Uusimmat

Haastattelussa X-Men-ohjaaja ja -tuottaja Bryan Singer: ”Palasin innoissani mutanttien maailmaan!”

03.06.2011 13:15 Muropaketin toimitus

On monellakin tapaa sopivaa, että X-Men: First Class on Bryan Singerin paluu mutanttisaagan pariin. Kertoohan elokuva mutanttitarinan juurista, ja juuri Singer oli istuttamassa X-Men-elokuvien siementä kahden ensimmäisen osan ohjaajana vuosina 2000 ja 2003.

Elokuvallaan Epäillyt tähtiohjaajaksi kohonnut Singer aikoi alun perin ohjata itse First Classin, mutta siirtyi jo varhaisessa produktion vaiheessa tuottajaksi muiden kiireidensä myötä. Yhteistyö ohjaaja Matthew Vaughnin kanssa oli kuitenkin tiivistä läpi tuotannon.

Miltä tuntui olla mukana produktiossa, kun olit niin lähellä ohjata sen itse?

– Koko ajatus tuntuu hieman surrealistiselta. On kiehtovaa, kun on jo mielikuva leffasta, tekee yhteistyötä oikeiden henkilöiden kanssa ja sitten huomaakin kaiken olevan jo täydessä tohinassa ympärillään. Ohjaajana sitä näkee jok’ikisen pienenkin palasen, joka prosessiin liittyy. Tuottajana näkee lähinnä ne asiat, joihin on kulloinkin sekaantunut.

Mikä First Class -elokuvassa ja 60-luvussa viehätti?

– Olen aina pitänyt Xavierin ja Magneton suhteesta. Se on ehkä revähtänein suhde mikä kahdella ihmisellä voi vain olla ja minua kiinnosti sen juuret. Patrick Stewart kysyi minulta kymmenen vuotta sitten, että hänen roolihahmonsa oikein joutui pyörätuoliin. Kysyin, halusiko hän tietää sarjakuvaversion vai minun versioni. Minun versioni on se, mikä nähdään tässä elokuvassa. Sitten hän kysyi sarjakuvaversiota. Kerroin, kuinka Xavier meni Tiibetiin, kohtasi hankalan avaruusolioagentti Luciferin, nostatti tiibetiläiset sotaan ja sai kivenmurikasta päähänsä. Patrick sanoi, että minun versioni oli parempi. Joten kohta se on nähtävissä.

– Sitä paitsi, kysehän on maailmasta, jossa mutanteista ei vielä tiedetä laajemmin, ja jossa ihmisoikeuskysymykset ovat juuri leimahtaneet liekkeihin. Trilogian mutanttioikeuskysymyksethän ovat niiden suoraa perintöä. Ajatus tällaisesta maailmasta on tosi kiinnostava.

Niin, tämähän ei ole suora käännös First Class -sarjakuvasta.

– Ei, mutta toki elokuvassa on paljon tuttuja elementtejä alkuperäisen sarjakuvan ystäville. Mutta nyt keskitytään siihen, miten kaikki alkoi hahmojen nuoruudessa: miten Xavier päätyi pyörätuoliin, miten X-kartano sai alkunsa, tai Cerebro… Miten ryhmä käsittämättömiä voimia omaavia mutantteja päätyi perustamaan tämän taisteluryhmän? Päättivätkö he vain yksi kaunis päivä, että mitäs jos perustettais jengi? Ei, vaan näiden tapahtumien takana on mielenkiintoinen tarina.

Rajoittivatko aiemmat X-Men-elokuvat First Classin tekemistä?

– No toki. Emme voi esimerkiksi tuoda Kyklooppia mukaan, koska hän ei ollut vielä syntynyt. Mutta on hahmoja, jotka voimme heidän ulkonäkönsä vuoksi tuoda mukaan, jotta meillä on sitten tuttujakin kasvoja mukana. Tapaamme esimerkiksi nuoren Pedon ja nuoren Mystikon. Pedon älykkyydestä ja Mystikon luonteesta johtuen pidin heitä alusta alkaen ’vanhoina sieluina’. Ajattelin, että voisimme tuoda heidät 60-luvulle ilman suurempia loogisia ongelmia. Samalla pääsemme näkemään, miksi Mystique vaihtaa hyviksestä pahikseksi.

