George Clooneyn Tomorrowland tarjoilee scifiä lapsille ja lapsenmielisille.

Ensi-ilta: 22.5.2015
Alkuperäisnimi: Tomorrowland
Ohjaus: Brad Bird
Käsikirjoitus: Brad Bird ja Damon Lindelof
Pääosissa: George Clooney, Hugh Laurie, Raffey Cassidy & Britt Robertson
Pituus: 129 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Fantasiaa Spielbergin hengessä
Arvostelija: Martta Kaukonen

Disneyn teemapuistosta tuttu Tomorrowland on portti utopiaan tai dystopiaan.

Frank Walker (Thomas Robinson) on vasta pikkunappula, kun hän matkustaa vuonna 1964 New Yorkin maailmannäyttelyyn. Frankin tarkoitus on vakuuttaa arvovaltainen tuomari (Hugh Laurie) siitä, että hänen keksimänsä rakettireppu ansaitsisi pääpalkinnon keksintökisassa. Näyttelyssä hän tapaa suloisen Athenan (Raffey Cassidy), joka vie Frankin toiseen todellisuuteen.

Tomorrowlandissa mikä tahansa on mahdollista – jopa vielä kehittelyasteella olevalla rakettirepulla lentäminen.

Siirrytäänpä muutama vuosikymmen eteenpäin meidän aikaamme. Teinityttö Casey Newtonin nimi on enne. Kuten samaa sukunimeä kantanut Isaac Newton, hänkin hallitsee fysiikan, matematiikan ja tähtitieteen lait suvereenisti. Casey saa sattumalta käsiinsä ihmeellisen pinssin, jota koskettamalla pääsee toiseen toiseen todellisuuteen. Hän päättää selvittää, mistä on kysymys.

Vastauksia antaa sangen vastentahtoisesti vuosikymmenten kyynistämä Frank Walker (George Clooney).

Brad Bird löi itsensä läpi Rautajätin ja sitä seuranneiden Pixar-animaatioiden Ihmeperhe ja Rottatouille ohjaajana. Seuraavana oli vuorossa omituinen suunnanmuutos: Mission: Impossible -rymistelysarjan neljäs osa Ghost Protocol.

Ohjaajan uutuuselokuva Tomorrowland on jälleen uusi aluevaltaus.

Fantasiaa, scifiä ja toimintaa naittava seikkailu voisi olla Steven Spielbergin käsialaa. Tyylikeinot ovat samoja, varsinkin joissain kohtauksissa suorastaan häiritsevästi pauhaava mahtipontinen musiikki. Tunnetta tuutataan niin kovalla voimalla, että vaikutelma on pateettinen. Michael Giacchino lienee kuunnellut liikaa Spielbergin luotosäveltäjää John Williamsia. Giacchinon yliampuvia sävelmiä on kuultu aiemmin esimerkiksi leffoissa Apinoiden planeetan vallankumous ja John Carter.

Tomorrowland on niin täyteen ahdettu taisteluja ja takaa-ajoja, että sen ikäraja on noussut pilviin: K12. Vähempikin mesominen olisi riittänyt. Nyt leffaa eivät paradoksaalisesti pääse katsomaan sen päähenkilöiden ikäiset lapset, joihin tarina olisi varmasti uponnut heitä vanhempia paremmin.

On Brad Bird onnistunut lainaamaan Spielbergiltä paljon hyvääkin. Katsojan rinnassa läikähtää välillä suorastaan lapsenomainen riemu, kun päähenkilöt todistavat jotakin oikein ihmeellistä, kuten Eiffel-tornista alkavaa aikamatkaa. Välillä tunnelma on kuitenkin imelletty niin makeaksi, että tuntuu kuin joku olisi kaatanut keitokseen vahingossa kokonaisen purkillisen siirappia.

Päärooleja näyttelevät somat lapsoset Thomas Robinson ja Raffey Cassidy ovat niin herttaisia että!

Elokuvan näyttelijäntyö ansaitsee kiitosta. Pisteet Birdille erityisesti siitä, että hän ei ole antanut George Clooneylle ja Hugh Laurielle toistensa rooleja. Laurien nimihahmo House-televisiosarjassa nimittäin tuo kovasti mieleen Frank Walkerin hahmon. Nyt Laurie saa tilaisuuden osoittaa, että hän osaa tiuskia vähemmänkin kipakasti ja Clooney, että hänestä on kypsynyt äksy vanha herra.

Caseyn roolia tarjottiin aluksi Outolintu-tähti Shailene Woodleylle. Tuskinpa hän olisi saanut tulkittua osan yhtään sen kummemmin kuin Under the Dome -sarjasta tuttu Britt Robertson.