Haastattelu: Night Visions -elokuva 1BR:n ohjaaja ja tuottaja saapuvat Suomeen innoissaan – ”Kaikki ovat kertoneet miten hieno paikka se on”

Night Visions Maximum Halloween -festivaalilla esitettävä 1BR on psykologinen trilleri, jonka karmeimmat asiat perustuvat tositapahtumiin. Ohjaaja David Marmor ja tuottaja Alok Mishra kertoivat Muropaketille elokuvan taustoista ja tuotannosta, joka oli kaatua näyttelijöiden ja varastetun kuorma-auton takia.

1BR on kiehtova trilleri nuoresta Sarahista (Nicole Brydon Bloom), joka ajautuu uutta asuntoa etsiessään keskelle salaperäistä Los Angelesin yhteisöä. Ensi alkuun naapurit tuntuvat ystävällisiltä, mutta öisten äänien ja uhkausten alkaessa taloyhtiö ei enää olekaan mikään LA-unelma.

Tiivistunnelmaisen trillerin ohjaaja ja käsikirjoittaja David Marmor ja tuottaja Alok Mishra saapuvat Night Visions -festivaalille esittelemään ensimmäisen pitkän elokuvansa. Haastattelimme ennakkoon tekijöitä, jotka kertoivat idean synnystä, tosimaailman inspiraatiosta, sekä monien vastoinkäymisten vaivaamasta tuotannosta.

Kuinka tulit alun perin keksineeksi idean 1BR:ään?

Marmor: ”Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun muutin Los Angelesiin parikymppisenä. Asuin pienessä asunnossa rakennuksessa, joka pitkälti samanlainen kuin elokuvassa. Näin samat naapurit päivittäin ja me moikkasimme, mutta en oikeastaan tiennyt heistä mitään. Siinä oli jotain epätodellista ja karmivaa. Tunsin itseni todella eristäytyneeksi, eksyneeksi valtavaan, anonyymiin kaupunkiin, ja kaipasin paljon jonkinlaista yhteisöllisyyttä.

Muutamia vuosia myöhemmin aloin sitten lukea Los Angelesin monista utopia-yhteisöistä, ja jossain kohtaa yhdistin ne tuohon asuntokokemukseeni. Siitä 1BR:n idea syntyi.”

Millaisia esikuvia ja vaikutteita elokuvalla on sekä tarinana että elokuvana?

Marmor: ”Niitä on aivan liikaa lueteltavaksi! Ensinnäkin, en usko että tätä elokuvaa olisi syntynyt ilman Roman Polanskin ”asuntotrilogiaa”. Minua inspiroi myös se mestarillinen tapa, jolla Darren Aronofonskyn Black Swan kuvataan täysin Ninan häiriintyneestä näkökulmasta. Otan aina vaikutteita myös Michael Hanekelta ja Stanley Kubrickilta, ja 1BR:ään ammensin erityisesti Kätketystä ja Kellopeliappelsiinista.

Otin oppia myös Philip Kaufmanin ohjaamasta Invasion of the Body Snatchers -versiosta, Teksasin moottorisahamurhista ja Oldboysta, monien muiden elokuvien ohella. Visuaalisesti löysin inspiraatiota myös Edward Hopperilta ja Gregor Crewdsonilta.”

Tämä oli sinun ensimmäinen pitkä ohjaustyösi. Kuinka erilaista oli kirjoittaa ja ohjata pidempää tarinaa, ja millaisia haasteita siihen liittyi?

Marmor: ”Se oli samaan aikaan erittäin tuttua ja täysin erilaista kuin mikään, mitä olin aiemmin tehnyt. Olen kirjoittanut käsikirjoituksia pitkään, joten se sujuu kyllä luontevasti. Mutta mitä tulee ohjaamiseen, ei pitkän elokuvan kokoluokkaan voi mitenkään valmistautua, ennen kuin sen oikeasti tekee.

Tämä oli erittäin kunnianhimoinen elokuva meidän tiukalla budjetillamme ja aikataulullamme, ja kohdallemme osui jotakuinkin jokainen katastrofi joka tuotannolle voi sattua. Koko projekti melkein romahti pari päivää ennen kuvauksia, kun menetimme kolme pääosanäyttelijää, ja samaan aikaan kuvauspaikan vieressä syttyi vielä maastopaloja.

