Uusimmat

Haastattelu: Risto Räppääjän tekijät

29.02.2008 23:32 Olli Sulopuisto

Risto RäppääjäMiksi Alpo-kissa ei ole elokuvassa oikea kissa? Miksi Nopolan sisarukset tuovat mieleen Aku Ankan? Miten elokuvata tehdään sarjakuva? Näihin kysymyksiin saadaan vastaus tuota pikaa, mutta juuri nyt Risto Räppääjän esikuva puhuu puhelimessa äitinsä kanssa, joten Sinikka Nopola on varattu.

Puhelun aikana ehditään kerrata, kuinka Risto Räppääjä pääsi loikkaamaan kirjan sivuilta valkokankaalle. Kolme ja puoli vuotta sitten Mari Rantasila sai tuottaja Lasse Saariselta tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: hänellä oli Risto Räppääjä -kirjaan perustuva käsikirjoitus.
”Sanoin heti, että ehdottomasti teen sen. Kaikki kirjat olivat minulle tuttuja. Ne olivat meidän perheen suosikkikirjoja jo ennen tätä. Se oli lottovoitto”, Rantasila muistelee.

Mutta nyt puhelu päättyy, joten nyt Sinikka ja Tiina Nopola voivat keskittyä taas Risto Räppääjä -elokuvasta puhumiseen. Ja voi pojat miten he puhuvatkaan – lauseet menevät päällekkäin ja katkeavat ja jatkuvat kuin Aku Ankan veljenpojilla ikään. Siis tähän malliin, kun Nopolat kertovat, millainen prosessi käsikirjoittaminen oli.
”Tavallaan se ei ollut sovittamistakaan, kun meillähän on päässä ne meidän kirjat”, Sinikka aloittaa.
”Emme noudattaneet kirjoja ja olisi voitu tehdä se kokonaan ilman niitä”, Tiina sanoo.
Sinikka ehtii jo puhua tuohon päälle, että ”Olisi ollut hauskempi tehdäkin”, mutta jättää lauseen kesken, ja Tiina päättää: ”toisaalta ihan uutta”.

Sinikka NopolaNo, palataan itse asiaan. Risto Räppääjä -elokuvan tarina on yhdistelmä useasta kirjasta. Mukaan valikoituivat Nuudelipää, koska Nopolat halusivat näyttää, miten Risto ja Nelli Perhonen tapasivat, ja Pakastaja-Elvi, koska elokuvaan tarvittiin vastavoima. Kyseessä on siis eräänlainen best of, valikoima elokuvan muodossa parhaiten toimivaksi arveltuja palasia.
”On siinä paljon kirjoistakin, mutta kyllä se ihan kokonaan alusta loppuun tehtiin”, Tiina Nopola sanoo ja jatkaa: ”Sekin on tärkeää, että elokuvassa on vahva side kirjoihin ja jopa repliikkeihin. On lapsille tärkeää löytää se juttu, josta kirjassa tykkää.”

Tiina NopolaJos luulit, että Nopolat vastasivat vain elokuvan käsikirjoituksesta, olit väärässä. He seurasivat prosessia alusta loppuun saakka ja pääsivät mukaan kuvauspaikallekin. Itse asiassa he päätyivät yhdessä kohtauksessa kameran eteenkin.
”Me ollaan lipunmyyjiä, vaikkei kukaan meitä tunnista”, Tiina nauraa.
”Tanssikohtauksessa. Siellä on kaksi tyhmännäköistä blondia”, Sinikka aloittaa.
”Joilla on koivistolaistukat päässä”, Tiina jatkaa.

Jos Nopolan sisarusten tehtävänä oli rakentaa tarina, joka toimisi omillaan mutta olisi silti uskollinen kirjoille, oli ohjaaja Mari Rantasilan tehtävänä huolehtia siitä, että Nopoloiden näkemyksen voisi tehdä elokuvaksi. Pieni esimerkki: Rantasila tiesi heti, että Nellin Alpo-kissan olisi oltava pehmolelu. Oikean kissan käyttämisestä olisi tullut enemmän harmia kuin hyötyä, kun kuvauspäiviä ei kuitenkaan ollut loputtomiin.
”Olen näytellyt kaikki roolit jo moneen kertaan, kun olen lukenut kirjoja lapsilleni. Minulla oli selkeä kuva siitä, millainen tyyli voisi toimia. Sitä tietenkin näyttelijöiden kanssa vielä kehitettiin”, Rantasila kertoo.

Rantasila auttoi myös päättämään sen, että Risto ja Nelli eivät osallistuisi slapstick-kohellukseen. Sen toteuttaminen olisi lapsinäyttelijöiden kanssa liian työlästä. Elokuvassa he ovat tavallisia ihmisiä, joihin katsoja voi samaistua, ja joiden näkökulmasta maailmaa tarkastellaan. Se myös selittää, miksi aikuisten toiminta on niin päätöntä: Riston silmin aikuiset nyt yksinkertaisesti ovat, no, hassuja.

Kohtaus......ja kuinka se tehtiin

Toinen tapa matkia kirjojen sarjakuvamaista tunnelmaa valkokankaalla oli hyödyntää äänikerrontaa. Rantasila kertoo huomanneensa seikan oikeastaan vasta aivan loppuvaiheessa, kun elokuvaa leikattiin.
”Kuvien nopeutukset ja hidastukset oli mietitty etukäteen, mutta leikattaessa niitä lisättiin paljon. Kun ymmärsin, että näyttelijätyö kestää sen, että siellä on näyttelemistä kommentoivia ääniefektejä, tajusin että se voidaan vielä paljon pidemmälle”, Rantasila kertoo.
Sitten hän vihjaa vähän tulevasta.
”Kakkosta jos ruvetaan tekemään, on kiva kun tajuaa heti, että nämä mahdollisuudet ovat olemassa, ja voi mennä siitä eteenpäin.”
Älä siis ylläty, jos Risto Räppääjän elokuvakeikat eivät jää tähän.