Haastattelussa äijärooleista tuttu Josh Brolin: ”Me kaikki teemme asioita, joita ei pitäisi”
Josh Brolin nähdään tänä syksynä kahdessa elokuvassa. Toinen tapahtuu Mount Everestin kylmyydessä, toinen Meksikon kuumuudessa.
Baltasar Kormakurin ohjaama Everest on tosipohjainen draama vuorikiipeilykatastrofista, joka vei 12 kiipeilijän hengen vuonna 1996. Sicario taas on hyvin väkivaltainen trilleri huumesodasta.
Roolihahmoilla ei ole välttämättä valtavasti eroa, vaikka Denis Villeneuven ohjaamassa Sicariossa Josh Brolin on kylmäverinen agentti ja Everestissä rikas kirurgi, joka harrastaa extreme-urheilua.
”Tiedän, että näyttelen usein samantyyppisiä miehiä. Heillä on päämäärä, jota he tavoittelevat hinnalla millä hyvänsä”, Brolin sanoo.
”Enkä välttämättä itsekään täysin ymmärrä, miksi he tekevät sen.”
Everestin Beck Weathers on tyypillinen tapaus. Tosielämän Weathers on yksi tarinan harvoista henkiinjääjistä. Hän menetti kuitenkin toisen kätensä kokonaan ja toisesta sormet palelluttuaan lumimyrskyssä.
Brolin tapasi todellisen Weathersin valmistautuessaan rooliin.
”Beck ei osannut sanoa, miksi ihmeessä hän halusi kiivetä Mount Everestille. Siellä olet kaukana kotoa ja lapsistasi. Olet aika yksin. Mikä ihme motivoi kiipeämään noin vaarallisessa paikassa? Eihän Everestin kertoma tarina ole edes ainutlaatuinen. Vuorikiipeilijöitä kuolee usein”, Brolin miettii.
”Mutta en minäkään osaa sanoa, miksi haluan tehdä elokuvan, jonka tekeminen on vaativaa ja stressaavaa. Voisin tehdä jotain paljon helpompaakin.”
Me kaikki teemme asioita, joita ei pitäisi, näyttelijä arvioi.
”Se tekee omalla tavallaan elämästä elämisen arvoista. Joku haluaa koskettaa maailman huippua omin käsin. Huikeaa!”
Brolin kertoo kysyneensä Beck Weathersilta, kaipaako tämä vielä kiipeilemään vuorille. Weathers istui viskilasinsa ääressä ja otti siitä hyvin rauhallisesti huikkaa käsiproteesillaan, näyttelijä kuvailee tilannetta.
”Lopulta Beck sanoi, enpä tiedä, en oikeastaan. Sitten hän kertoi löytäneensä uuden harrastuksen. Hän lentää nykyään suihkukoneilla.”
Josh Brolin, 47, tunnetaan äijärooleistaan. Tosielämässä hänellä on jonkinasteinen kovanaaman maine, ja hän on toilaillut itsensä otsikoihin alkoholin avulla. Kaikesta huolimatta hän on Hollywoodin luottonäyttelijöitä etenkin toiminnallisemman viihteen saralla. Haastatteluissa hän on valmis puhumaan rennosti melkein mistä vain – ja saattaa itse valita aiheen.
Vanhana punkkarina Brolin innostuu nähdessään toimittajaryhmään kuuluvalla nuorella ranskalaisnaisella komeita tatuointeja.
”Nuo ovat hienoja”, Brolin sanoo.
”Pidän noista Suicide Girls -tyyppisistä. Minullakin oli ennen kaikenlaisia tatuointeja. Ne muistuttivat vankilatatuointeja, ne oli tehty aika alkeellisesti. Se oli sitä punk-aikaani.”
Tatuoinnit ovat näyttelijälle taakka: ne pitää melkein jokaista elokuvaroolia ja kuvauspäivää varten peittää, ja jos vaatteet eivät riitä tai kohtauksessa pitää olla vaikkapa ilman paitaa, tarvitaan ihon maskeerausta. Kun Brolin halusi tatuoinneistaan lopulta eroon, hän otti omat lapsensa mukaan katsomaan, kuinka kivuliasta poistaminen on.
”Sehän sattuu paljon enemmän kuin tatuointien ottaminen. Siinä minä huusin ja savu nousi ihostani”, hän kuvailee nauraen.
”Eikä siitä ollut mitään hyötyä. Lapsillanikin on nykyään tatuointeja. Kuka minä olen heitä kieltämään.”
Brolinin läpimurtorooleihin kuului 16-vuotiaana näytelty osa Steven Spielbergin tuottamassa kasarihupailussa Goonies – Arkajalat. Varsinaisen läpimurtonsa laatuelokuviin hän teki kymmenisen vuotta sitten kovalla leffaketjulla: Ridley Scottin American Gangster (2007), Coen-veljesten Menetetty maa (2007) ja Gus van Santin Milk (2008), josta hän sai Oscar-ehdokkuuden.
Lähes jokainen Hollywoodin iso tähti on nykyään myös Marvel-leffojen näyttelijä. Brolin on ”Marvelin elokuvauniversumissa” Thanos, joka nähtiin viimeksi vilahdukselta Avengers: Age of Ultronissa ja palaa varmasti myös seuraavissa Avengers-elokuvissa.
”Minun piti mennä tekemään Avengers: Age of Ultronin esiintyminen kesken Everestin kuvausten”, Brolin kertoo.
