Haastattelu: Filth-elokuvan ohjaaja Jon S. Baird on matkalla maailmanmaineeseen jalat tukevasti maassa

Juuri Suomessa ensi-iltansa saaneen, Irvine Welshin kirjaan perustuvan Filth-elokuvan ohjaaja Jon S. Baird saattaa pian olla aivan ansaitusti iso nimi.

Filth on saanut syystäkin hyviä arvioita, myös Dome.fi:ssä. Mustaakin mustemman draamakomedian ohjaaja Jon S. Baird hoitaa promootiohommat kuten kuuluukin, ilman turhaa starailua. Hän vieraili juuri Suomessa Night Visions -festareilla, jonka yhteyteen sovittu haastissessio valitettavasti peruuntui hänestä riippumattomista syistä.

Baird on juuri palannut Intiasta kotiinsa Skotlantiin pariksi päiväksi, jonka jälkeen hänen matkansa jatkuu Japaniin. Ohjaaja antaa silti mieluusti vapaa-ajallaan haastattelun puhelimitse Dome.fi:lle. Paksulla skottiaksentilla englantia puhuva Baird on unelmahaastateltava. Mahtavalla huumorintajulla varustettu mies, joka nauraa eniten itselleen.

Intia kuulostaa vähän vaikealta markkina-alueelta elokuvalle, jossa skottiaksenttia vääntävä poliisi vetää huumeita ja viinaa, käyttää kaikkia hyväkseen, harrastaa kieroutunutta seksiä, on täysi rasisti ja homofoobikko ja sikailee minkä ehtii. Millaisen vastaanoton Filth sai siellä?

– Aika helvetin huonon, sillä viranomaiset kielsivät koko elokuvan, Baird nauraa.

–  Olin käymässä siellä erään tulevan projektini tiimoilta, en tämän leffan. Tapasin Bollywood-porukkaa, jotka ovat aivan mahtavaa sakkia, hän jatkaa hekotellen.

Jos Filth ei päässyt Intiassa valkokankaalle laisinkaan, niin sen todella musta huumori ja synkkä draama ovat järkyttäneet jo muuallakin maailmassa. Suurin haaste koko elokuvan teossa oli löytää tasapaino sikailun, viihdyttämisen, vakavien aiheiden ja draaman välillä. Filthissa on mukana paljon skotlantilaisille ominaista huumoria, joka on ollut liikaa esimerkiksi amerikkalaisille katsojille.

– Luulen että suomalaiset katsojat tajuavat leffan jujun. Skoteilla ja suomalaisilla vaikuttaa olevan samanlainen kieroutunut huumorintaju.

Aivan kaikki suomalaisetkaan eivät Filthille lämmenneet. Esimerksi kesken elokuvan yhden Suomen pressinäytöksen keski-ikäinen naistoimittaja käveli ulos salista. Mahtoiko syynä olla jokin muu vai oliko sisältö hänelle liikaa ei valitettavasti tullut selville. Baird räjähtää nauruun tarinan kuultuaan.

– Aivan mahtavaa kuulla! Keski-ikäinen kriitikko on todennäköisesti nähnyt elämänä aikana valkokankaalta vaikka mitä. Jos elokuvani onnistui järkyttämään häntä, niin olen tainnut tehdä ainakin jotain oikein.

Traaginen rakkaustarina

Filthin saamista kehuvista arvioista huolimatta sen tärkein kantava teema tuntuu menevän monelta ohi. Eikö se ole kaikesta törkeydestä ja ällöttävyyksistä huolimatta traaginen rakkaustarina ja kertomus yhden miehen matkasta hulluuteen?

– No sinähän sen sanoit. Juuri tuon paremmmin elokuvan ideaa ei voi selittää.

Elokuvan päähenkilö, James McAvoyn upeasti esittämä Bruce Robertson on täysi kusipää ja nilkki. Kamalista teoistaan ja anteeksiantamattomasta käytöksestään huolimatta katsoja kuitenkin samaistuu hahmoon ja on hänen puolellaan. Baird selittää muutamia keinoja kuinka yleisö saadaan välittämään hänen kohtalostaan.

– Näyttelijän täytyy pystyä muuttumaan hetkessä koomisesta hahmosta ällötykseksi ja traagiseksi hahmoksi. Leffan pitää alkaa komediana. Se voi olla jo aika alusta rajua komediaa, mutta Robertsonille pitää voida nauraa ennen kuin näytämme millaisiin tekoihin hän on kykeneväinen. Hän puhuu myös suoraan kameralle ja ikään kuin haastaa katsojan mukaansa. Musiikki on myös tärkeässä roolissa.

Filthin soundtrackista vastaa Clint Mansell. Yksi aikamme tärkeimmistä leffasäveltäjistä, joka tunnetaan muun muassa Piin, Unelmien sielunmessun, The Fountainin, Moonin ja Black Swanin musiikeista. Filth on hänelle uusi aluevaltaus, hyppy komedian puolelle.

– Hän on kirjailija Irvine Welshin ystävä ja päätyi mukaan sitä kautta. Mansell halusi haastaa itsensä ja tehdä tietyllä tavalla kevyempää materiaalia verrattuna hänen normaalisti suuriin tunteisiin pakahtuviin teemoihinsa. Kun Filth muuttuu synkemmäksi ja Robertson alkaa hallusinoida, niin niistä kohtauksista löytyy Mansellille tutumpaa ahdistusta. Hän auttoi minua myös valitsemaan jo olemassaolevia biisejä soundtrackille, josta tulikin mukavan monipuolinen. Siellä on kaikkea Billy Oceanista Tom Jonesiin.

Uran paras rooli

Filthin sanottiin olevan yksi niistä kirjoista, joiden filmaaminen on mahdotonta. Tai jos ei mahdotonta, niin ainakin tuomittu epäonnistumaan. Baird tapasi kirjailija Welshin ensimmäistä kertaa heidän yhteisen ystävänsä kotibileissa. Hän oli nauttinut ehkä muutaman oluen liikaa ja marssi kirjailijalegendan puheille ja ilmoitti humalaisella rehvakkudella olevansa se kaveri joka aikoo filmata Filthin ja tehdä siitä hyvän elokuvan.

– Olimme molemmat melko hyvässä humalassa. Kerroin että Filth on lempikirjani hänen tuotannostaan ja haluaisin tehdä siitä leffa-adaptaation. Oikeudet sen filmaamiseen eivät kuitenkaan silloin olleet tarjolla, mutta känninen höpinäni taisi vakuuttaa hänet. Kun oikeudet tulivat tarjolle, hän soitti minulle ja kysyi että olenko vielä kiinnostunut. Eli joskus liika alkoholi ja sen aikaansaama itsevarmuus ovat hyviä asioita, ohjaaja nauraa.

– Minä tein käsikirjoituksen kokonaan itse. Hän näki vasta valmiin version ja totesi että se on täydellinen, eikä minun kannata muuttaa sanaakaan, hän jatkaa.

James McAvoyn roolisuoritus Bruce Robertsonina on kunnon tykitystä, mies on aivan totaalisen liekeissä. Hän on monipuolinen ja muuntautumiskykyinen näytelijä. Sen hän todistaa viimeistään tällä roolillaan. Melkoisen määrän tv-, ja elokuvarooleja tehneen näyttelijän ura on tällä hetkellä erityisesti X-Men-elokuvien ansiosta nousussa Hollywoodissa. Monet pitivätkin häntä aivan totaalisen kahjona hänen lähdettyään mukaan Filthiin. Baird ei osaa kuvitella ketään muuta joka olisi osannut vetää roolin yhtä hyvin.

– James on Bruce Robertson. Hauskinta on se, että en pyytänyt häntä rooliin, vaan hän itse halusi mukaan. Aluksi olin sitä mieltä, että hän on liian nuori. Onneksi James vakuutti minut. Varsinkin brittilehdistö on ollut sitä mieltä, että rooli on hänen uransa paras tähän mennessä ja siihen hänen kaikkia tulevaisuuden tekemisiään tullaan vertaamaan. Oikeassa ovat.

– Riskihän tämä rooli oli hänen uransa kannalta, mutta vain muiden ihmisten mielestä. Itse hän ei stressannut, vaan lähti täysillä mukaan. Miehen valmistautuminen oli kunnioitettavaa. Minä en häneltä moista pyytänyt, mutta hän joi ennen ja koko kuvausten ajan ainakin puolikkaan viskipullon joka ilta. Puna ja turvotus näkyvät hyvin hänen kasvoiltaan. Leffa pakettiin ja katkaisuhoitoon, Baird käkättää.

Elokuvasta puuttuu kokonaan kirjassa esiintyvä Bruce Robertsonin sisällä asuva, monologeja pitävä lapamato. Sen jättäminen pois oli todennäköisesti hyvä ratkaisu. Moinen otus höpisemässä ei todennäköisesti olisi toiminut valkokankaalla laisinkaan.

– Puhuvan lapamadon, eli Robertsonin omantunnon äänen korvaa elokuvassa psykiatri Rossin hahmo, jota kirjassa ei ole lainkaan. Liukertelevaan öttiäiseen kyllä viitataan, Robertson näkee hallusinaatioissaan sen kuvan esimerksi Rossin vastaanoton seinällä.

