Haastattelussa eeppisen Iron Sky -tieteiskomedian Suomessa vierailleet tähdet

Suomalainen tieteiskomedia Iron Sky saapuu huomenna elokuvateattereihin kautta maan – ja toivon mukaan nopealla tahdilla myös kaikkialle maailmaankin. Osallistuimme viime viikolla elokuvan kutsuvierasensi-iltaan ja lehdistötilaisuuteen, minkä lomassa törmäilimme myös Suomessa vierailleisiin tähtiin. Siispä Domen haastattelussa elokuvan näyttelijät Julia Dietze, Götz Otto ja Stephanie Paul sekä käsikirjoittaja Johanna Sinisalo.

Mutta ennen haastikseen siirtymistä, mainittakoon muutama kommentti lehdistötilaisuudesta. Elokuvan tuottaja Tero Kaukomaa kertoi, että kun hän alkoi aikoinaan miettimään Iron Sky -tekijätiimin kanssa varsinaisen elokuvan budjettia, niin eräs pienehkö ongelma siinä oli. Iron Sky kun oli kaikkiaan sadan miljoonan euron elokuva. Se piti sitten puristaa neljän miljoonaan.

Siitä budjetti kuitenkin sitten lähti hiljalleen kasvamaan, vaikka rahoitus ei tietenkään ihan itsestään tullut. Fanien lopulta lähes miljoonaan euroon kasvanut potti oli kuitenkin ratkaiseva tekijä. Kun fanit latoivat rahaa pöytään pelkän elokuvan idean ja tekijöitä kohtaan tunnetun luottamuksen kautta, niin myös perinteisimmätkin ja jähmeimmät rahoituskanavat ymmärsivät, että elokuvassa on jotain maagiaa.

Klaus Adler – natsein natsi

Muun muassa Der Untergang- ja Huominen ei koskaan kuole -elokuvissa näytellyt saksalainen Götz Otto on roolissaan pelottavan vakuuttava. Todellinen superarjalainen. Otton kanssa jutellessaan ainakin meikäläinen tunsi itsensä melkoiseksi kääpiöksi, vaikka herra olikin hyvin miellyttävä tuttavuus. Mutta ehkä se James Bond -pahistelu ja kuunatsi-führerwannabeen olemus jotenkin kasvatti herraa silmissäni.

Otto ei kuitenkaan kokenut itseään ihan niin ideaaliarjalaiseksi, kuin millaiseksi elokuvan roolitus hänet silmissäni maalasi.

”En koe hahmoani elokuvassa tyypilliseksi, ideaaliseksi arjalaiseksi. Rooli oli minulle kuin sarjakuvahahmo. Yritän tehdä hänet niin pahaksi, niin totaaliseksi natsiksi kuin vain osasin. Eli minulle hän ei ole ideaalinen arjalainen, vaan liioitellun yliampuva arjalainen”, Otto kommentoi.

Herra jatkaa elokuvan kuvauksista:

”Olen työskennellyt ennenkin greenscreenin edessä, mutta en koskaan tuolla tavoin, noin suuressa määrin. Se oli poikkeuksellista mutta mahtavaa. Greenscreen-näytteleminen erosi muutenkin monista aiemmista elokuvistani, sillä tällä kertaa minun ei tarvinnut säikkyä CGI-hirviöitä tai romahtavia rakennuksia. Olikin mahtavaa, kun minun ei tarvinnut reagoida näkymättömiin asioihin vaan pystyin näyttelemään luonnollisemmin muiden ihmisten kanssa.”

Entä mikä oli sinulle elokuvan huippuhetki?

”Kiintoisin tilanne oli se, kun Yhdysvaltain presidentti alkaa käyttämään puheessaan natsipropagandaa. Se tapahtuu niin luonnostaan, niin huomaamatta. Katsojan täytyy erikseen pysähtyä miettimään, että mitä tässä oikein tapahtuikaan. Se on todella, todella poliittisesti epäkorrekti ja mielestäni todella poikkeuksellinen hetki.”

Otto ynnäsi myös, että ”tämä elokuva voitiin tehdä vain Suomessa.”

