Haastattelu: Mihin hävisi Saunan ja Jadesoturin ohjaaja AJ Annila?
Antti-Jussi ”AJ” Annila ohjaa syksyllä Yhdysvalloissa kauhuelokuvan What We Were. ”Tämä kaikki tapahtui nopeasti ja hyvä niin”, ohjaaja myhäilee Cannesissa huvijahdin kannella tyytyväisen oloisena, kädessään lasillinen italialaista olutta.
”Ehdin jo turhautua todella pahasti. Mietin moneen kertaan, että ryhdynkö suosiolla puhelinmyyjäksi.”
AJ Annilan edellisestä ohjauksesta tulee jo kuluneeksi viisi vuotta. Kauhusävyinen Sauna sai genrepiireissä kansainvälistä huomiota. Välillä ulkopuolisesta näytti melkein vääjäämättömältä, että Annila tekisi jenkkielokuvan. Muun muassa Yhdysvaltojen nimekkäimpien indie-tuottajien, Weinsteinin veljesten kanssa tehtiin sopimus.
”Mutta useimmat tarjotut hankkeet eivät juuri innostaneet. Kun sanoo tarpeeksi monelle ei, tietenkin ne lopulta lakkaavat soittelemasta perään”, Annila sanoo ulkomaalaisiin tuottajiin viitaten.
What We Werestä Annila on kuitenkin nyt innoissaan.
”Kuvailin sitä jo kannibaalielokuvien Revolutionary Roadiksi”, ohjaaja sanoo naurahtaen.
”Se on kauhua, mutta myös ihmissuhdedraama.”
Siis genrehybridi, ja niistä Annila tunnetaan. Esikoisohjaus oli kungfu-rakkaustarina Jadesoturi (2006). Saunassa (2008) yliluonnollisen kauhun ainekset sekoittuivat historialliseen veljesdraamaan.
Tulevan elokuvan taustakuvio ei ole aivan yksinkertainen. Kyseessä on prequel eli esiosa elokuvalle We Are What We Are, joka itsessään on uusintaversio.
Tilanne huvittaa Annilaakin.
”Jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että ohjaan remaken esiosan Jenkeissä, olisin pitänyt tyyppiä tärähtäneenä”, hän toteaa.
”Projekti on kuitenkin poikkeuksellinen ja täysin tekijävetoinen. Amerikkalaistuottajat olivat kiinnostuneet tekemään meksikolaisen Mä oon mikä oon –elokuvan uusiksi ja rakentamaan sille oman universumin.”
Välikätenä oli Yhdysvalloissa projekteja katsastanut suomalaistuottaja Jesse Fryckman, joka kuuli amerikkalaishankkeesta ja siihen tutustuttuaan tarjosi sitä Annilalle.
”Jesse piti tätä juttua jotenkin mulle sopivana. Kun hän esitteli puhelimessa hankkeen remaken esiosana, meinasin ensin sanoa, että lopeta nyt, Jesse, älä viitsi.”
Fryckman oli kuitenkin oikeilla jäljillä.
”Kun näin Jim Micklen ohjaaman We Are What We Aren, olin ällistynyt.”
Hämmästys johtui siitä, että Micklen elokuva vaikutti Annilasta merkillisellä tavalla ikään kuin… omalta.
”Se oli niin monella tapaa mun elokuvan näköinen ja tuntuinen.”
Kun Annila sitten keskusteli Skypessä Micklen kanssa, asialle löytyi selitys.
”Mickle ja toinen käsikirjoittaja olivat nähneet Saunan ennen kuin ryhtyivät tekemään We Are What We Area. He olivat vaikuttuneet ja käyttivät Saunaa tunnelmareferenssinä.”
Tarina voi kuulostaa melkein epätodelliselta – kuinka pieni suomalaiskauhuelokuva päätyy sattumalta jenkkileffan inspiroijaksi – mutta Mickle vahvistaa sen: Cannesissa We Are What We Aren maailmanensi-iltaa juhlistanut ohjaaja sanoo katsoneensa Saunan ystävän suosituksesta ja innostuneensa.
”Kaverini sanoi, että Sauna on erinomainen, jotenkin himmeän kuumottava, vaikkei hän tiedä, mistä siinä on kyse”, Mickle myöhemmin kertoo Cannesin hotellinsa aulassa.