Kaikki se kaaos opetti minulle, että ohjaajana tärkein tehtäväni on sulkea kaikki muu ulos ja luoda rauhallinen, luova ympäristö näyttelijöille ja muulle työryhmälle. Kun opin päästämään irti kaikista katastrofeista ja luottamaan siihen, että tuottajat pitävä meidät pinnalla, sujui kuvaaminen niin kuin kaikki olisi hyvin.

Pääasiassa oli vain upeaa päästä tekemään yhteistyötä luovien ja omistautuneiden ihmisten kanssa, ja herättää henkiin tämä tarina, joka oli ollut päässäni jo vuosia.”

Millaista elokuvan roolittaminen oli, etenkin kun menetitte keskeisiä näyttelijöitä juuri ennen kuvauksia?

Marmor: “Koska teimme pientä elokuvaa, tuottajat halusivat alun perin houkutella pääosaan tunnetun näyttelijän, mikä auttaisi markkinoinnissa. Joten niin me teimme. Mutta pari päivää ennen kuvauksia tähtemme jättäytyi projektista, mikä melkein kaatoi koko tuotannon.

Teimme sitten viime hetken tarjouksen Nicole Brydon Bloomille, joka oli muutenkin oma suosikkini päärooliin. Kaikeksi onneksi hän suostui, ja lopulta tunnetun päänäyttelijän menettäminen olikin parasta, mitä meille olisi voinut tapahtua.

On mahdotonta painottaa liikaa sitä, mitä Nicolen kaltainen näyttelijä tuo tällaiseen elokuvaan. Näin Sarahin hänessä heti koe-esiintymisestä lähtien, mutta hän on myös erittäin taidokas näyttelijä, joka pystyi käsittelemään tarinan koko tunneskaalan. Etenkään nopean aikataulumme puitteissa en usko, että olisimme koskaan saaneet elokuvaa valmiiksi ilman hänen taitojaan ja ammattimaisuuttaan.”

Elokuvassa kuvataan karua psykologista ehdollistamista. Kuinka keksitte kuvatun prosessin, ja perustuuko elokuvan kulttimainen yhteisö todellisuuteen?

Marmor: “Ikävä kyllä kaikki elokuvan ehdollistamisen kuvaus on suoraan todellisuudesta. Pääosin kyse on tekniikoista, joista Yhdysvaltain hallinto on käyttänyt Irakin sodassa ja muissa konflikteissa, sekä brittihallinnon käytännöistä Pohjois-Irlannin levottomuuksien yhteydessä.

Yhteisön rakenne ja filosofia ovat omaa keksintöäni, mutta monet asiat yhteisön toiminnassa perustuvat tutkimukseen. Keskeisin innoittaja oli ryhmä nimeltä Synanon, joka aloitti toimintansa LA:ssa 1950-luvulla. Kuten elokuvan yhteisö, myös Synanon alkoi hyvistä aikeista, ja se toimi alun perin huumevieroitusklinikkana, mutta ajan kuluessa se muuttui synkempään suuntaan. Lopulta he eristivät itsensä vanhaan hotelli Santa Monicassa ja asiat vain pahenivat siitä. Se on karmiva ja kiehtova tarina.”

Koko elokuva tuntuu kauhukuvalta siitä, miltä erittäin tiivis yhteisö voi tuntua. Onko sinulla hyviä tai huonoja kokemuksia tiiviistä yhteisöistä?

Marmor: “Minulla on varmaan positiivisia ja negatiivisia tunteita sellaisista yhteisöistä, ja jollain tapaa yritänkin elokuvassa työstää sitä ristiriitaa. Läheinen yhteisö ympärillä voi olla mahtava asia, mutta se voi myös olla tukehduttava.

Kuten varmaan monet muutkin, olen kamppaillut sen kanssa, että olisin uskollinen itselleni, mutta myös perheelleni, ystävilleni ja yhteiskunnalleni. Jollakin tasolla 1BR onkin äärimmäinen tutkimusmatka tähän sisäiseen konfliktiin.”

