Uusimmat

Haastattelussa Andy Serkis – Klonkun ja kapteeni Haddockin näkymätön näyttelijä

10.11.2011 12:51 Kalle Kinnunen

Tintin seikkailujen hauskin ja värikkäin hahmo on kapteeni Haddock. Sarjakuvien rämäpäinen, viinaanmenevä ja koomisia haukkumasanoja viljelevä partasuu on tuotu myös Steven Spielbergin elokuvaan sellaisenaan, särmiä hiomatta. Merikarhun roolin sai itseoikeutetusti Andy Serkis.

Brittinäyttelijä Andy Serkis muistetaan – tai ehkä on parempi sanoa tiedetään – muun muassa Klonkun, King Kongin ja viimekesäisen hitin Apinoiden planeetan synty kapinasimpanssin Caesarin rooleista. Hän näyttelee hahmot puvussa, jonka tietokoneanturit tallentavat kaikki liikkeet. Sitten niiden mukaan animoidaan itse olento. Tekniikkaa kutsutaan liikkeentunnistamiseksi.

”Näen itseni kaikissa näyttelemissäni hahmoissa Klonkusta Caesariin. Minua ei näe valkokankaalla, mutta jokainen hahmon liike, jokainen reaktio, on minun päätökseni näyttelijänä”, Serkis toteaa.

”Annan hahmolle tunteet ja ajatukset, sielun. Toinen syy miksi rakastan liikkeentunnistustekniikkaa on se, ettei minua voi tunnistaa. Näyttelijänä haluan muuttua, ja tässä on mahdollisuus täydelliseen muodonmuutokseen. Minua eivät rajoita oman kroppani koko tai kasvojeni piirteet.”

Serkis, 47, lähti Tintin tekoon intomielin. Sen lisäksi, että Spielberg ja elokuvan toinen voimahahmo Peter Jackson pitivät välttämättömänä saada mukaan liikkeentunnistustekniikan ykkösosaaja, oli Serkisillä henkilökohtainen suhde belgialaisen sarjakuvapiirtäjä Hergén sankareihin.

Tintti

”Ahmin Tintti-sarjakuvia nuorena, luin ne moneen kertaan”, kiharahiuksinen näyttelijä kertoo.

Eikä hän ole ainoa. Vuonna 1929 ensimmäistä kertaa seikkaillut Tintti on Euroopan suosituin sarjakuvahahmo. Albumeja on myyty satoja miljoonia. Elokuvantekijöillä on tietenkin iso vastuu faneille. Paine oli suurempi kuin Tolkien-filmatisoinneissa, Serkis väittää.

”Kun teimme Sormusten herra -elokuvia, minusta tuntui, että 50 prosenttia mahdollisesta yleisöstämme tunsi kirjat etukäteen. Se tuntui huimalta luvulta ja toisaalta jännitti kovasti”, hän kertoo.

”Tintin osalta tuntuu, että luku on 75 prosenttia tai enemmän.”

Se voi olla liioittelua. Tintti-ilmiö on hieman hiipunut viime vuosikymmeninä, eivätkä kovin monet nuoret tämän päivän Suomessakaan ole Hergé-intoilijoita, toisin kuin Serkisin ikätovererit 1970-luvun lopulla.

Näyttelijä kuitenkin arvioi, että alkuperäisellä sarjakuvalla on vetovoimaa, johon ajan hammas ei pysty.

”Heille, jotka eivät Tinttiä vielä tunne, on luvassa huikeita seikkailuja maailman ympäri. Sanon tämän, koska olen joitain vuosia sitten itse löytänyt Tintin uudelleen, sillä ryhdyin lukemaan albumeja lapsilleni. Huomasin taas, kuinka hienoja ne ovat.”

Mikä sitten tekee juuri Tintistä niin erikoisen? Toisaalta Hergén omaperäinen huumori ja viehättävän sekopäiset hahmot, kuten Haddock, höhlät Interpol-agentit Dupont ja Dupond sekä hajamielisen professorin perikuva Tuhatkauno, jota ei tosin vielä tässä ensimmäisessä elokuvassa nähdä. Tietysti myös Tintin vilpitön sankarillisuus. Mutta ennen kaikkea tarinoiden tenho ja ihmeen tuntu.

”Hergé kirjoitti mielikuvituksestaan. Hän ei juuri matkustellut. Lukijakin antaa vallan mielikuvitukselleen. Eikä Hergé yhdistä aina kaikkia pisteitä, vaan jättää tilaa arvoituksille. Nykymaailmassa, kun on GPS:t ja kaikki, voimme väittää tuntevamme koko maapallon. Tintin todellisuudessa on tilaa taikauskollekin, siellä maailmankartta on ikään kuin viimeistelemätön”, Serkis miettii.

Serkis itse tunnustautuu eräänlaiseksi seikkailijaksi. Suosikkiharrastuksesta voi päätellä, että elokuviin ennen kaikkea studiotyötä tekevä näyttelijä on ulkoilmaihmisiä.

”Olen aina pitänyt kiipeilystä. Luin Mount Everestin valloituksesta joskus vähän yli kymmenvuotiaana, samoihin aikoihin kuin sain käsiini ensimmäiset Tinttini. Kiipeileminen innosti heti. Aloitin kalliokiipeilystä, kohta olin Alpeilla.”

