Haastattelu: Kohutun Wetlands-elokuvan ohjaaja David Wnendt on huolissaan sensuurista ja naisten asemasta

Lars von Trierin ohjaamasta Nymphomaniacista huolimatta vuoden 2014 shokeeraavin elokuva voi monen mielestä olla 9. toukokuuta ensi-iltansa saava Wetlands – Kosteikkoja.

Saksalaiselokuvan ohjaaja David Wnendt käväisi Helsingissä antamassa liudan haastatteluja Night Visions -festivaalilla, jossa kokeellinen draamakomedia esitettiin tutun kauhu- ja eksploitaatio-ohjelmiston lomassa.

Charlotte Rochen romaaniin perustuva Wetlands (Feuchtgebiete) kertoo 18-vuotiaasta Helenistä, jolla on vähintäänkin ainutlaatuinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja hygieniaan. Naisella on muun muassa tapana yleisissä vessoissa hieroa sukuelimillään ympäri pöntönreunusta ja säilyttää seksin jälkeen siemennesteet käsissään tuntikausia. Nämä herkut eivät ole spoilereita, vaan ne nähdään jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Myöhemmin päästään peräpukamiin ja pizzan päälle runkkaamiseen.

Jos jo tämä aiheuttaa vatsanväänteitä, ei Wetlands ehkä sovi sinulle. Mutta juuri siksi se tulisi katsoa.

– Pidin kirjasta jo vuosia sitten, toteaa ohjaaja David Wnendt. Se oli mielestäni hauska, eroottinen ja liikuttava, ja sillä oli uniikki tapa katsoa maailmaa. Halusin siis todella tehdä tämän elokuvan.

Wetlands oli kuitenkin jo tuotannossa, ja Wnendt päätyi tekemään elokuvaa vain siksi, että tuottaja Peter Rommel piti hänen ensimmäisestä täyspitkästään. Wnendt oli ennen Wetlandsia ohjannut vain yhden elokuvan, 20-vuotiaasta uusnatsitytöstä kertovan Combat Girlsin (Kriegerin, 2011), mutta sekin oli oikeastaan hänen päättötyönsä elokuvakoulusta.

Elokuva jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä

Wetlands alkaa kriittisellä lainauksella internet-keskustelusta, jossa muuan huolestunut kansalainen ilmaisee selkein sanoin mielipiteensä teoksesta: Kirja on hirveä, eikä siitä koskaan pitäisi tehdä elokuvaa.

– Kirjan elokuvaoikeuksien ostaminen laukaisi valtavan tulvan vihamielisiä kommentteja. Se oli absurdia, koska vielä ei tiedetty mitä kirjalla edes tehtäisiin. Siinä kohtaa ei tiedetty edes näyttelijöitä tai mitään sellaista.

– Voimakkaimmat reaktiot tulivat lisäksi ihmisiltä, jotka eivät olleet kirjaa lukeneet. He totesivat vain, että kun kirja on niin ällöttävä niin miksi se pitäisi lukea.

Julkaisuvuonnaan 2008 Wetlands oli Saksan myydyin kaunokirjallinen teos, ja Wnendtin mukaan kirja on kotimaassa kaikkien tiedossa. Suomeksi teos on julkaistu vuonna 2009 nimellä Kosteikkoja (Basam Books, suom. Jenni Rautio). Käsikirjoitusta työstivät Wnendtin lisäksi Claus Falkenberg ja Sabine Pochhammer.

– Minun tullessani mukaan käsikirjoituksesta oli jo yksi versio olemassa. Toinen aiemmasta tiimistä jatkoi työstämistä minun kanssani, ja hän pystyi kertomaan mitä kaikkea oli jo yritetty ja mitä ei saatu läpi tuottajista. Jouduin kuitenkin käytännössä aloittamaan homman alusta.

Wetlandsin alkupuolella Helen joutuu sairaalaan ja monet todelliset tapahtumat sekoittuvatkin lääkityshoureisiin. Wnendtin mukaan haastavasta kirjasta muutettiin paljon – ja toisaalta ei niinkään paljon.

– Kirja on kokonaan sisäistä monologia ja noin 90 prosenttia kaikesta tapahtuu sairaalahuoneessa. Kaikki hahmotkin ovat mukana lähinnä pirstaileisesti. Joten meidän piti hahmotella kokonainen maailma sairaalan ulkopuolelle ja muuttaa monologia dialogiksi. Mutta vaikka keksimmekin jotain uutta, se oli aina kirjan hengen mukaista.

