Game Over
Luulisi että Hymypojat ja Levottomat olisivat ammentaneet tyhjiin vauraiden nuorten aikuisten elämäntuskalla täytetyn pikarin. Me olemme nähneet valkokankaalla, että loistoasunnoissa elävät ihmiset kärsivät siinä missä köyhätkin – aina kun panemiseltaan ja sen kuvaamiselta ehtivät.
Mutta ei, nymfomanian ja minkään miltään tuntumattomuuden lisäksi äveriästä nuorisoa vaivaa vielä yksi ongelma: murhanhimo. Game Over pureutuu tähän päivänpolttavaan aiheeseen.
Elokuvana tämä Heinojen murhajutusta tehty fiktiivinen tulkinta on melkoinen kummajainen. Siinä on neonvaloa ja merkkituotetta kuin 90-luku olisi vasta alkamassa ja sen tarina heilahtelee setämäisestä moralisoinnista setämäiseen tirkistelyyn. Tuntuu omituiselta, että yhtä viime vuosien surullisinta ja hätkähdyttävintä rikostapausta käsitellään kuin tehtäisiin viimeistä jaksoa Miami Viceen tai elokuvaa nimeltä Espoon Psyko.
Game Over on välinpitämättömästi tehty elokuva välinpitämättömyydestä. Rikas isä laukoo itämaisia latteuksia, poika manipuloi omia häntyreitään ja geneerinen naispoliisi tutkii murhajuttua. Tarinaa vaivaa etääntyminen todellisuudesta, juonen käänteissä ja hahmojen käsitelyssä harpataan reilusti fantastisen puolelle. Ja siitä herää se iso kysymys, että miksi todellisuudessa tapahtunut tragedia on häivytetty epätodellisen juppifantasian pyörteisiin? Jos ongelma on aito, miksi kuvata maailmaa, jota ei ole olemassa?
Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden
Game Over:
Ohjaus Pekka Lehto. Pääosissa Reino Nordin, Julius Lavonen, Juuso Pekkinen, Jarkko Niemi, Lilli Aro, Karoliina Blackburn, Aimo Räsänen, Maria Järvenhelmi, Tapio Liinoja ja Joonas Saartamo.
