Haastattelu: Lauri Törhönen ja Martin Bahne, Raja 1918 -elokuvan ohjaaja ja tähti

Suomen sisällissodan jälkimaininkeihin sijoittuva Raja 1918 ehti muhia Lauri Törhösen ja Jörn Donnerin baarikeskusteluissa vuosikausia, kunnes se lopulta saatiin tuotantoon ja vihdoin tänä vuonna valkokankaille. Kaista kysyi ohjaaja Törhöseltä ja elokuvan pääosanesittäjä Martin Bahnelta, mikä heitä aiheessa viehätti ja kuinka pitkällinen projekti saatiin kunnialla päätökseen.

Voisi luulla, että Raja 1918 olisi tehnyt Lauri Törhösestä hermoraunion. Elokuvan idea on ollut jossain muodossa olemassa jo parikymmentä vuotta ja sitä on yritetty saattaa valkokankaalle useammankin käsikirjoittajan ja pääosanesittäjän avittamana, mutta valmista ei tullut.
”Viisas ihminen oppii alkuvaiheessa uraansa, ettei sukella projektiin ennen kuin se oikeasti tapahtuu”, Törhönen sanoo lakonisesti.
Käsikirjoittajan pestiä tarjottiin hänellekin, mutta lähdemateriaalia oli liikaa: 4000 sivua vanhalla ruotsilla kirjoitettua päiväkirjaa Jörn Donnerin isältä Kai Donnerilta. Lopulta kirjoittajaksi valikoitui Aleksi Bardy, joka rakensi elokuvaan kaksi konfliktia. Yhtäällä on vuoden 1918 kireä sisäpoliittinen tilanne, jossa punaiset ja valkoiset asettuvat vastakkain ja toisaalla henkilöiden välinen ristiriita, joka ei välttämättä noudata poliittisia jakolinjoja.
”Tämä on historiallinen elokuva, joka on tehty saippuaoopperan poljennolla. Aleksi Bardy on tietyllä tavalla murtanut pukudraaman tai historiallisen konvention kirjoittamalla sen saippuaoopperan dramaturgiseen muotoon. Ja yllättäen se toimii”, Törhönen kehuu.

Elokuvan miespääosaan valikoitui Martin Bahne, jonka naama ei juuri ole aikaisemmin valkokankaalla kulunut. Teatterikorkeakoulun ruotsinkieliseltä linjalta vuonna 2003 valmistunut Bahne ehti ennen Rajaa vilahtaa Åke LindmaninEtulinjan edessä -elokuvassa, mutta pääosin hän on työskennellyt teatterin puolella.
Naispääosassa nähtävä Minna Haapkylä ja yhden elokuvan suurista sivurooleista tekevä Lauri Nurkse tulivat mukaan jo varsin varhaisessa vaiheessa, mutta Bahnen Törhönen bongasi vasta viime vuoden toukokuussa, vain muutamaa kuukautta ennen kuvausten alkamista.
”Laurilla oli selkeä visio siitä, mitä hän halusi. Se tuntui turvalliselta”, Bahne kuvailee kokemuksiaan kuvauspaikalta.
Mutta vaikka ohjaajan ote oli varma, antoi hän tilaa myös näyttelijöiden ideoille.
”Ehdotuksia sinkoili takaisin ohjaajalle ja se toi elokuvaan tuoreutta ja eloa. Siinä mielessä se oli täydellistä, koska kuuntelu oli tervettä kumpaankin suuntaan. On älyttömän tärkeää, että myös näyttelijät on aktiivisia ja tuntee olevansa merkityksellisiä lopputuloksen suhteen”, Bahne pohtii.
”Kaikki parannukset, jotka kuka tahansa keksii, käytetään elokuvan parantamiseksi ihan ensi-iltaan asti”, Törhönen puolestaan sanoo.
Työmäärästä kertoo, että loppujen lopuksi elokuvasta tehtiin 19 käsikirjoitusversiota ja vielä kaksi lisää lennosta kuvausten aikana. Valmiissa elokuvassa alkuasetelma on Bardyn ja loppu Törhösen käsialaa.
”Yhtäkkiä huomasin, että elokuva toimii ainoastaan, jos se on tragedia. Se lähti tavallaan vähän toiseen suuntaan alkuperäisestä ja aluksi sekä Bardyllä että Donnerilla oli duubioita, kun tässä oli alun perin ihan erilainen loppu”, hän sanoo.

Mikä on sitten Raja 1918 -elokuvan ydinsanoma?
”Sen voisi kiteyttää niin, että jos Raamattu sanoo että kaiken se kestää, niin ehkä se ei kuitenkaan kestä. Maailma voi tuottaa sellaiset olosuhteet, että se ei riitäkään. Ihmiset voivat tuottaa toisilleen olosuhteet, joissa yhtäkkiä inhimillisyys on niin kovalla koetuksella, että sen kanssa ei pärjääkään”, Törhönen sanoo.
Tämä yleisen ja yksityisen tason ristiriita kiehtoi myös Bahnea. Hänen esittämänsä yliluutnantti Carl von Munck on lähetetty ylläpitämään lakia, mutta ihastuu vähitellen Haapkylän näyttelemään Maaria Lintuun.
”Se oli ehkä vaikein kysymys, jonka jouduin asettamaan itselleni: tasapainon löytäminen sen välillä, että missä määrin näytellään rakastunutta ja seonnutta. Näin jälkeenpäin kun katson sitä, niin jotkut kohtaukset on enemmän onnistuneita ja jotkut vähemmän”, hän arvelee.
Bahne on kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Pieni epätasapaino yliluutnantti von Munckin hahmossa tekee elokuvasta vain absurdimman ja sitä kautta elävämmän. Muutenkin Bahne uskoo, että näyttelijänsuorituksen täydellinen kontrollointi johtaa tylsempään lopputulokseen.
”Välillä reaktiot ovat epäloogisia ja absurdeja, mutta niinpä on elämäkin. Elämä syntyy kun kamera on käynnissä ja sitä ei voi harjotella. Sillä joka kerta kun tein niin, siitä tuli ihan sietämätöntä paskaa.”