1BR tuntuu osittain kauhuelokuvalta, mutta se ei luota perinteiseen jump scare -säikyttelyyn. Lähditkö tietoisesti tekemään massasta poikkeavaa kauhuelokuvaa, vai pidätkö tyylilajia ylipäätään juuri kauhuna?

Marmor: ”Jo aloittaessani käsikirjoituksen tiesin, ettei 1BR olisi perinteinen kauhuelokuva. Jos pitäisi keksiä termi kuvaamaan sitä, se voisi olla eksistentiaalista kauhua. Olen aina pitänyt elokuvista, jotka sekoittavat tyylilajeja ja kumoavat genre-odotuksia, ja pyrin tällä elokuvalla juuri siihen.

Perinteisten säikäytysten ja sen sellaisten puuttuminen teki luullakseni elokuvan rahoittamisesta hankalampaa, ja olen todella kiitollinen tuottajille, jotka uskoivat tarinaan, eivätkä painostaneet tekemään siitä jotakin erilaista.”

Kuulin, että tuotantonne käyttämä kuorma-auto varastettiin kesken kuvausten ja se päätyi jopa televisioituun takaa-ajoon. Voitko kertoa tapauksesta?

Marmor: ”Annan tuottajani Alok Mishran vastata tähän, sillä minulle kerrottiin koko jutusta vasta viikkoja myöhemmin.”

Mishra: ”Meillä oli kolme tuotannon kuorma-autoa parkissa toimistomme edessä, aivan Getty Museumin lähellä hyvässä osassa kaupunkia, joten emme ajatelleet että mitään tällaista sattuisi. Vaadin kuitenkin, että meillä olisi tuotantoavustaja yön ajan vartioimassa yhdessä autossa. Hän sitten näki kuinka pari tyyppiä ajoi paikalle Cadillacilla, murtautui toiseen kuormuriin ja kahdeksassa minuutissa he olivat saaneet sen käyntiin ja ajoivat pakoon. Urhea avustajamme lähti seuraamaan varkaita omalla autollaan ja soitti samalla hätänumeroon. Hän ei suostunut lopettamaan takaa-ajoa ennen kuin myös poliisit olivat varkaiden perässä.

Lopulta kolmen moottoritien jälkeen helikopteri ja kolme poliisiautoa pääsivät kuroma-auton kannoille. Varas yritti päästä pakoon, mutta lopulta hänet ajettiin loukkuun McDonaldsin pihalle. Myöhemmin paljastui, että asialla oli kokonainen varkaiden rinki, jota ei ollut koskaan saatu kiinni. Ilmeisesti kuormurimme varastanut kaveri oli uusi tyyppi, joka suostui todistamaan muita vastaan. Hänen pitäisi maksaa korvauksia, mutta emme ole vielä nähneet niistä penniäkään.

Kaikeksi onneksi varkaus ja takaa-ajo tapahtuivat niin varhain aamulla, että saimme välineemme siirrettyä toiseen autoon ja kuvaukset myöhästyivät lopulta vain puoli tuntia.”

Lopuksi on kysyttävä, oletteko käyneet aiemmin Suomessa, ja oletteko kuulleet Night Visions -festivaalisa aiemmin?

Marmor: ”En ole koskaan käynyt Suomessa, mutta odotan sitä innolla. Kaikki, joille olen kertonut matkasta ovat kehuneet, miten mahtava paikka se on.

Night Visionilla on maine festivaalina, jossa on innokkaat yleisöt ja mielettömiä yönmittaisia leffamaratoneja. Olen erittäin innoissani, että pääsen tänä vuonna osallistumaan Maximum Halloweeniin ja kokemaan sen hulluuden itse.”

Mishra: “Enpä ole minäkään käynyt Suomessa, mutta odotan uteliaana kuinka hyvää olutta teillä on! Night Visions näyttää olevan hyvin kuratoitu vuodesta toiseen, ja sitä pidetään yhtenä maailman parhaista genre-elokuvan festivaaleista. Joten olemme tietenkin innoissamme, että pääsemme jakamaan karmivan pikku-elokuvamme Suomen kansalaisten kanssa!”

Lisätietoja elokuvan näytöksistä ja festivaalista Night Visionsin verkkosivuilla.