä, ja mistä otitte vaikutteita?

”Otimme tietysti paljon vaikutteita klassisista lännenelokuvista, kuten vaikkapa Etsijät (1956). Kasvoin sellaisten westernien parissa kuin Etäisten laaksojen mies (1953), Hyvät, pahat ja rumat (1966) ja kaikki John Fordin elokuvat. Oli hienoa päästä upottamaan hampaansa siihen elokuvan ulottuvuuteen, ja oli hauskaa tehdä viittauksia klassisiin länkkäreihin, mutta samalla teimme jotain tuoretta ja käänteistä suhteessa niihin.Otimme tietysti vaikutteita myös kauhusta, ja itselleni tärkeimpiä vaikuttajia oli Hohto (1980). Myös siinä on päähenkilön hitaasti kehkeytyä, psykologinen murtuminen, vaikka konteksti onkin erilainen. Kuten Hohdossa, myös The Windissä ympäristö käy päähenkilön päälle, ja siinä maisemien avaruus muuttuu klaustrofobiseksi.”

Kuvasitte elokuvan New Mexicon aavikolla. Onko siellä todella niin autiota, kuin elokuvassa vaikuttaa?

”Monissa kuvauspaikoissamme se todella tuntui autiolta maisemalta, jossa ei ole paljon mitään ihmiseen viittaavaa. Jouduimme tosin siivoamaan otoksista muutamia juttuja, niin kuin kaukaisella tiellä ajava auton. Siellä tuntui todella, kuin olisi keskellä ei mitään. Kenenkään puhelin ei toiminut kuvauspaikalla, mikä oli tavallaan siistiä, koska se eristi meidät teknologiasta ja omasta elämästämme. Ja se auttoi meitä olemaan läsnä tilanteessa ja toistemme seurassa. Oli helpompaa kanavoida kuvaamaamme aikakautta. Samalla olimme silti vain puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista, Santa Fen ja Albuquerquen ulkopuolella.”

Elokuvassa nähdään upea ”preerian demoneita” esittelevä kirjanen. Onko sillä mitään totuuspohjaa?

”Se oli kyllä täysin Teresan keksintöä, mutta silti sillä oli hieman pohjaa todellisuudessa. Kun ihmiset saapuivat asuttamaan uusia maita, he kulkivat pienten pysähdyspaikkojen läpi, jossa saattoi usein olla kirkko tai saarnamies, joka jakoi pamfletteja. Todellisuudessa ne olivat varmaankin jotain enemmän uskoon ja pelastukseen liittyvää, eivätkä varoittavia, kuten elokuvassa.”

Millaisen vastaanoton elokuva on saanut?

”Se sai ensi-iltansa syyskuussa Toronton elokuvajuhlilla, ja siellä vastaanotto oli erittäin hyvä. Oli todellinen kunnia päästä mukaan festivaalin Midnight Madness -sarjaan, koska se kokoaa yhteen genre-elokuvan omistautuneimman fanikunnan. The Wind edustaa useampaa genreä, ja välillä se nojaa pelotteluun perinteisemmän kauhun keinoin ja välillä taas vainoharhaiseen tunnelmaan. Oli siis hienoa, että kauhuelokuvan ystävät ottivat elokuvan hyvin vastaan. Mutta jälkeen päin moni tuli myös sanomaan, että he eivät ole kauhun ystäviä, mutta silti elokuva puhutteli heitä.

Kuulin, että isäsi on alun perin suomalainen. Oletko käynyt Suomessa aiemmin?

”Isäni syntyi Suomessa, ja hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin, kun hän oli vasta nelivuotias. Mutta hän oli kuudesta lapsesta nuorin, ja siltä puolelta perhettäni kaikki setäni ja tätini ovat suomalaisia. Onkin hullua, että olen kaikista serkuistani ainoa, joka ei ole käynyt Suomessa aiemmin. Jopa osa heidän lapsistaan on käynyt täällä, joten olipa jo aikakin. Otin varmuuden vuoksi lumiselle säälle sopivat saappaat mukaan. Näyttää siltä, etten tule tarvitsemaan niitä.”

Emma Tammi esittelee elokuvansa Night Visions -festivaalin näytöksissä tänään keskiviikkona sekä tulevana lauantaina. Näytöstiedot löytyvät festivaalin sivuilta, ja The Windin trailerin näet alta.