Yhdysvaltain presidentti nauroi käsikirjoitukselle

Uusseelantilaislähtöinen Stephanie Paul näyttelee Iron Skyssä Yhdysvaltain presidenttiä. Erään tunnetun poliitikon mukaan rakennettu roolihahmo tosin ei ollut alkuun aivan tämännäköinen, sillä käsikirjoittajat kertovat ensin harkinneensa Yhdysvaltain presidentin rooliin (oikean) presidentti George W. Bushin tytärtä Jenna Bushia. Alkoholisoitunutta Jenna Bushia. Riemastuttava idea ja taatusti hieno hahmo, mutta vain niille jotka vielä muistavat Jenna Bushin kännisekoiluja ja hänen aiheuttamiaan noloja hetkiä pressa-isukille.

Kansainvälisesti katsottuna erään toisen jenkkipoliitikon ulkoasun mukaan rakennettu roolihahmo on kuitenkin toimivampi ja tunnetumpi vaihtoehto.

Stephanie Paul tosin alleviivaa tähän, että ei, ”hahmoni EI ole se poliitikko, hän vain näyttää samalta. Hahmoni on luotu yhdistelemällä samaan hahmoon aineksia kaikista Yhdysvaltain presidenteistä, ja luin heidän elämänkertojaan huolellisesti elokuvaan valmistautuessani.”

Kuinka päädyit mukaan elokuvaan Uudesta-Seelannista?

”Näyttelin elokuvassa Separation City, jonka tuottajat olivat mukana myös Iron Sky -elokuvassa. He tiesivät minusta ja arvelivat, että saattaisin olla hyvä roolissa. Niinpä teimme koenauhan, lähetimme sen ja leffatiimi ilmeisesti tykkäsi siitä, koska sain roolin.”

”Olen tehnyt paljon standup-komediaa ja myös käsikirjoitan paljon komediaa. Ja komedia-alan ihmiset ovat usein kaikkein nuivimpia kriitikoita, eivätkä he naura millekään. Mutta minä nauroin monen monta kertaa käsikirjoitusta lukiessani. Se oli riemastuttava, joten halusin ehdottomasti olla mukana.”

Erosiko Iron Sky -roolisi mitenkään aiemmista töistäsi?

”Yhdysvaltain presidentin rooli oli siinä mielessä erilainen, että minun piti muuttaa ulkonäköäni tuntuvasti. Minua on toki aiemminkin puettu ja meikattu, olen värjännyt tukkaani ja niin edespäin. Mutta nyt minun piti käyttää peruukkiakin ja pukeutua aivan tiettyihin ja tietynlaisiin vaatteisiin. Kävinkin siitä tiukkoja keskusteluja puvustajamme kanssa.”

”Lopulta kuvassa ei ollut enää lainkaan minä, vaan joku aivan muu. Mutta se oli hauskaa! Minusta on aivan äsken tullut Yhdysvaltain kansalainen, ja nyt sain näytellä Yhdysvaltain presidenttiä! Mikä sen hienompaa!”

Tampereen Suomen ensi-iltaa Paul odotti innolla ja jännityksellä.

”Tuskin jaksan odottaa miten yleisö reagoi elokuvaan, etenkin kun olemme täällä sen kotikaupungissa, kotiyleisön edessä. Mitä he mahtavatkaan sanoa ja ajatella siitä, se on todella jännää.”

Maailman söpöin avaruusnatsitar

Kutsuvierasjuhlan ykköstähteä ei tarvitse miettiä kahta millisekuntia pidempään. Sillä Julia Dietze on niin söpö. Sekä valkokankaan avaruusnatsina että ihan elävänä, halittavana ihmisenä. Neitoa kävi iltajuhlassa jopa sääliksi, sillä eteneminen baaritiskin läheisyydessä onnistui parhaimmillaan askeleen mittaisilla etapeilla. Nimmarien ja yhteiskuvien hakijoita näet riitti. Ja olinhan siellä minäkin osaltani yhteiskuvaa penäämässä.

