Haastattelu: Tyttö sinä olet tähti -ohjaaja Dome Karukoski

Viime syksynä ensi-iltansa saanut Tyttö sinä olet tähti sai myönteisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin katsojiltakin. Ohjaaja Dome Karukoski kertoi Kaistalle, mitä TSOT:in menestyksestä seurasi, miksi viihde-elokuvallakin voi olla merkitystä ja mistä suomalaisen elokuvan menestys voisi löytyä.

Elokuvan menestyksen myötä töitä on riittänyt ”tolkuttomasti”, kuten ohjaaja itse sanoo. Mainostyön lisäksi Karukoski on työskennellyt elokuva- ja televisioprojektien parissa.
Viimeksi hän on saatellut valmiiksi yhden elokuvan käsikirjoituksen, jonka deadline oli heinäkuussa. Kyseisen käsikirjoituksen kanssa meinasi tulla kiire, kun Karukoski ja TSOT:inkin kirjoittanut Pekko Pesonen huomasivat, että heidän yhdessä työstämänsä uusi elokuva ei ollut vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa. Niinpä se siirtyi vuodella eteenpäin.
”Idea on loistava ja meillä on mahtava ensimmäinen näytös, mutta toinen on vielä kesken. Me huomattiin, ettei se ehdi millään valmistua ensi vuoden rahoituskierrosta varten”, Karukoski kertoo.
”Kun TSOT oli ohi, kaikki kysyi ’mitä seuraavaksi?’ Me tajuttiin Pekon kanssa, että olisi pitänyt olla tarjolla kolme-neljä ideaa, joita olisi voinut heti tarjota. Silloin olisi voinut päästä kuvaamaan pitkää elokuvaa jo tänä kesänä.”
Ohjaajan onneksi toinen samaan aikaan kehitelty elokuva oli jo kohtuullisen hyvällä mallilla. Karukoski ei paljasta tästä projektista muuta kuin että se käsittelee uskontoa.

Voisi kuvitella, että Karukoski olisi jo kyllästynyt puhumaan Tyttö sinä olet tähdestä, onhan elokuvasta kulunut jo tovin verran. Niin ei kuitenkaan ole.
”Aihe on mulle hirveän tärkeä. Paasaan siitä varmaan vielä seuraavat 50 vuotta. Mulla palaa vähän käämi, jos joku sanoo TSOT:ia pelkäksi viihde-elokuvaksi”, ohjaaja sanoo.
Elokuva leimattiin helposti viihdekarsinaan kuuluvaksi, koska Jaffalla oli niin iso rooli sen markkinoinnissa. Karukoski oli tietenkin tyytyväinen siitä, että elokuva sai näkyvyyttä ja mahdollisia katsojia, mutta oli samalla hieman harmissaan siitä, miten siihen suhtauduttaisiin.
”Mähän en karsasta viihdettä, sillä aika ikävä on mennä teatteriin katsomaan kahden tunnin saarnaa. Joidenkin mielestä vain TSOT:in kohdalla se leimasi leffan tyyliin ’nyt mun ei tarvitse ajatella mitään’.”
Pisimpään hän puhuu Nellin hahmosta, jossa on ohjaajan mukaan paljon häntä itseään: kiltti lapsi, joka ei seuraa oman sisimpänsä ääntä, vaan tekee mitä muut haluavat. Teeman välittyminen katsojille lämmittää aina mieltä.
”Vieläkin tulee tulee pitkiä, monen sivun meilejä ihmisiltä, jotka ovat mieltänyt elokuvan teemat osaksi omaa elämäänsä.”

Tyttö sinä olet tähti -elokuvan näki teattereissa reilut 130 000 katsojaa. Moinen määrä tekee siitä osan suomalaisen elokuvan uusinta nousukautta, josta on puhuttu jo vuosikymmenen verran.
Katsojamenestyksiä tuona aika on tullut useita, mutta eräiden kriitikoiden mielestä todella omaperäiset taiteilijat puuttuvat vielä. Karukosken suhtautuminen asiaan on kaksijakoinen. Toisaalta hän on vakuuttunut siitä, että suomalaisella elokuvalla menee hyvin ja tulevaisuudessa se tulee menestymään vielä paremmin. Toisaalta hän on samaa mieltä siitäkin, että tällä hetkellä tekijöiden kirjo on varsin kapea.
”Täällä on varmasti monia lahjakkaita tyyppejä, jotka eivät välttämättä sovi suomalaiseen elokuvateollisuuteen, mutta voisivat olla täydellisiä vaikka Hong Kongissa. Mä olen innoissani siitä, että syksyllä tulee ensimmäinen suomalainen kungfu-leffa [Jadesoturi], joka voi laajentaa tätä valikoimaa.”
Hänen mielestään ongelma on ensisijaisesti siinä, että Suomessa tehdään vuosittain vain kourallinen pitkiä elokuvia. Se tarkoittaa, että työtä löytyy vain pienelle määrälle tekijöitä. Toisekseen tuotantoyhtiöt ovat vielä niin pieniä, ettei niillä ole varaa floppeihin.
”Mä uskon, että ensin pitää syntyä elokuvateollisuutta. Sen jälkeen löytyy enemmän varaa ottaa riskejä, ne voi palkata sen suomalaisen Wong Kar-Wain.”
Riskien ottaminen tarkoittaa sellaisia elokuvia, jotka voivat yhtä hyvin saada 50 000 katsojaa ja menestyä ulkomaisilla filmifestivaaleilla, tai flopata kuin Rauni MollberginParatiisin lapset aikoinaan.
”Yksi hyvä esimerkki voi olla Jukka-Pekka Valkeapää, joka tekee nyt syksyllä leffaa. Mä olen aina tykännyt sen filmeistä. En tiedä tarkemmin leffan aihetta, mutta JP on aina tehnyt filmejä, joista olen ihmetellyt että lähteekö kukaan tuottamaan sellaisia”, ohjaaja sanoo.
Karukoski uskoo, että mitä voimakkaammaksi elokuvateollisuus kasvaa, sitä enemmän se suoltaa sekä suuren yleisön elokuvia että taiteellisempia tuotoksia. Ohjaaja toteaa, että Suomen elokuvasäätiökin myöntää tukea molemmille tyypeille. Sitä paitsi jokainen elokuva tehdään sydänverellä, hän sanoo.
”Tekijän intohimo on mukana kaikissa suomalaisissa elokuvissa, oli se sitten draamaa tai huumoria. Ei voi ajatella etukäteen, että teenpä leffan yleisölle tai kriitikoille. Jos tykkää tehdä vaikka sellaisia leffoja kuin Vares, se intohimo välittyy aina valkokankaalle.”