On varsin kiinnostavaa, että juuri sinä ja Matthew teette tämän elokuvan – te molemmat kun olitte niin lähellä ohjata X-Men 3:n.

– Se on kyllä aika hauska sattuma! Tulin todella innoissani takaisin tämän maailman pariin, kun sain tämän idean. Tämä elokuva täydentää aikaisempaa trilogiaa, se kunnioittaa niitä. Ja Wolverinea.

Miten Matthew päätyi mukaan?

– Emme tunteneet entuudestaan. Tapasin eräänä päivänä Kick-Ass-elokuvan Aaron Johnsonin, ja hän esitteli Matthewin minulle. Matthew sitten tokaisi jotain tyyliin ”olet kuulemma puuhaamassa tällaista X-hommelia”. Juttelimme elokuvan siihenastisista ideoista ja heti seuraavana päivänä hän tekstasi minulle ja pyysi tapaamaan. Pidin hänellä pitkän myyntipuheen, johon hän sitten myöntyi ja pian olimmekin täydessä työn touhussa. Tarinaa ja kulisseja oli toki työstetty jo jonkin aikaa siinä vaiheessa.

Mikä sai sinut valitsemaan Matthewin?

– Hänen töidensä moninaisuus. Hänen innokkuutensa. Ja se tosiasia, että hän tuntee aiheen. Matthew ehti osallistua varsin paljon X-Men 3:n valmisteluihin ennen lähtöään muiden projektien pariin. Ja hänhän halusi tehdä X-elokuvan. Ja ennen kaikkea, Matthew on todella lahjakas. Sen hän on osoittanut jo aiemmissa elokuvissaan. Pidän todella paljon Kick-Assista.

Muuttuiko elokuva hänen tulonsa jälkeen?

– Leffan rakenne oli pitkälti jo valmis. On joitain uusia kohtauksia, on joitain radikaalejakin muutoksia, ja sitten on vain paljon parannuksia. Sekä Matthew että käsikirjoittaja Jane Goldman ovat molemmat hyvin lahjakkaita ja puurtaneet innoissaan tämän kimpussa. Eli osa jutuista on muuttunut hyvinkin paljon, mutta osa ei lainkaan, ja itse tarina on se sama, josta alunperinkin puhuimme.

Miten James McAvoy ja Michael Fassbender mielestäsi onnistuivat Charlesina ja Erikinä?

– Sekä minä että Matthew olemme suuria McAvoy-faneja! Toisin kuin itsevarma, isällinen Xavier aiemmassa trilogiassa, tämä on hyvin erilainen hahmo. Niin nerokas kuin hän onkin, Xavier on myös naiivi idealisti. Mitä Erikiin tulee, me etsimme näyttelijää, joka osaisi näyttää Erikin menetyksen tuskan ja kostonhalun. Michael oli aivan ilmiömäinen rooliin. Hän osaa useita kieliä – ja on vain ihan pirun cool! Eikä hän aivan väärässä ole tuntiessaan syvää epäluuloa koko ihmiskuntaa kohtaan.

Elokuvasta tulee tunne, että Erik nauttii voimistaan enemmän kuin Charles…

– Kyllä he molemmat nauttivat, mutta Magneto käyttää sitä aivan erityiseen tarkoitukseen. Xavier on yksinkertaisesti viehättynyt siitä, mutta nyt hän ensimmäistä kertaa ymmärtää voimansa tarkoituksen. Aiemmin se on ollut lähinnä hurvittelua ja kikkailua: ajatustenlukua, flirttailua, fuskausta shakissa… Mutta kun hän käyttää Cerebroa ensimmäistä kertaa, hän kokee oivalluksen tunteen. Olemme käyttäneet Cerebron kohdalla Manhattan-projekti-analogiaa, ja Xavier on meidän Robert Oppenheimer, joka yhtäkkiä valjastaa valtavat voimansa. Mutta kukaan ei vielä tiedä, mihin sitä tullaan käyttämään.

Onko Erikin ja Xavierin tarina traaginen?

– Kyllä. He olisivat voineet rakentaa paremman maailman, mutta toinen oli liian katkera ja toinen liian naiivi. Onhan se traagista.

Dome.fi:n X-Men: First Class -arvostelun löydät täältä: X-Men: First Class on tyylikäs, mutta kiireestä kärsivä sci-fi-seikkailu

Teksti: Chris Hewitt (suomennos Henri Lassander)

Muropaketin uusimmat