Uusimmat

Haastattelussa Big Gamen pahistähti Ray Stevenson: ”Olin ehdolla Batmanin ja James Bondin rooleihin”

19.03.2015 18:12 Aki Lehti

Ray Stevenson

Ray Stevenson oli ehdolla sekä James Bondin että Batmanin näyttelijäksi, mutta on tyytyväinen saadessaan tehdä erilaisia sivuosarooleja.

Jalmari Helanderin ohjaamassa Big Game -elokuvassa pahista esittävä Ray Stevenson on ollut Suomessa vasta vuorokauden ajan, eikä ole ehtinyt vielä nähdä juuri muuta kuin hotellien auloja ja toimittajia. Big Gamen tapahtumat sijoittuvat Suomeen, mutta leffa kuvattiin Saksassa. Moni on ehtinyt jo vetää herneen nenäänsä siitä, että Suomessa on muka vuoria.

– Tämä on tosiaan ensimmäinen kerta kun vierailen maassanne. Olen täällä vaimoni kanssa ja jäämme Helsinkiin vuorokaudeksi leikkimään turistia ja tutustumaan kaupunkiin, kunhan saan hoidettua nämä viralliset hommat alta pois, Stevenson kertoo.

– Ai, joku suuttui siitä, etteivät maisemat näytä Suomelta? Ainahan näin tehdään, kuvausryhmän roudaaminen ympäri maapalloa on helvetin kallista. Jos näet leffassa New Yorkin, niin usein se on kuvattu Kanadassa. Teimme esimerkiksi Punisher: War Zone -leffan Montrealissa.

Stevenson kertoo näkemästään ikivanhasta Hollywoodissa käytössä olleesta kartasta, johon oli merkitty ne paikat Yhdysvalloissa, jotka oli helpointa saada näyttämään siltä kuin oltaisiin aivan eri maassa. Big Gamen maisemien, metsän ja vuorten haluttiin tuovan mukaan fiilistä, että sieltä on mahdotonta paeta. Näyttelijä alkaa muistella kuvauksia ja kertoo jokaisen elokuvan tekemisen eroavan toisistaan. Eri seikat nousevat tärkeiksi eri projekteissa.

– Luulen että jos mietin tätä kokemusta vaikka vanhana ukkona kiikkutuolissa, niin ensimmäisenä muistuu mieleen fiilis isosta perheestä. Tässä projektissa kaikki pitivät yhtä – näyttelijät, ohjaaja, kuvaaja, cateringin porukka, autokuskit, aivan kaikki. Se on harvinaista.

Big Gamen 8,5 miljoonan euron budjetti on suomalaiselle elokuvalle jättimäinen, mutta aivan mitätön verrattuna isoihin Hollywood-tuotantoihin. Miten kuvaukset ja näyttelijäntyö eroavat näiden kahden ääripään välillä?

– Ero on kuin yöllä ja päivällä. Sadan miljooonan dollarin elokuvan takana pyörivä koneisto on kuin armeija. Näyttelijä on siinä vain pienen pieni osa, jonka tulee toimia oikealla hetkellä. Jättileffojen kuvauksissakin voi muodostua tietynlainen perhe, mutta se koostuu vain murto-osasta ihmisistä, jotka ovat mukana. Keitä ne sadat muut ihmiset ovat? En tiedä, mutta heidän ansiostaan pystyn hoitamaan oman osani.

Rooma

Sivuosat on okei

Näyttelijäntöissä raskainta on usein odottaminen. Ray Stevensonin mukaan sekin vaihtelee, mutta ainakaan hän ei halua ruikuttaa tai valittaa työstään. Näyttelijä tietää olevansa etuoikeutettu päästessän tekemään työtä, josta on aina unelmoinut.

– Se taisi olla Sir Alec Guinness, joka aikanaan sanoi: ”näyttelijäntaitoni tarjoan heille ilmaiseksi, odottamisesta he saavat maksaa”, Stevenson nauraa.

Ray Stevenson tunnetaan edelleen parhaiten Rooma-tv-sarjasta ja hän pitää ylpeänä aiheeseen liittyvää sormusta sormessaan. Hän on ollut muutamassa elokuvassa pääosassa, mutta on tyytyväinen saadessaan näytellä kiinnostavissa sivurooleissa. Juuri ennen haastattelua hän oli tupakalla hotellin edessä ja pari ohikulkijaa tunnisti hänet, pyytäen nimmareita ja yhteiskuvaa. Stevenson ei todellakaan kaipaa sen luokan julkisuutta, jossa normielämä ja kadullakävely muuttuvat mahdottomaksi. Tarkoitus ei ole tulla superstaraksi, vaan yrittää olla mahdollisimman hyvä työssään.

– En tiedä olisiko minusta edes pääosanäyttelijäksi. Monet heistä päätyvät tekemään vain samaa roolia uudestaan ja uudestaan elokuvasta riippumatta. Tylsäähän moinen on. Tietysti on poikkeuksia, kuten vaikkapa Daniel Day-Lewis tai Johnny Depp, jotka ovat joka roolissaan ihan erilaisia.

