Haastattelu: Alejandro Jodorowskyn Dyyni olisi ollut elokuvahistorian suurin menestys tai hirvein floppi
Night Visions esittää lauantaina vuolaasti kehutun dokumentin Jodorowsky’s Dune. Kysyimme amerikkalaisohjaaja Frank Pavichilta, mistä oikein on kysymys.
1970-luvun puolivälissä Alejandro Jodorowsky oli jo kulttiohjaaja, jonka katsottiin luoneen ns. Midnight Movie -ilmiön vuonna 1970 ilmestyneellä El Topolla. Eipä siis ihme, että ranskalainen Jean-Paul Gibon antoi surrealistiselle ohjaajalle vapaat kädet tehdä Frank Herbertin Dyyni-klassikosta (1965) sellaisen elokuvan kuin hän halusi.
– Nykyään kaikki tuntevat Dyynin vähintään David Lynchin elokuvan tai Sci-fi Channelin minisarjan kautta, mutta tuolloin se oli scifi-ympyröiden ulkopuolella melko vähän tunnettu teos.
Näin selittää Frank Pavich, joka valottaa legendaariseksi muodostuneen elokuvatuotannon taustoja tuoreessa Jodorowsky’s Dune -dokumentissaan.
Kohti scifiä ja sen yli!
Ei ole mikään ihme, jos et ole koskaan kuullut Jodorowskyn Dyynistä. Elokuva ei nimittäin koskaan valmistunut. Pitkä esituotanto tyssäsi studioille, jotka suhtautuivat skeptisesti suuren budjetin tieteisfiktioon.
– Siihen mennessä scifi-elokuvat olivat 2001: Avaruusseikkailun (1968) lisäksi olleet vain halpoja b-leffoja. Se oli ennen Tähtien sotaa, ja scifi-kirjan sovittaminen suuressa mittakaavassa oli ennen kuulumatonta.
Jodorowsky käytti tuotantoon pari vuotta Pariisissa, jossa hän keräsi omien sanojensa mukaan ”henkisten sotureidensa joukon”. Hän sai mukaan muun muassa Alien-suunnittelijana sittemin tunnetun H. R. Gigerin, scifi-kuvittaja Chris Fossin, ranskalaisen sarjakuvataiteilija Mœbiuksen ja käsikirjoittaja Dan O’Bannonin.
Jodorowskyn soturit eivät kukaan olleet työskennelleet ennen elokuva-alalla, mutta niin leffa vain käsikirjoitettiin ja suunniteltiin alusta loppuun. Käyttämättömät storyboardit sisältävät kokonaisuudessaan 3000 kuvitusta.
Vielä uskomattomampia olivat Jodorowskyn näyttelijäbuukkaukset: The Rolling Stonesin laulajan Mick Jaggerin lisäksi mukana oli määrä olla David Carradine, Udo Kier, Orson Welles ja jopa Salvador Dali. Pink Floyd puolestaan oli värvätty säveltämään elokuvan soundtrack.
– Jodorowskylle puhuessa tuntui usein, että hän kertoo aivan uskomattomia tarinoita ihmisistä, joiden piti olla hänen leffassaan. Mutta aina kun olin jo alkanut epäillä niiden totuutta, sain jostain muualta vahvistuksen. Kaikki jutut Pink Floydista Salvador Daliin ovat totta!
Ainakaan kunnianhimoa ei Jodorowskylta puuttunut. Ohjaaja nimittäin tavoitteli elokuvalleen samaa vaikutusta kuin LSD:llä, mutta ilman huumausaineiden käyttöä.
– Hän ei halunnut tehdä vain elokuvaa, vaan muuttaa maailmaa. Hän halusi elokuvan toimivan profeettana ja muuttavan tapaa, jolla ihmiset ajattelevat. Kaikella mitä hän teki oli hengellinen tavoite, vaikkakaan ei uskonnollinen. Hän halusi parantaa ihmisten elämää.
George Lucas varkaissa?
Yksi dokumentin kiinnostavimpia näkökulmia on se, kuinka paljon Jodorowskyn toteutumaton elokuvatuotanto päätyi vaikuttamaan sitä seuraaviin elokuviin. Jodorowskyn kautta tutustuneet Giger ja Chris Foss tekivät yhdessä visuaalista ilmettä Ridley Scottin Alieniin (1979), mutta vaikutusta tapahtui myös kulisseissa. Pavich näkeekin paljon samaa Jodorowskyn tuotannossa ja sen lässähdettyä ilmestyneessä Star Warsissa (1977).
– Tähtien sota alkaa Tatooinen aavikkoplaneetalta, jolla on kaksi aurinko – ja juuri sellainen on Dyynikin. Jos vertailee Jodorowskyn tiimin tekemiä suunnitelmia, voi nähdä selviä vaikutteita. Dyynissä ei ole ampuma-aseita, vaan siinä taistellaan miekoin ja tunnelma on takaperoinen, niin kuin Star Warsissakin.
Kun soppaan lisätään vielä kadonneiden kuvituskirjojen mysteeri, on salaliitto valmis. Pavich näkeekin Dyynin vaikutteita monissa elokuvissa Flash Gordonista (1980) aina Prometheukseen (2012).
– Jodorowsky ja hänen tuottajansa kokosivat kaikista kuvituksista ja storyboardeista kirjan, jolla he aikoivat hankkia rahoituksen Hollywoodin studioilta. Niitä tehtiin parikymmentä kaikille studioille, eikä niitä koskaan saatu takaisin. Vain kaksi on tallella, joten missä ovat loput? Sitten sitä alkaa nähdä samankaltaisia kuvia muissa leffoissa…
Floppi vai mestariteos?
On selvää, että Jodorowskyn Dyyni olisi ilmestyessään ollut uranuurtava scifi-elokuva, mutta on hankala sanoa, mitä siitä olisi seurannut tai kuinka leffa olisi otettu vastaan. Jopa asiaan syvällisesti perehtynyt Pavich on tästä epävarma.
– Jodorowsky halusi muuttaa maailmaa ja niin hän muuttikin vaikutteiden kautta. Jos elokuva olisi todella tehty valmiiksi, se olisi ollut joko valtaisa menestys tai katastrofaalinen floppi. Kummassakin tapauksessa historia olisi muuttunut. Jos se olisi menestynyt, ihmiset olisivat kenties alkaneet haluta lisää elokuvia, joissa käsitellään aikuisia ja avantgardempia teemoja.
– Jos Dyyni taas olisi epäonnistunut, olisi sekin muuttanut kaiken. Kun hänen elokuvansa romahdi, Star Wars oli jo tuotannossa. Fox oli epävarma sen suhteen jo ennestään, ja jos Dyyni olisi flopannut, olisi Star Warsin tuotanto varmasti keskeytetty. Mitä elokuvat silloin olisivat? Silloin olisi tuskin koskaan tullut suuria scifi-leffoja.
Teksti: Tuukka Hämäläinen
