Uusimmat

Haastattelu: Keisarin salaisuus -animaation ohjaaja Riina Hyytiä

28.06.2006 23:21 Olli Sulopuisto

Riina HyytiäEnsimmäinen täyspitkä suomalainen tietokoneanimaatio Keisarin salaisuus tulee ensi-iltaan syyskuussa. Ohjaaja-tuottaja Riina Hyytiä kertoi Kaistalle, kuinka elokuvantekijöiden piti opetella unohtamaan Itse valtiaat -sarja, miksi näyttelijöiden mopo sai keulia reilusti ja miksi komediassa ensivaikutelmat ovat tärkeitä.

Satu, ei satiiri

Vaikka Keisarin salaisuus -elokuvaa olisi etukäteen voinut luulla varsin suoraviivaiseksi Itse valtiaat -filmatisoinniksi, ei asia ole niin. Siinä missä televisiosarja on ensisijaisesti suunnattu aikuisille ja pyrkii kommentoimaan ajankohtaisia asioita, elokuva on rakennettu toisin. Se on satu, jonka katsominen ei vaadi ennakkotietoja hahmoista tai politiikasta.
”Elokuvassa on mukana aikuisten taso, mutta se ei ole päivänpoliittinen, vaan enemmänkin yleisinhimillinen”, ohjaaja kertoo.
Itse asiassa tekijöiden suurin haaste olikin päästä eroon tutuksi muodostuneista hahmoista ja ajatella asioita elokuvan vaatimalla tavalla.
”Käsikirjoituksen lukkoon lyöminen vei parisen vuotta. Hankaluus oli nimenomaan siinä, että miten opitaan katsomaan hahmoja ikään kuin ei tunnettaisi heitä. Tavoitteena oli, ettei tehdä vain karikatyyrejä poliitikoista, vaan rakennetaan kokonaiset henkilöt”, hän sanoo.
Televisiosarjan hahmot eivät siis esiinny elokuvassa itsenään, vaan näyttelevät siinä.
”Vaikkapa Paavon hartioita on levennetty suhteessa sarjan hahmoon moninkertaiseksi, samoin hiusten väriä ja kehon muotoa on muutettu. Olen verrannut tätä siihen, kun Samuli Edelmann teki Häjyjä ja lihotti roolia varten 20 kiloa. Meidän hahmot ovat tehneet samanlaista muutostyötä.”

Enemmän! Kovempaa!

Muuan perinteinen elokuvantekemisen viisaus kuuluu, että valkokangas kestää ylinäyttelemistä pientä televisioruutua huonommin. Animaation tapauksessa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
”Jos liveleffa ei kestä liioittelua, niin animaatiossa sille tuskin löytyy rajaa”, Hyytiä toteaa.
Myös näyttelijät saavat päästellä menemään täysillä. Elokuvaa varten hahmojen kasvojen tietokonemalleista on tehty monimutkaisempia, jotta niillä saadaan esitettyä monisyisempiä ilmeitä.
”Silti äänet täytyy tehdä aika isosti, jotta saadaan sellaisilla kuminaamoilla siirrettyä tunteita katsojille. Ihmiskasvot ovat sellaiset, että niistä osataan lukea pieniäkin sävyjä. Animaatiohahmoilta taas vaaditaan isoja liikkeitä ja suuria tunteita.”
”Siellä voi todella antaa palaa, koska ollaan tekemässä lajityyppiä, joka on lähellä slapstick-komediaa. Me käytettiin sellaista ilmausta kuin ’mopo saa keulia’. Sitä on suorastaan kannustettu, ei kielletty”, ohjaaja hekottelee.
TV-sarjassa vastuu hahmojen, taustojen ja esineiden asioiden ulkonäöstä jakaantuu animaattoreille. Elokuvaa tekemässä on myös ollut eri alojen ammatti-ihmisiä. TV-sarjassa vastuu hahmojen, taustojen ja esineiden asioiden ulkonäöstä jakaantuu animaattoreille. Keisarin salaisuuden visuaalisesta ilmeestä vastaavat muiden muassa kuvaaja Pini Hellstedt, lavastaja Tarja Väätänen ja pukusuunnittelija Jouni Mervas.
”Pini Hellstedt piirsi jokaisen kohtauksen storyboardiksi. Se toimi animaattoreille pohjana, josta on menty eteenpäin. Sitten viimeisessä vaiheessa Pini on katsonut kameran liikkeitä, kamera-ajoja, asioita, joille vain kuvaajilla on silmää. Se saa lopputuloksen vaikuttamaan elokuvamaiselta”, Hyytiä selittää.

Luota ensimmäiseen mielikuvaan

Keisarin salaisuusKun televisiossa valmista ohjelmaa tehdään neljässä viikossa varttitunnin verran, elokuvan kohdalla prosessi on kestänyt paljon pidempään. Animaatioelokuvan tekemisessä kokonaisuuden hahmottaminen etukäteen onkin erittäin tärkeää.
Kaikki ruudulla nähtävä ja kuultava on jonkun suunnittelemaa ja toteuttamaa. Koska animoiminen on aikaa vievää puuhaa, ei käsikirjoituksesta voi liiemmin poiketa, vaikka mieleen tulisi kuinka hauska gägi.
”Siinä on oppinut asettamaan tavoitteen muualle kuin valmiiseen elokuvaan. Sitä haluaa nähdä jonkun tietyn kohtauksen valmiina tai jonkun tietyn rakennuksen valmiina. Samalla yrittää koko ajan koota päässään, millainen siitä tulee, kun palaset lopulta kootaan”, Hyytiä selittää.
Elokuvaa on näytetty jo lapsiyleisölle pienissä määrin. Puuttuvat kohtaukset tai vajavainen äänisuunnittelu eivät ole estäneet heitä arvioimasta elokuvaa.
”On ihana kuulla ihmisten nauravan kohdissa, joita on hieronut 200 kertaa ja joista itseltä nauru on jo ajat sitten kuollut. Siinä auttaa kyllä se, että olen ollut komedian kanssa paljon tekemisissä. Olen oppinut, että kannattaa luottaa ensimmäisiin reaktioihin eikä epäile niitä. Prosessi kestää kauan, eikä niitä ensimmäisiä mielikuvia ei saisi koskaan unohtaa.”
Myös omista ateljeekriitikoista on hyötyä.
”Varsinkin 6-vuotiaan suusta kuulee selkeästi, mitä elokuvasta jää mieleen. Jos leikeissä rupeaa pyörimään jotkut jutut, se on hyvä merkki”, Riina Hyytiä sanoo.

Muropaketin uusimmat