”On tosi hienoa olla täällä Tampereella, koska pääsen täällä lähelle elokuvan uskollisimpia faneja, jotka ovat niin kauan tukeneet meitä. Ilman heitä tätä elokuvaa ei olisi koskaan tehty! Ja olen todella utelias näkemään mitä he sanovat, he ovat kaikkein vaativin ja kriittisin yleisömme!”

Julia myös huomauttaa, että oikeastihan Iron Skyssä on kyse ihan muusta kuin mitä ihmiset yleensä olettavat.

Sillä sehän on oikeasti ”kaunis rakkaustarina! Unohtakaa erikoisefektit! Elokuvassa on toki paljon toimintaa, upeita efektejä ja todella vahva poliittinen taustasävy, mutta ennen kaikkea se on rakkaustarina!”

Jopas nyt. Uskottava se on.

Entäpä mikä oli sinulle mieleenpainuvinta elokuvan tekemisessä?

”Hauskinta olivat etenkin valjailla toteutetut greenscreen-kohtaukset, joissa roikuin ja leijuin ilmassa. Silloin tuntui, että nyt haluan tehdä vain toimintaleffoja, joissa saan olla supersankari! Se oli niiiin hauskaa, kun he kiskoivat minut ilmaan ja roikuin kameroiden edessä! Haluan tehdä tätä aina! Haluan olla stunttinainen!”

”Toinen hieno kohtaus oli hyökkäys New Yorkiin, kun juoksimme kaduilla kaikkien faniemme kanssa. Siellä räjähdysten keskellä olin taas, että wow, haluan tehdä lisää toimintaleffoja!”

Mutta ei Julia digannut pelkästään adrenaliinivyöryistä.

”Hienoja hetkiä olivat myös ne hiljaisemmat kohtaukset, etenkin Kirbyn kanssa. Kuten kun olimme poliisiasemalla kuulusteltavina. Se oli todella hilpeää. Ja se kun kohtaan ensimmäisen kerran Kirbyn hahmon, kun hahmoni näkee ensimmäisen kerran mustan miehen. Hänhän on aivan erivärinen! Ja kun heidän välilleen syntyy ujoa kipinää, se on niin hienoa. Elokuvassa on tosiaankin myös ne hiljaisemmat hetkensä!”

”Timo oli todella rautainen ohjaaja ja luotimme häneen sokkoina kaikessa”, Julia alleviivaa vielä.

Miten valmistauduit rooliisi?

”Valmistauduin muun muassa lukemalla taas kerran Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -kirjan, koska se kertoo hienosti miten helppoa ihmiset on aivopestä ja ehdollistaa. Minun hahmonihan on toisen polven kuulaisia, eikä hän ole nähnyt koskaan auringonvaloa tai maapalloa. Ja siitä syystä hahmoni on myös hyvin kalpea. Miettikääpä sitä, että Australiassa kuvatessamme siellä oli hyvin lämmin ja aurinkoinen kesä, enkä minä voinut olla yhtään auringossa. Minä vain kyhjötin sisällä tai auringonvarjon alla sillä aikaa kun muut olivat rannalla. Kiitti vaan!”

”Henkisestä valmentautumisesta taasen… Hahmonihan ei tiedä mistään paremmasta. Hänellä ei ole suurta kirjastoa tai elokuvia, joista voisi tutustua muunlaisiin ajatusmaailmoihin.  Elokuva kertookin myös siitä, miten vaarallista on elää näin yksipuolisessa, suljetussa yhteiskunnassa, miten ihmiset aivopestään täysin. Ja tästä huolimatta hahmoni on myös hyvinkin hengellinen: hän uskoo rakkauteen, henkisiin arvoihin ja ihmisiin. Joten tarinan suuri ristiriita rakentuukin siitä, miten hänen mielestään natsismi tarkoittaa juuri ihmisistä ja ihmiskunnasta välittämistä.”

”Elokuvan mittaan hän lopulta ymmärtääkin mitä kauheita rikoksia kansallissosialistisen aatteen nimissä on tehty, joten hän ottaa välimatkaa natsismiin ja alkaa taistella sitä vastaan. Hän tekeekin lopulta 180 asteen täyskäännöksen ja tekee tämän upean sankarillisen matkan.”

