UUSIMMAT

Haastattelussa Juoppohullun päiväkirja -elokuvan tekijät: ”Miksi Juha juo?”

28.12.2012 12:08 | Aki Lehti

Juoppohullun päiväkirja

Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan elokuvaversio on omalla tavallaan hyvinkin uskollinen kirjalle. Irstaan sekopäinen kohellus riittää tyydyttämään kirjan fanit, mutta samalla leffa ottaa myös kantaa. Asiaa ei turhaan alleviivata, mutta elokuva on kaikkea muuta kuin juopottelun glorifiointia.

Pohjimmiltaan kyseessä on musta komedia, mutta välillä valkokankaalle isketään niin surrealistista kuvastoa, että moni kirjalle kippurassa nauranut fani voi olla kummissaan.

Dome.fi jututti pääosaa, eli Juha Bergiä esittävää Joonas Saartamoa, AA-kerhon vetäjää ja Juhan rakkauden kohdetta Tiinaa esittävää Krista Kososta, sekä elokuvaohjaajana debytoivaa Lauri Maijalaa.

Saartamo kertoo, ettei hän varmaankaan olisi edes suostunut mukaan projektiin, jos leffa olisi ollut vain pelkkää dokaamiselle ja sikailulle naureskelua.

– Tuskin olisin lähtenyt messiin, ellei ohjaaja olisi ollut Lauri Maijala. Hänen teatteritöitään nähneenä tiesin, että miehen ohjaukset ovat genrerajat ylittäviä ja tuoreita. Tärkeintä oli, että tässä rikotaan jonkin sortin tabuja, eli käsitellään alkoholismin yhteiskunnallista puolta ja ongelmia naurun kautta. Elokuvan keskeinen kysymys on, että miksi Juha juo, Saartamo sanoo.

Juoppohullun päiväkirja

Käsikirjoitusta ja elokuvaa tehdessä ei mietitty ikärajoja. Kirja on ehdottomasti K18 -materiaalia, mutta leffaversiolle lätkäistiin sopiva K16 -leima.

– Se on juuri hyvä. K18 -tapauksessa olisi käynyt kuten Reindeerspottingille, eli juuri ne joiden leffa pitäisi nähdä, eivät olisi päässeet sitä katsomaan. Jos olisimme saaneet vaikka K12 -merkinnän, niin silloin saisi vapaasti haukkua moraalittomuudesta. Ei näitä aiheita voi käsitellä niin kevyellä otteella, ohjaaja Maijala pohtii.

Edellinen ohjaus oli perunantappovideo

Juoppohullu on aiemmin lähinnä teatteriohjaajan hommia paiskineen, vasta 25-vuotiaan Maijalan ensimmäinen elokuvaohjaus. Hän ohjasi tosin jo aiemmin Juoppohullusta näyttämöversion, joten ainakin aihe oli entuudestaan tuttu.

– Vuoriselta oli kinuttu jo vuosia oikeuksia leffan kuvaamiseen, mutta hän suostui vasta kun näki minun tekemäni teatteriversion. Eihän tästä voi olla kuin otettu. Olin kyllä paskat housussa ennen kuvausten alkua, ja koitin toitottaa, että kai te nyt tajuatte että viimeisin elokuvaohjaukseni oli lukioikäisenä tehty perunantappovideo. Pätkä jossa silvon perunoita eri tavoilla, Maijala nauraa.

– Oli vähän sellainen fiilis, että jos tämän mokaan, niin joudun pakenemaan Ruotsiin. Minulle annettiin onneksi kaikki vapaudet tehdä leffa haluamallani tavalla. Melkoinen luottamuksenosoitus, josta suuri kiitos, hän jatkaa.

Juoppohullun päiväkirja

Kaikki elokuvan tapahtumat nähdään Juhan silmien läpi ja deliriumin ollessa päällä maailma muuttuu omituiseksi paikaksi. Muiden näyttelijöiden piti luoda omat roolihahmonsa vastaamaan Juhan päänsisäisiä tapahtumia.

