Haastattelu: Raimo O Niemi, Suden arvoitus -elokuvan ohjaaja

Raimo O Niemen ohjaamaa ja Konsta Hietasen tähdittämää Poika ja ilves -elokuvaa pidetään yhtenä suomalaisen elokuvan uusimman nousukauden airueista. Nyt Niemi on palannut pohjoisiin maisemiin koko perheen elokuvassa Suden arvoitus. Miksi elokuvien välillä kesti niin kauan, millaista on työskennellä lapsinäyttelijöiden kanssa ja mitä ohjaaja seuraavaksi suunnittelee – näihin kysymyksiin löydät vastauksen Kaistan haastattelusta.

Raimo O Niemen edellinen kokoillan elokuva oli vuonna 1998 ilmestynyt Poika ja ilves, josta kasvoi melkoinen hitti. Kahdeksan vuoden tauko johtuu osaltaan juuri Ilveksen menestyksestä. Hän sai luettavakseen lapsi ja eläin -aiheisen käsikirjoituksen vuonna 2001, mutta ei innostunut siitä. Sen jälkeen Heikki Vuennolta tilattiin aivan uusi käsikirjoitus, joka oli Suden arvoituksen alku.
”Sitä valmisteltiin edelliselle tuottajalle yli kaksi vuotta. Tuotannon aloittamista jouduttiin siirtämään pari kertaa. Lopulta kävi niin, että rahoitus kaatui kokonaan”, Niemi kertoo.
Elokuva laitettiin jäihin, kunnes tuotantoyhtiö Kinoproduction osti sen oikeudet. Sillä välin Niemi ehti ohjata lyhytelokuvan Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, joka palkittiin muun muassa parhaana pohjoismaisena lyhytelokuvana vuonna 2002. Sen jälkeen onni tuntui kääntyvän.
”Tuottaja sanoi, ettei ole ikinä ollut niin helppoa saada rahoitusta”, Niemi myhäilee.

Suden arvoitus kertoo 12-vuotiaasta Sallasta, joka tuntuu tulevan välillä paremmin toimeen susien kuin vanhempiensa kanssa. Hänet on adoptoitu pienenä, eikä biologisen äidin paluu kotiseudulle ainakaan paranna tilannetta.
Kyseessä on koko perheen elokuva, joka pyrkii siis tarjoamaan jotain niin nuorille kuin vanhemmillekin katsojille.
”Se otettiin huomioon ihan käsikirjoituksesta lähtien, että vanhemmat jotka vie lapsensa elokuviin eivät ihan ikävystyisi. Olin aika tiiviisti mukana, kun tätä ideoitiin Heikin kanssa. Pyrimme saamaan mukaan juttuja, jotka liittyivät äitiyteen, lapsen menettämiseen ja sellaiseen. Ne eivät ehkä aukea lapselle, mutta aikuiselle kyllä”, Niemi kertoo.
Suden arvoitus on kuitenkin aito lasten elokuva siinä mielessä, että sen pääosissa nähdään nuoria kasvoja, 12-vuotias Tiia Talvisara ja 13-vuotias Janne Saksela. Niemen ohjenuorana oli, että valkokankaalla lapsinäyttelijöiden näytteleminen ei saa erottua aikuisista.
”Se asettaa ohjaajalle enemmän vastuuta, koska eihän voi olettaa, että lapsi osaa tehdä samalla tavalla kuin aikuinen, joka on opiskellut alaa ja tehnyt vuosia töitä. Aikuisnäyttelijä osaa hahmotella roolin kaarta, lapset täytyy saada jokaisessa kuvassa sopivaa tunnetilaan.”
Sopivien ihmisten valitseminen oikeisiin rooleihin on aina tärkeää, mutta lapsinäyttelijöiden kanssa se on ensisijaisen tärkeää.
”Jollei siinä onnistu, elokuva saattaa flopata, teki ohjaaja mitä tahansa”, hän toteaa.
Niinpä elokuvaa varten koekuvattiin yli 2000 nuorta Kuusamo-Kajaani-Oulu-akselin pohjoispuolella. Niistä Niemi löysi Talvisaran, ”joka on kyllä ihan loistava”. Pääosapoika Saksela tuli Helsingistä Suomen Roolituspalvelun kautta.
 
Elokuvan aikuisnäyttelijöiden kaarti on vaikuttava. Mukana on muun muassa Peter Franzén, jota Niemi oli ohjannut jo aiemmin ja halusi nytkin mukaan. Hetkisen aikaa onnistuminen näytti jo epätodennäköiseltä, mutta lopussa kaikki kääntyi hyvin päin.
”Pete vaikutti aika huomattavasti Venesmaan rooliin, etenkin ulkoiseen olemukseen. Kun se ensimmäisen kerran esitteli etupurennan ja lasit, sanoin ’jes'”, Niemi nauraa.
Niemen mukaan roolituksessa ”kävi pirun hyvä tuuri”. Eero Milonoff työskenteli Niemen kanssa jo 11-vuotiaana. Uusia tuttavuuksia olivat Miia Nuutila, jonka hän bongasi Tahdon asia -sarjasta, Vuokko Hovatta, joka sopi hankalalta tuntuneeseen Lailan rooliin ja Juha Kukkonen.
Ohjaajan vanhan tutun Esko Nikkarin piti tehdä pieni rooli Suden arvoituksessa, mutta hän sairastui ennen kuvauksia, eikä voinut siten tulla mukaan.
Myös kameran takana pyörineet ihmiset olivat pitkän linjan ammattilaisia. Moneen kertaan palkittu kuvaaja Kari Sohlberg työskenteli nyt neljättä kertaa Niemen elokuvassa.
”Karin kanssa me tunnetaan toisemme, siinä jää turha löpinä pois ja vastuuta voi ottaa sekä antaa. Kari on ainoa kuvaaja, joka voi sanoa mulle näyttelijäsuorituksista”, Niemi kehuu.
Äänestä vastaa Paul Jyrälä, joka on työskennellyt lukuisten suomalaisten elokuvien lisäksi myös isoissa Hollywood-tuotannoissa, kuten John Woon sotaelokuva Windtalkersissa ja Ridley Scottin ohjaamassa Hannibalissa.
”Olen tuntenut Jyrälän pitkään, mutta nyt tehtiin yhteistyötä ensimmäisen kerran. Jälkeä ei voi kuin ihailla, esimerkiksi huolella tehtyjen foley-äänten [kuvassa näkyvien toimintojen ääni, kuten askeleet ja vaatteiden kahina] merkitys. Ihmiset tulevat valkokankaalla lähelle, kun äänet on tehty hyvin.”
 
Parhaillaan Raimo O Niemellä on kehitteillä parikin pitkää elokuvaa, joista hän ei pukahda sen enempää. No, paitsi yhdestä – hän yrittää nimittäin laajentaa reviiriään fantasian puolelle. Veli-Pekka Hänninen käsikirjoittaa parhaillaan miesten yhdessä ideoimaa Lumottu sulka -nimistä fantasiaelokuvaa.
”Se tapahtuu epämääräiseen Sormusten herra -aikaan, eli trikkien osuus olisi iso ja siitä tulisi siis kallis projekti, jolla ei ole vielä tuottajaakaan”, Niemi kertoo.
Elokuva on saanut Suomen elokuvasäätiöltä hieman kehittämistukea, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Niemi on kuitenkin mahdollisuudesta innoissaan.
”Se olisi uusi aluevaltaus ja haasteellinen homma.”