Johanna Sinisalo tunnistaa yhä kädenjälkensä

Finland-palkittu kirjailija, suomalaisten scifi-piirien vakiokasvo ja pitkän linjan kynämaakari, Johanna Sinisalo liittyi Iron Sky -projektiin jo varhaisessa vaiheessa. Sinisalon mukaantulo antoi elokuvalle heti myös Star Wreckejä uskottavamman kuvan ulospäin, kun elokuvan tarinaa työsti ihan oikea ja arvostettu kirjailija.

Elokuvaprojektiin liittyminen oli Sinisalolle helppo päätös, sillä hän oli tykännyt myös Star Wreckeistä ja ihaillut ”poikien erikoistehostetaitoja.” Kun sitten myöhemmin Torssosen kanssa törmäillessä tuli puhetta kuunatsielokuvasta, niin Sinisalo oli heti myyty.

Ainoa kysymysmerkki oli vain keskinäisten kemioiden toiminnassa, sillä joukko ei ollut tehnyt aikaisemmin töitä yhdessä ja ikäeroakin oli. Mutta ”fiilikset ja huumorintajut matsasivat hyvin ja yhteistyö lähti hienosti käyntiin”, Sinisalo kuittaa alkutaipaleen.

Kuinka elokuvan tarina sitten muovautui?

”Ensimmäiseksi aloin miettimään, että jos on tällainen yhteisö, joka on asunut täysin erossa maapallon kulttuurista kymmeniä vuosia ja he ovat muodostaneet suljetun, oman yhteisön, jossa on myös hyvin selkeät sisäiset säännöt. Hehän ovat natseja, joten voi olettaa ettei yhteiskunta ole hirveästi kehittynyt vuosikymmenten saatossa, vaan se on jäänyt tietyn doktriinin asteelle.”

”Tällaisen suljetun, indoktrinoidun yhteisön kuvaaminen sisältäpäin oli heti todella kiinnostavaa.”

”Olimme tiimin kanssa myös alusta lähtien samaa mieltä siitä, että haluamme yhdeksi tärkeimmistä päähenkilöistä naisen. ”

Entä miten elokuvan visuaalinen, steampunk-henkinen tyyli syntyi?

”Luonnollisesti kirjoittajana huolehdin enemmän juonikaarien ja hahmojen rakentamisesta, mutta koko ajan puhuttiin myös visuaalisesta puolesta. Ehdottomasti suurin vaikutus visuaalisesta ulkoasusta tulee kuitenkin muulta työryhmältä. Esimerkiksi avauskohtauksesta puhuessamme pojat innostuivat, että nehän voivat ajaa kuussa vanhanaikaisella moottoripyörällä, niin minähän olin aivan vau, tämähän on aivan mieletöntä! En olisi ikinä voinut itse keksiä mitään noin hurjaa ja steampunkmaista.”

Elokuva on toki muuttunut alkuperäisen käsikirjoituksen jälkeen, mutta jäljellä on silti myös jotain vanhaa…

”Olen hirveän ilahtunut siitä, että monet alkuperäisessä kässärissä olleet asiat ovat säilyneet loppuun saakka. Hyvin vahvat naishahmot, yhteiskuntakriittinen ote, onpa siellä monta avainkohtaustakin säilynyt alusta loppuun saakka muuttumattomina. Eli kyllä sieltä alta oman kädenjälkensäkin tunnistaa. ”

”En varsinaisesti sure minkään poisjääneen perään, mutta jos meillä olisi ollut varaa tehdä puolta tuntia pidempi elokuva, niin olisin syventynyt kuulinnakkeen arkeen ja käytäntöihin. Mitä kaikkea olisikaan voinut repiä siitä suljetusta yhteisöstä ja toimintatavoistaan, aika mustaakin sellaista. Siellä oli sellaista materiaalia, jota olisi ollut kiva nähdä, mutta koska ne eivät olleet juonta eteenpäin kuljettavaa materiaalia, niin ne olivat poistolistalla ensimmäisinä.”

Iron Sky Suomen elokuvateattereissa 4.4.2012.

Lue elokuva-arvostelu täältä: Scheiße! Iron Sky on herkullinen, mutta jättää nälkäiseksi