– Luulen että se helpotti muiden työskentelyä, he saivat kahjoimmat ideatkin läpi ja saattoivat myös riehua täysillä, Saartamo pohtii

– Tiinan hahmossa ei tarvinnut olla mitään logiikka, sitä löytyy enemmän jopa Putous -ohjelman sketsihahmoista. En minä käynyt vaikkapa AA -kerhossa katsomassa mallia. Joonas on hyvä ystäväni jo vuosien takaa, joten kohtauksiin oli helppo heittäytyä mukaan niin sanotusti pää tyhjänä, Krista Kosonen sanoo.

– Ei tällä tavalla voi näytellä vaikka Matti Ijäksen tai Aki Kaurimäen elokuvissa, Kosonen jatkaa.

Vertailukohdetta Juoppikselle on ainakin suomalaisista elokuvista hankala löytää. Outoudessaan sitä tullaan varmasti vertaamaan automaattisesti David Lynchin töihin.

– Jari Halosen ohjaama Joulubileet voisi olla lähin vertailukohta, miksei fyysisyydessä myös Seitsemän veljestä. Samanlaisia fiiliksiä löytyy myös ranskalaisista Taxidermiasta ja Delicatessenista, Saartamo pohtii.

Juoppohullun päiväkirja

– Melkein jokainen elokuva on fiktiota. Tämä vaati puhuvia citykaneja ja lumen peittämiä asuntoja, koska kyseessä on täysin Juhan subjektiivinen kokemus ympäröivästä maailmasta. Jos joku mainitsee Lynchin, niin sitten voin aina siteerata häntä: ”en voi puhua jäniksistä”, ohjaaja Maijala selittää valintojaan nauraen.

Heilumista, tanssimista, riehumista ja panemista

Saartamo näyttää roolissaan rehellisesti sanottuna aivan kamalalta, kuten kuuluukin. Helpoin tapa valmistautua alkoholistin rooliin olisi varmasti ollut vetää kuukauden putki ja selvitä kuvauksista tasoittavien kaljojen voimin?

– Se olisi ollut yksi vaihtoehto, Saartamo nauraa.

– Todellisuudessa treenasin kuntoohjaajan kanssa pari kuukautta. Ei tuota heilumista, tanssimista, riehumista ja panemista olisi muuten jaksanut mitenkään. Viikkoa ennen kuvauksia aloin ryypätä, tupakoida, vetää pizzaa ja burgeria ja en nukkunut kunnolla. Kuvauksissa ei tietenkään voi olla kännissä, mutta mielestäni näytän leffassa juuri niin paskana olevalta kuin pitääkin. Onneksi seuraava roolini ei ollut esittää vaikkapa venäläistä akrobaattia.

Juoppohullun päiväkirja on teos jonka suunnilleen kaikki ovat lukeneet, mutta juuri kukaan ei sitä tunnusta. Käyköhän elokuvan kanssa samalla tavalla, jättimenestys jota kukaan ei muka ole nähnyt?

– Minä luulen, että leffa on niin erilainen ja ravisuttava kokemus kuin kirja, että katsojat voivat hyvin mielin tunnustaa sen nähneensä, Saartamo sanoo.

– Tai katsojamäärät ovat mielettömän korkeat, mutta kukaan ei sano pitäneensä leffasta. Salainen pahe kuten kirjakin, Kosonen miettii.

– Sydämellä ja tunteella tehty, eikä mitään halpiskuraa, toivottavasti tämän kehtaa tunnustaa nähneensä, Maijala jatkaa.

Juoppohullun päiväkirja

Kirja spin-offeineen vaikuttaa olevan kirjailija Vuoriselle päättymätön projekti. Ja miksei olisi, ne kun myyvät edelleen aivan helvetisti. Jos leffasta tulee jättimenestys, niin onko myös sille luvassa jatkoa?

– Ohjaaja Maijala ja myös tuottajana toiminut Vuorinen ovat koko ajan puhuneet, että tehdään vain tämä yksi leffa. Jos jatkoa kuitenkin seuraa, niin voin olla mukana sillä ehdolla, että Maijala edelleen ohjaa ja Vuorinen tuottaa, Saartamo sanoo.

– Mahdollinen jatko ei ole menestyksestä kiinni. Koko työryhmä antoi tälle projektille niin paljon, että jatko-osien tekeminen ei ole käynyt edes mielessä, Maijala nauraa.

Lue myös:

Arvostelu: Juoppohullun päiväkirja on hauska kuraperseturoilu