Haastattelu: Juha Veijonen ja Aleksi Mäkelä
Suomalaisessa elokuvamaailmassa jatko-osat ovat harvinaista herkkua. Uunon, Pekon ja Kummelin kaltaisten pitkäikäisten komediasarjojen ulkopuolella useimpien sankareiden valkokangasvisiitit ovat jääneet yhden kerran varaan. Juha Veijosen esittämä turkulaisdekkari Jussi Vares on siinä kuitenkin onnistunut. Veijonen ja ohjaaja Aleksi Mäkelä kertovat Kaistan haastattelussa, millaista oli palata tekemään jatko-osaa jättisuositulle elokuvalle.
”Ei ollut mitään ongelmaa palata hahmoon, kun asian tiesi jo etukäteen”, Veijonen tiivistää osaltaan kakkososan tekemisen.
”Tarinat, olosuhteet ja toiminta muuttuu, mutta Jussi Vares on yleensä perussälli, tarinan ainoa lähestulokoon normaali ihminen.”
Jo ensimmäisessä Vareksessa katsojan huomio tuppasi kiintymään hersyviin sivuhenkilöihin. Jäätyneessä enkelissä hahmogalleriaa on viilattu vielä hurjempaan suuntaan. Veijonen kehuu työkavereitaan estotta.
”Hoopee [Hannu-Pekka Björkman] tekee Tienvieren hahmon ihan loistavasti ja joku [Kari] Hietalahden Visuri on niin far out, että sehän on ihan pelkkää naureskelua siellä kuvauspaikalla.”
Samaa ylistystä riittää ohjaaja Aleksi Mäkelälle, jonka kanssa Veijonen on työskennellyt jo puolentoista vuosikymmentä.
”Aleksi tietää, mitä haluaa, on nopea, ja pystyy kuitenkin tarvittaessa vaihtamaan nopeasti suunnitelmaa. Me on tehty niin paljon töitä yhdessä, että ei siinä hirveästi edes tarvitse keskustella. Tutun ihmisen kanssa on helppo tehdä töitä.”
V2 – Jäätynyt enkeli on ohjaajan mukaan sarjakuvan ja lännenelokuvan risteytys. Se näkyy niin kuvakielessä kuin tapahtumissakin.
”Ainoa mikä puuttuu on, että kukaan ei lennä vaijereilla. Muuten ei ole väliä, onko mikään realistista tai viekö se huomion pois draamasta. Tämä paketti on tämmöinen Linnanmäki”, Mäkelä vertaa.
Vaikka Vares-elokuvat tuntuvat miehisen, toimintaa ja huumoria yhdistelevän genrensä takia sopivan kuin valettuina ohjaaja Aleksi Mäkelälle, ihan alunperin ensimmäisen Vares-elokuvan ohjaajaksi oli suunniteltu Aku Louhimiestä.
”Me sitten vaihdettiin elokuvia, ja se Akun elokuva on muuten vieläkin tekemättä. Veijonen oli siinä vaiheessa jo mukana, kun tulin mukaan. Luin 16 Vares-kirjaa läpi ja valitsin niistä nämä kaksi ensimmäistä”, Mäkelä kertoo.
Ohjaaja näkee ensimmäisen ja toisen elokuvan välillä isojakin eroja. Ykkösosassa oli kolme risteävää tarinaa, joista Vares esiintyi vain yhdessä. Nyt hän on tapahtumien keskipisteessä.
”Mielestäni kakkosversio on vähemmän väkivaltainen ja enemmän hauska. Mutta moni on kyllä sanonut, että se on juuri päinvastoin”, ohjaaja naurahtaa.
”Kolmannesta Vareksesta ei ole vielä puhuttu. Se varmaan riippuu kakkosen suosiosta. Mielelläni lähden tekemään kolmatta, vaikka onhan James Bondejakin ollut kuusi”, Veijonen virnistää.
Molemmat Vares-elokuvat ovat olleet yleisömenestyksiä. V2 keräsi tammikuussa lähes 110 000 katsojaa ja ensimmäisen Vareksen näki vuonna 2004 yli 200 000 ihmistä. Nyt Aleksi Mäkelä aikoo pitää taukoa elokuvanteosta.
”Tämä oli mulle kuudes leffa 2000-luvulla. Takki on aika tyhjä. Tahti oli vähän liiankin kova, ei tässä voi loputtomiin venyä.”
Sitä paitsi kolmannen Vares-seikkailun – jos sellainen tulee – ohjaa joku muu.
”Markuksen [Selin] idea varmaan on, että niitä tehdään vielä lisää, mutta veikkaan, että mä en enää ole jatkossa mukana. On ihan hyvä leffasarjalle, että kapellimestari vaihtuu välillä”, Mäkelä tuumaa.
Kaikki puhe välivuosista ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi sanoutumassa irti elokuvista. Ideoita pyörii koko ajan päässä, mutta mitään ei ole vielä työn alla. Mäkelän suuri haave on jo pitkään ollut rallielokuva, jonka päähenkilönä olisi vuonna 1986 traagisesti kuollut Henri Toivonen.
”Se olisi kuin Titanic: kaikki tietää, mitä tapahtuu. Lähinnä olisi kiva tehdä elokuva rallimaailmasta, siihen kun liittyy niin paljon suomalaista hulluutta: mikä saa miehen ajamaan 250 km/h tiellä, jolla pitäisi oikeasti mennä kolmeakymppiä?”
Myös Veijonen on ollut ahkerana viime ajat. Edelliseen vuoteen mahtui V2-elokuvan lisäksi kaksi televisiosarjaa (Mogadishu Avenue ja Taivaan tulet) sekä näyttelemistä Helsingin kaupunginteatterin lavalla. Kevät ja kesä kuluvat Pohjois-Karjalassa Markku Pölösen Karjalan kunnaat -sarjaa filmatessa.
Näyttelijä ei osaa sanoa, mikä tehtävistä on mieluisin.
”Totta kai tv ja elokuva on esilläolemisen kannalta tärkeitä. Toisaalta taas näyttelijäntyön kannalta teatteri on elinehto. En ole tämän kahdenkymmenen vuoden aikana ollut puolta vuotta kauempaa poissa näyttämöltä”, Veijonen summailee.