Thanosin rooli tehdään liikkeenkaappaustekniikalla. Brolinin iholle maalataan pisteitä, hän näyttelee kohtauksen ja kaikki kasvojen ja raajojen liikkeet otetaan talteen tietokonemalliksi. Thanos toteutetaan sitten animaationa, joka liikkuu kuin Brolin.
”Tykkään Marvel-elokuvien tekemisestä. Se on yksinkertaisesti hauskaa”, näyttelijä sanoo.
”Vain se pistemaalaustapa, jolla maskit tehdään, on nykyään kivulias. Se tuntuu kuin kiinalaiselta vesikidutukselta. Mutta se kestää alle tunnin, paljon vähemmän aikaa kuin lateksimaskin asentaminen. Sitten vain menet studioon, siellä on 49 kameraa, teet samaa duunia kuin aina muulloinkin, ja lopputulos on fantastinen.”
Everestin kuvaaminen oli paljon nihkeämpää.
”Ensin kuvasimme vuorilla, pääasiassa Italiassa. Viikosta viikkoon, samassa porukassa. Se oli kuin perhe, eivätkä perheet ole aina riidattomia. Ei tämäkään. Mutta ulkokuvaukset olivat nasta kokemus”, Brolin muistelee.
Toista oli, kun kuvauksia jatkettiin Lontoossa studio-olosuhteissa.
”Olimme viikosta toiseen sisällä, samoissa pakkaspuvuissa kuin vuorella. Oli helvetin kuuma, jokaikinen päivä. Vihasin sitä. Meidän kasvoillemme puhallettiin suolaa lumena. Tuulikoneet pyörivät täysillä ja silti oli kuuma. Joskus taisin sanoa, että olisin mielummin nyt Everestin huipulla jäätymässä hengiltä.”
Brolin naurahtaa.
”Jos joku olisi kertonut kuvausten tuosta vaiheesta, en olisi ikinä tehnyt tätä elokuvaa.”
Vuoden 1996 toukokuun onnettomuuksien sarja Mount Everestillä on siihen asti pahin vuorikiipeilykatastrofi. Siitä kertovia elokuvia on useita ja kirjoja jo toistakymmentä. Etenkin kirjat kertovat tapahtumista melko eri tavoin.
”Koska kukaan ei tiedä tarkkaan, mitä tapahtui”, Brolin summaa.
Yksi syy on se, että niin moni kiipeilijöistä menehtyi, eikä kaikkien ruumiita löydetty. Toinen on hypoksia, josta kaikki hyvin korkealle kiipeävät kärsivät.
Hypoksian eli vähäisen hapensaannin iskiessä ihminen ei välttämättä enää kykene ajattelemaan selkeästi. Myös muisti kärsii.
”Minä ja Jake (Gyllenhaal) kävimme kammiossa kokeilemassa, miltä vähähappisuus tuntuu. Siinä menee todella tutkalle. Jos ajatellaan vaikka harjoituksia, joissa pitää koskettaa kummankin käden etusormien päillä toisiaan, tai laskea omia sormiaan – minulla on näistä kokemusta, kun olen muutaman kerran ollut rattijuoppousepäiltynä – ei niistä tule mitään. Et edes muista, mitä olitkaan tekemässä.”
”Joten on ihan hullua ajatella, että kukaan tietäisi täsmälleen, mitä tapahtui. Everest tekee kunniaa tosihenkilöille ja se seuraa tositapahtumia, mutta yksityiskohdat ovat elokuvaa. Kun juttelin Beck Weathersin kanssa, hänkin kertoi tapahtumista eri tavalla kuin hän on aiemmin kertonut, esimerkiksi kirjoihin joita varten häntä on haastateltu.”
Everestin ja Sicarion kaltaisia elokuva tehdessä joutuu kohtaamaan omia pelkojaan. Teksasilainen Brolin kertoo pelkäävänsä väkivallan vain kasvavan Meksikon rajan molemmin puolin.
”Yhdysvaltojen sota huumeita vastaan on epäonnistunut. Sitä on käyty Nixonin ajoista asti, eikä se tuota tuloksia. Sicario on hyvin väkivaltainen elokuva, mutta sen pitääkin olla. Se näyttää vain murto-osan todellisuuden raakuudesta.”
Pian Everestin kuvausten jälkeen Brolin sai kuulla, että hänen kiipeilijäystävänsä Dean Potter kuoli tapaturmaisesti. Extreme-lajien ammattilainen Potter oli aiemmin kiivennyt Sveitsissä Eiger-vuorelle yhdessä Brolinin kanssa osana valmistautumista Everestiin.
”Elokuvanteko on hyvä tekosyy seikkailla”, Brolin sanoo.
”En kuitenkaan halua joutua todelliseen vaaraan. En ole kokenut mitään etäisesti sen kaltaistakaan, kuin Beck Weathers kävi läpi Mount Everestillä. Dean Potter oli hyvä ystäväni ja hänen kuolemansa sai minut miettimään.”
Brolin kertoo, että häntä kiinnostaa yhä kilpa-autoilu, jota hän on harrastanut melkein koko ikänsä.
”Se on minulle tuttua touhua. Ajan 300 kilometrin tuntivauhtia, kaikki hidastuu ja elämän ja kuoleman ero on nanosekunti, ei se mitään. Olen siinä cool. Kilpa-autoilu on osa elämääni. Mutta minulla ei ole enää todistamisen tarvetta.”
