Haastattelu: Ohjaaja Jeremy Saulnier kuori Patrick Stewartista natsin
Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähtävä Green Room on elokuva punkkareista, jotka huijataan keikalle natsiskinarien kerhotalolle metsän keskelle. Siellä tilanne eskaloituu splatteriksi.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Jeremy Saulnierin tie elokuvantekijäksi alkoi sekin punkista. Vuonna 1985 hän sai ensimmäisen Dead Kennedys -albuminsa.
”Ja seuraavalla viikolla pakotin äidin viemään minut levykauppaan. Ostin Sex Pistolsin kasetin”, Saulnier kertoo.
Hän oli kahdeksanvuotias.
”Kasvoin siihen kulttuuriin. Tutustuin vanhempiin skideihin, jotka kuuntelivat pelkkää punkkia. Asuimme Washington D.C.:n lähellä Alexandriassa, ja D.C. oli amerikkalaisen hardcoren syntykaupunki. Kun kaverini alkoivat saada ajokortteja, olimme kaikki viikonloput siellä keikoilla.”
Samojen ystävien kanssa Saulnier ryhtyi tekemään kotileffoja. Ne olivat splatteria ja sekoilua, ”tyypillisiä zombiejuttuja”.
Green Room on purkaus siitä energiasta ja niistä tunnelmista, tekijä sanoo. Tarina on kuvitelma, joka ammentaa 1990-luvun alkuvuosista. Silloin keikoilla alkoi käydä myös uusnatseja.
Green Room (2015)
”Hardcore-punkissa on raju energia, ja se on terveellinen, vapauttava juttu”, Saulnier kuvailee.
”Natsiskinarien meininki ei ole tietenkään punkkia. Mutten pitänyt siitäkään, kun jotkut punkkarit alkoivat etsiä natseja ja natseina pitämiään tyyppejä hakattaviksi. Keikoilla pitissä oli yhä väkivaltaisempi tunnelma, ja aina myös ikävää aggressiota.”
Niistä kokemuksista Saulnier alkoi kirjoittaa Green Roomia jo kymmenen vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten hän sai valmiiksi elokuvan Blue Ruin. Kiitetyn kostotrillerin kohtuullisen menestyksen jälkeen hän pääsi tekemään Green Roomin suppealla, mutta riittävällä budjetilla.
Vaikka Green Room näyttää pienimuotoiselta, siinä on nimekkäitä näyttelijöitä. Patrick Stewart esittää natsiporukoiden henkistä johtajaa. Punk-porukan ehkä eniten sankarillisena hahmona on Anton Yelchin, ja natsipuolella nähdään myös Imogen Poots.
”Mahdollisuus päästä punkrock-goreleffaan oli aika houkutteleva juttu”, Saulnier väittää.
Ainakin hän puhuu niistä, jotka ymmärsivät elokuvan mahdollisuudet.
”Tässä sai yhdistää naturalismia ja genre-elokuvaa. Viimeisin mitä olisin mukaan halunnut, on joku snobbaileva Hollywood-tähti, joka narisee kuvausolosuhteista. En edes itse olisi uskaltanut kysyä tähtiä, olin niin nöyränä. Mutta Stewartin agentti on samassa firmassa kuin oma agenttini. Stewart oli nähnyt Blue Ruinin, ja hän innostui. Hänelle pahisrooli oli miellyttävää vaihtelua.”
Green Room (2015)
Saulnier hehkuttaa Stewartia. 75-vuotias Star Trekin Picard nautti natsiosastaan.
”Hän oli omistautunut ja jalat maassa. Samoin Imogen Poots hehkui innostusta, joka tarttui. Se on arvokkainta, mitä voit kuvauksiin saada.”
Arrested Development -sarjasta tuttu Alia Shawkat taas näyttelee punk-mimmiä, jonka rooli on alun perin kirjoitettu miehelle.
”Shawkat tuli rooliin, kun alun perin siihen valittu näyttelijä lähti parin päivän varoitusajalla tekemään erästä Disney-juttua. Sellaista se on, Hollywoodin isot firmat omistavat sinut: he voivat vaatia tulemaan nyt ja unohtamaan kaiken muun. Päätin, etten muuta sanaakaan hahmon vuorosanoista.”
Vahva naishahmo punk-bändin jäsenenä on tavallaan ilmiselvästi sitä mitä pitääkin: onhan punk nimenomaan tasa-arvon ja radikaalin feminismin kulttuuri. Ainakin paperilla.
”Tiedän kokemuksesta, että punk-bändien maailma on usein todella mieskeskeinen, vaikka toisin väitetään.”
Green Room (2015)
Saulnier haluaa korostaa, että Green Room on sydämessään kasarileffa. Se on henkisessä jatkumossa niiden elokuvien kanssa, joista hän sai genrekoulutuksensa teini-iässä. Aineksia on John Carpenterilta, slasher-lajityypistä ja sen ajan joskus hyvinkin väkivaltaisista Hollywood-toimintaelokuvista.
”Siihen estetiikkaan kuului gore, joka on maskeeraajien taidetta, ei digiefektejä.”
Vertauskohdaksi tyylille hän nostaa RoboCopin, siis Paul Verhoevenin alkuperäisen elokuvan.
”Se on scifielokuva ja toimintaelokuva, mutta heittäytyy hetkittäin todella psykoottisen rajuksi. Se ei ole kauhuelokuva, mutta siinä on rankkaa gorea”, Saulnier kuvailee.
”Pyrin samanlaiseen hybridiin.”
Kun meno yltyy rankaksi Green Roomissa, tunnelma kiristyy. Hyvin hirtehistä huumoriakin on ja paljon, mutta se ei niinkään liity väkivaltaan.
”On tärkeää, että väkivalta kurittaa katsojaa. Halusin, että elokuva on myös surullinen. Jos lyöt läskiksi, menetät pelin tyystin. Green Room on hetkittäin aika kreisi goreshow, mutta kun katsot jälkikäteen koko juonta, huomaat miten loogisen perusteltua väkivalta aina on.”
Elokuvassa ei oikeastaan ole mustavalkoista jakoa hyviin ja pahoihin. Kaikki vain haluavat selvitä yöstä hengissä tai rangaistuksetta. Väkivalta on kierre.
”Ensimmäisen väkivallanteon jälkeen kaikki on seurausta siitä, ja jokainen osapuoli toivoo, etteivät tämä tapahtumaketju olisi alkanut. Asiat etenevät vääjäämättä.”
Näyttelijöiltä Saulnier salasi elokuvaan tulevan mustan huumorin.
”Jos he olisivat tienneet koomisista elementeistä, huumori ei toimisi. Heidän pitää säilyttää pokkansa.”
Green Room (2015)
Green Roomin parhaita kohtauksia on tilanne, jossa kovan linjan punk-tyypit myöntävät diggailevansa myös ihan muuta musiikkia kuin korrektia hardcorea. Vasta kun henki on lähdössä, he kehtaavat tunnustaa, että poppikin voi olla ok.
Saulnier sanoo kohtauksen olevan hyvin henkilökohtainen ja tunnustuksellinen.
”Kun teininä rakastin punkkia, tiesin alusta alkaen, etten tule ainakaan aikuisena kuuntelemaan ainoastaan sitä. Jos kuuntelisin pelkkää jyystöä, tulisin hulluksi. Tunsin olevani petturi, kun pidin myös Led Zeppelinistä. Se tiukka ideologia on myös kulissi.”
Saulnier rakasti The Curea ja Black Sabbathia, vaikka pelkäsi kertoa totuutta omille bändikavereilleen. Samoin elokuvan päähenkilöt ovat tietyn alakulttuurin hierarkian vankeja. Musiikkimausta avautumalla he paljastavat todellisen minänsä. Eikä siinä ole mitään hävettävää.
”Maskit putoavat, olivat ne sitten ideologisia ja musiikillisia. He ovat vasta silloin omia itsejään. Ja sehän on vielä enemmän punk.”
Green Room Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla:
Ma 21.9.2015 klo 21.00 Bio Rex
Pe 25.9.2015 klo 21.00 Orion
La 26.9.2015 klo 16.15 Orion