”Tavoittelimme sen rujoa tunnelmaa ja kuvallista tyyliä We Are What We Aressa. Sitä, miten AJ oli tehnyt maalaistunnelmasta niin pahaenteisen. Toivottavasti onnistuimme.”
Kyllä he onnistuivat: We Are What We Are on parempi kuin meksikolaiselokuva, josta se on remake. Ideat on jalostettu pidemmälle.
Mutta palataan huvijahdille.
”Maailma on kummallisen pieni”, Annila nauraa.
What We Were kertoo tapahtumista melkein 30 vuotta ennen We Are What We Wereä, siitä, kuinka kannibaaliperhe sai alkunsa.
”Mutta kuvaamme esimerkiksi samassa pihapiirissä New Yorkin osavaltion pohjoispäässä. Minulle annettiin vain tällaisia kehyksiä. Itse tarinan ideoin itse.”
Annila puhkuu intoa päästä leffantekoon. Takana on kaksi projektia, joista tekijä on ylpeä, mutta urakehityksellä ei ole ollut kultareunoja.
”Jadesoturi vei seitsemän vuotta elämääni, ja siitä tuli jäykkä. Se ei hengitä. Kun tekeminen kesti ja kesti, menin ohjaajana lukkoon. Oli mahtavaa tehdä se, mutta kun se oli valmis, ajattelin että mieluummin ryhdyn puhelinmyyjäksi kuin toisen kerran käytän seitsemän vuotta yhteen elokuvaan.”
Sauna tehtiin nimenomaan nopeana pyräyksenä: vuodessa ajatuksesta valkokankaalle.
”Tuottajien aivan hullusta ideasta tuli hyvä käsikirjoitus ja napakka elokuva”, Annila summaa.
Nyt odotuksen, epäonnistuneiden ja kivuliaasti lykkääntyneiden projektien aika on ohi. Tässä välillä suunnitteilla ollut käänteinen ihmissusitarina Human – jossa susi muuttuu ihmiseksi – voi olla Annilan seuraava elokuva What We Weren jälkeen.
”Sen piti mennä tuotantoon jo 2010. Päärahoittaja oli Icon”, Annila kertoo.
Mel Gibsonin omistama, monessa maassa toimiva tuotanto- ja levitysjätti kärsi silloin kuitenkin taloudellisista tappioista.
”Juuri ennen kuin elokuvanteon piti lähteä käyntiin, Icon vetäytyi. Emme olleet ainoita, myös Danny Boylen silloinen projekti pantiin jäihin.”
Huvijahti heiluu. On myönnettävä, että se on varsin pieni: kannella on neljä istumapaikkaa. Mistään suuresta luksuksesta ei ole kyse, vaikka jahdin paikka Cannesin satamassa aivan festivaalipalatsin vieressä on oivallinen.
Tuottaja Fryckman vuokrasi jahdin.
”Aallot tekevät nukkumisesta melkein mahdotonta. Juuri tämä paatti ottaa mereltä aallot vastaan, muut saman laiturin jahdit eivät samasta heilumisesta kärsi”, Annila nauraa.
Vielä lisää olutta lasiin ennen illallista hyvän ystävän, omaa Big Game –elokuvaansa Samuel L. Jacksonin kanssa puuhaavan Jalmari Helanderin kanssa.
”Olen todella iloinen Jalmarin puolesta. Hän on todiste siitä, että kunhan itse uskoo älyttömimpiinkin ideoihin ja tekee ne sataprosenttisen täysillä, mikään ei ole esteenä menestykselle.”
Cannesissa What We Wereä ennakkomyytiin onnistuneesti.
”Mutta onneksi kohta pääsee kotiin tältä heiluvalta laivalta, jossa ei voi edes nukkua. Ja parin kuukauden kuluttua elokuvantekoon. Toivottavasti. Sen olen oppinut, ettei tällä alalla mikään ole varmaa, ennen kuin elokuva saa ensi-iltansa.”
Puhelinmyyntisektori saa siis pärjätä ilman Antti-Jussi Annilaa.
Teksti: Kalle Kinnunen
Kuvat: Elokuvista Sauna ja Jadesoturi