Kuulostaa siltä, että Serkis oli tästäkin syystä oiva valinta Klonkun rooliin

”Siitä fyysisyydestä ja oman kehon ymmärtämisestä, mitä kiipeillessä oppii, oli kieltämättä hyötyä”, näyttelijä myöntää.

Näytteleminen oli hänelle luonteva uravalinta.

”Nautin siitä ensimmäisistä koulunäytelmistä alkaen. Opiskelin tosin ensin graafista suunnittelua. Tein sitten lavasteita pieniin teatterijuttuihin ja päätin kokeilla näyttelemistä. Yksi päärooli ja se oli siinä: tiesin, että tätä minä haluan.”

Vaikka Serkis on näytellyt keskeisiä rooleja monissa viimeisen kymmenen vuoden menestyneimmissä elokuvissa, ei hänen tarvitse stressata julkisuudesta. Hänen kasvonsa eivät ole olleet näkyvissä, joten elämästä ei ole tullut yhtään hankalampaa.

”Voin käydä perheen kanssa shoppailemassa, eikä kukaan tule häiritsemään”, hän kuvailee.

Välillä hän tosin tekee myös sellaisia näytelmäelokuvia, joissa ei ole tietokoneavusteista efektejä tai digimaskeerausta. Suomessa ilmestyy ensi vuonna DVD:nä 1800-luvulle sijoittuva ruumiinryöstösekoilu Burke and Hare, jossa hän näyttelee koomikko Simon Peggin kanssa. Erityisen tärkeä oli Sex & Drugs & Rock’n’Roll, vuosi sitten ensi-iltansa saanut Ian Duryn elämäkertatarina.

Dury oli Blockheads-yhtyeen keulakuva, muun muassa epilepsiasta kärsinyt erikoinen rock-tähti. Sex & Drugs & Rock’n’Roll-, Hit Me with Your Rhythm Stick- ja Spasticus Autisticus -hiteistä tunnettu provosoiva muusikko kuoli 58-vuotiaana vuonna 2000.

”Sex & Drugs & Rock’n’Roll oli hyvin henkilökohtainen projekti. Tapasin Duryn perhettä ja bändin jäseniä. Halusin olla mahdollisimman lähellä oikean Duryn persoonaa, vaikka tietysti on mahdotonta päästä niin lähelle kuin haluaisi”, Serkis sanoo.

”En ole aiemmin näytellyt ketään, joka olisi luonteeltaan lähellä minua itseäni. Dury oli, ainakin jonkin verran. Meillä on samankaltainen elämänkatsomus. Tosin jouduin laihduttamaan roolia varten yli kymmenen kiloa.”

Serkisillä on kolme lasta. Ei ole mahdotonta, että sukunimeä tultaisiin näkemään lopputeksteissä entistä useammin.

”Kaksi vanhinta lastani ovat innostuneet näyttelemisestä. Mutta ei se ole mikään ihme. He ovat kasvaneet leffanteon pariin, kuvauspaikoilla. Vaimonikin (Lorraine Ashburne) on näyttelijä.”

Kannustaako isä lapsiaan kameran eteen?

”Katsotaan, mitä tapahtuu. Heillä on vielä aikaa sanoa tälle hyvin epävarmalle alalle ei.”

Ennen Sormusten herroja Serkis oli tuntematon. Hän saa kiittää urastaan Peter Jacksonia ja tämän uskallusta.

”Minun piti olla vain Klonkun ääninäyttelijä. Liikkeentallennustekniikkaa nykymuodossaan ei oltu vielä keksitty. Emme tienneet, tulisiko se toimimaan.”

Tolkien-trilogian varhaisessa kehittelyvaiheessa näyttelijä alkoi epäillä, kykenisikö ollenkaan esittämään hahmoa vain äänenä.

”Tapasin Peterin monta kertaa ja keskustelimme. Hän päätti, että kokeillaan. Alku oli vaikeaa. Kaikki piti luoda melkein tyhjästä. Laitteet hajoilivat. Mutta kun näin tuloksia ensimmäistä kertaa, asia oli selvä. Tiesin, että tämä tulee toimimaan, ja että tästä tulee iso juttu.”

Yhteistyö jatkuu. Seuraavan Tintti-elokuvan ohjaa Jackson, mutta paraikaa kaksikko on vielä suuremman hankkeen kimpussa. Uudessa-Seelannissa kuvataan kaksiosaista Hobitti-elokuvaa, joka kertoo Tolkienin romaaniin pohjautuen tapahtumista ennen Sormusten herra -trilogiaa. Siinä Serkis on paitsi Klonkun näyttelijä, myös second unit -ohjaaja. Hän vähättelee tehtäväänsä.

”Peter pyysi. Meidän ryhmämme kuvaa kaikkea, missä ei tarvita päänäyttelijöitä. Maisemia ja joitain stuntteja, kaikenlaista.”

Mistään pikkupuuhastelusta ei kuitenkaan ole kyse. Hobitti-elokuville on mitä todennäköisemmin odotettavissa miljardituotot. Jacksonille ne ovat Sormusten herrojen kokoinen tehtävä.

”Hän taitaa luottaa minuun aika lailla”, Serkis toteaa.

Lue myös:

Näin Andy ”Klonkku” Serkis näytteli Apinoiden planeetan synnyn Caesaria

Elokuva-arvostelu: Tintin seikkailut on Steven Spielbergin paras elokuva 2000-luvulla

Peliarvostelu: Adventures of Tintin – The Secret of the Unicorn (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Muropaketin uusimmat