Vahva naishahmo tasa-arvon asialla

Kaiken ällöttävän ja yllättävän lisäksi Wetlandsista jää päällimäisenä mieleen Heleniä näyttelevä Carla Juri. Vasta muutamassa elokuvassa näytellyt sveitsiläinen Juri nappasi Shooting Starin Berliinin elokuvajuhlilla viime vuonna, ja onpa naisella kaksi Swiss Film Award -palkintoakin jo vyön alla.

– Etsimme näyttelijää, jonka täytyy osata monia asioita. Vaadittiin tietysti rohkeutta olla alasti, mutta hänen täytyi myös saada se näyttämään hauskalta ja rennolta.

Rooliin kokeiltiin monia naisia, mutta Wnendt kertoo Carla Jurin onnistuneen osoittamaan taitonsa jo roolitusvaiheessa.

– Kirjan ja käsikirjoituksen dialogi on lisäksi hyvin tyyliteltyä. Helenillä on hyvin omalaatuinen puhetapa, joten meidän piti löytää näyttelijä, joka saa sen kuulostamaan luonnolliselta. Hänen täytyi myös kyetä kuvastamaan hahmon emotionaalista syvyyttä.

Vahva naisnäyttelijä onkin tarpeen, sillä elokuva vaikuttaa tietoisesti pyrkivän purkamaan populaarikulttuurin kaksinaismoralismia.

– Jos tekee elokuvaa mieshahmosta, hänen sallitaan olevan väkivaltainen, seksuaalinen ja ällöttävä. Naisten pitäisi pystyä tekemään kaikkea samaa kuin miehetkin, mutta eihän se vielä niin mene. Siksi tällaiset elokuvat ovat tarpeellisia.

Monelle Wetlandsin keskeisistä teemoista tulee varmasti mieleen Lars von Trierin alkuvuodesta ilmestynyt Nymphomaniac. Vaikka von Trier ajaakin samaa vahvojen naishahmojen asiaa, Wnendt uskoo, ettei elokuvia olisi verrattu toisiinsa, jos ne olisivat ilmestyneet eri aikoihin. Lisäksi ohjaaja uskoo, että lähivuosina tullaan näkemään enemmän erilaisia naispääosia.

Mielivaltainen sensuuri tulevaisuuden huolena

Sisällöltään ronskimpien elokuvien kohdalla nousee usein esiin sensuuri. Wetlandsin alkuperäinen traileri poistettiin YouTubesta ilman selitystä, mikä pakotti jakelijan julkaisemaan hauskasti ylisensuroidun version.

Itse elokuvaa ei ole toistaiseksi leikattu siivommaksi, mutta tulevaisuudessa tämäkin muuttuu. Wnendtin mukaan mediajätti iTunes on vaatinut yhdysvaltain levittäjää sensuroimaan elokuvaa, ja tulevaisuudessa eri palveluiden näyttämien versioiden välillä tulee olemaan pieniä eroja. Ohjaajan mukaan tämä on oire paljon laajemmasta ilmiöstä.

– Euroopassa on kamppailtu pitkään sensuuria vastaan, mutta nyt vastassamme eivät olekaan enää valtiot vaan yksityiset yritykset. iTunes ei ole demokratia vaan yksityinen taho, joka voi määritellä itse mikä on sallittua ja mikä ei.

– Tämä on ylipäätään huonoa kehitystä elokuvien kannalta, koska olemme jatkossa yhä riippuvaisempia näistä alustoista. Meistä tulee riippuvaisia näiden yritysten moraalisista arvoista, olivatpa ne sitten amerikkalaisia tai mitä tahansa muuta.

Wnendt kiinnittää huomiota sensuurijärjestelmän muutokseen jakelun murroksen myötä. Demokraattisen valtion sensuuriprosessi oli sentää läpinäkyvää, mitä nykyinen järjestelmä ei enää ole. Wnendtin mukaan muutos tulee tulevaisuudessa ”putoamaan varpaillemme”.

– Valtiollinen sensuuri oli pahasta, mutta demokraattisessa prosessissa pääsemme sentään vaikuttamaan hallitukseen. Yksityisten yritysten kohdalla siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Heidän ei edes tarvitse antaa mitään syytä sensuurilleen.

Wetlands – Kosteikkoja saa ensi-iltansa 9. toukokuuta 2014.

Teksti: Tuukka Hämäläinen