Melkein jokaisessa elokuvan arviossa on mainittu tietysti myös Welshin kirjaan perustuva Trainspotting ja molemmat Paha poliisi -leffan versiot. Ne ovat itsestäänselviä vertailukohtia, mutta harva on huomannut leffan Stanley Kubrick-viittauksia ja jopa suoranaisia lainoja. Filthin alussa on tunnelissa tapahtuva kohtaus, joka on aivan suora homage, eli kunnianosoitus Kellopeli appelsiinille.

– Hienoa että joku huomaa minusta aivan itsestäänselvän asian. Kovin moni ei ole tajunnut yhteyttä. Elokuvassa on tuon kohtauksen lisäksi vaikka kuinka monta Kubrick-hetkeä. Esimerkiksi monet psykiatri Rossin vuorosanoista on pöllitty suoraan Kellopeli appelsiinin Deltoid-hahmon suusta. Rossin määräämän lääkepullon kyljessä on Kubrickin tavaramerkki-koodi CRM114 ja niin edelleen. Kubrick on tärkeimpiä vaikuttajiani.

Suomessa on kotoisa tunnelma

Filthia kuvattiin Skotlannin lisäksi vähän siellä sun täällä ympäri Eurooppa. Kuvausryhmä päätyi esimerkiksi ruotsalaiseen elokuvastudioon. Mikä tähän oli syynä, Ruotsihan on kallis maa tehdä mitä tahansa, saati sitten elokuvaa?

– Rahastahan siinä nimenomaan oli kysymys. Mukana oli ruotsalaisia rahoitttajia, ja pääsimme hienoon studioon työskentelemään. Meillähän ei ole Skotlannissa kunnon elokuvastudiota, sääli kyllä. Olimme pari viikkoa Ruotsissa, ja sen lisäksi myös Belgiassa ja Saksassa.

Baird ehti olla Suomessa vain pari päivää Night Visions -elokuvafestivaaleilla, eikä hän valitettavasti ehtinyt tutustua maahan niin hyvin kuin olisi halunnut. Hän kertoo kuitenkin nauttineensa vierailustaan ja haluavansa tulla takaisin paremmalla ajalla.

– Minulla oli niin pirun kiire, viimeistelin juuri samaan aikaan erästä käsikirjoitusta. Kaikki sanoivat, että syksy on huonoin aika tulla Suomeen. Minä tunsin oloni kotoisaksi. Vettä satoi, oli kylmä ja pimeää, ihan kuin kotona Skotlannissa, hän kertoo.

– Tapasin mahtavia, ystävällisiä ihmisiä. Suomalaiset ja skotit ovat todellakin samalla aallonpituudella. En tiennyt mitä odottaa, Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa en ollut ennen käynyt. Suunnitelmissa on tulla takaisin ihan lomareissulle, Lappiin talvella, Helsinkiin ja eteläisen Suomen maaseudulle kesällä.

Filth on vasta Bairdin toinen täyspitkä ohjaustyö. Hän aloitti hanttihommissa BBC:llä ja päätyi lopulta tekemään komediasarjoja yhtiölle. Tv-hommien jälkeen hän toimi yhtenä tuottajana jalkapallohuligaaneista kertovassa Green Street Hooligans -elokuvassa, jonka pääosassa nähtiin Elijah Wood. Cass, hänen debyyttiohjauksensa käsitteli samaa aihepiiriä. Tulossa on useita eri projekteja, mutta hän ei vielä ole ihan varma mitä tekee seuraavaksi. Jotain ohjaaja silti suostuu jo paljastamaan, ja mainitsee muutamia nimiä joiden kanssa tekisi mieluusti yhteistyötä.

– Sam Rockwell on fantastinen. Guy Pearce, Michael Fassbender… He tekevät kaikki tällä hetkellä monipuolisia hienoja rooleja. Vanhan koulukunnan näyttelijöiden lista taas on aivan liian pitkä tässä kerrottavaksi.

– Ohjaajista on pakko mainita Kubrickin lisäksi Milos Forman ja Terry Gilliam, joka tuli ilokseni Filthin kutsuvieras-ensi-iltaan. He ovat sankareitani ja elokuvantekijöitä joita katson ylöspäin.

– Itse asiassa haluisin ohjata toisen Irvine Welshin kirjaan perustuvan elokuvan, Filthin jatko-osan nimeltään Crime. Se tuskin on vielä seuraava projektini, joten jotain pitää keksiä ennen sitä. Monta rautaa on tulessa, vastahan minä olen päässyt vauhtiin, enkä aio heti hidastaa tahtia, Baird kertoo reveten jälleen hersyvään nauruun.

Teksti: Aki Lehti