– Sivuosissa saan tehdä erilaisia juttuja. En haaveile megatähteydestä tai kadehdi jonkun muun uraa. Miksi tekisin niin? Silloin en ehtisi nauttia tästä urasta joka minulla jo on.

Ray Stevensonin fanit toivovat tietysti näkevänsä lempinäyttelijänsä kaikissa mahdollisissa rooleissa. IMDB:ssa joku kirjoittaa, että hän olisi täydellinen James Bond ja toinen on sitä mieltä, että Batmanin rooli olisi hänelle paras. Kysytään hölmöjä: jos hän saisi valita, niin kumpaa näistä hän mielummin esittäisi?

– Tiedätkös mitä, minä olin ehdolla molempiin rooleihin. En saanut kumpaakaan, mutta voidaan vähän jossitella. Bondin hahmo on hankala, kaksiteräinen miekka. Jos haluat olla hyvä Bond, niin sinua ei saa yhdistää muihin rooleihin. Jos mokaat, niin olet lopun ikääsi se näyttelijä, joka oli paska Bond.

Christopher Nolan teki Batmaninsa oikeasta lähtöasetelmasta. Hahmo oli tärkein, sen jälkeen tuli kaikki muu. Sarjakuvaleffoja ei kannata tehdä niin, että ensin suunnitellaan jumalaton määrä leluja ja krääsää ja leffa rakennetaan niiden ympärille.

Thor

Itsensä hiplaamista

Kahdessa Marvelin Thor-elokuvassa Volstaggia näytellyt Ray Stevenson ymmärtää niitä, jotka alkavat jo kyllästyä loputtomaan supersankarileffojen virtaan. Hän myöntää kyseessä olevan muoti-ilmiö ja rahantekokone, mutta huomauttaa ahkeran julkaisutahdin ja niiden menestyksen tuovan teattereihin myös jotain uutta. Sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan näkevänsä valkokankaalla vielä 10 vuotta sitten. Ainakaan jättibudjetilla tehtynä.

– Mieti nyt jotain Guardians of the Galaxya. Ei sitä olisi ikinä tehty, jos aiemmat supersankarileffat eivät olisi menestyneet. Puhuvia puita ja pesukarhuja, aivan päätöntä ja hauskaa. Kautta leffahistorian jokin suosittu genre on yllyttänyt tekijät ottamaan riskejä, oli kyse sitten sotaleffoista, länkkäreistä tai nyt supersankareista, hän pohtii.

Pakkohan mieheltä on kysyä tulevasta Thorin kolmososasta, eli Thor: Ragnarokista, josta ei tiedetä tällä hetkellä juuri mitään muuta, kuin sen ensi-illan olevan vuonna 2017. Onko Stevenson myös siinä mukana?

– En taida tietää enempää kuin sinäkään. Mitä olen kuullut, niin me, anteeksi siis he aloittavat kuvaukset ensi vuoden alussa.

Pienestä lipsautuksesta voidaan päätellä jotain. Stevenson korjaa sanan me äkkiä muotoon he, naurunremakan saattelemana. Se on ymmärrettävää. Vaikka hän tietäisi tulevista Marvel-leffoista mitä tahansa, niin yksityiskohtien paljastamisesta taitaisi seurata kunnon sanktiot. The Avengers: Age of Ultronin ensi-iltaan on enää noin kuukausi aikaa. Vilahtaako hänen hahmonsa Volstagg siinä?

– Ei, valitettavasti, mies vastaa lyhyesti, kuulostaen nyt uskottavalta.

Ray Stevenson haaveili näyttelijänurasta jo pikkupoikana, mutta aloitti verraten myöhään. Hän valmistui teatterikoulusta vasta 29-vuotiaana ja ura on ollut siitä asti nousujohteinen. Haaveen toteutuminen tuntuu surrealistiselta, ja näyttelijä sanookin olevansa kiitollinen joka hetkestä.

– Kuvasimme Kuningas Arthuria kaatosateessa. Toinen näyttelijä kitisi, miten kamalaa on istua haisevan hevosen selässä, litimärkänä ja miekka kädessä. Totesin etten haluaisi olla missään muualla maailmassa, että olemme etuoikeutettuja. Hän mietti hetken ja sanoi minun olevan oikeassa.

– Mystisintä on silti se, että minusta on tehty nukkeja, useampi figuuri. Ihan älytöntä!

Kai olet jo vastannut puhelimeen figuuri toisessa kädessä jonkun kaverisi soittaessa ja kysyessä mitä teet, että ”mitäs tässä, hiplaan vain itseäni”?

– Ei helvetti, en. Täytyykin muistaa tuo, Stevenson nauraa.

Arvostelu: Big Gamessa on sopivasti seikkailun makua

Big Game -kisa: Voita elokuvaliput ja kirja ”Big Game – Kuinka Hollywood tuotiin Suomeen”

Haastattelussa Big Game -ohjaaja Jalmari Helander: ”Samuel L. Jackson saatiin mukaan lakimiesten avulla”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat