Uusimmat

Haastattelussa Kauko Röyhkä – kirjailija, muusikko ja pian itsekin leffatähti

01.08.2012 21:19 Aki Lehti

Kesä 2012 ja Kauko Röyhkä tuntuu olevan kaikkialla. Legendaarisen Narttu-bändinsä paluukiertueen lisäksi miestä ovat työllistäneet uusi orkesteri nimeltä Uhrijuhlat, toisen Venäjä-aiheisen kirjan suunnittelu ja jatko-osa Miss Farkku-Suomi-kirjalle. Ennen kuin hypätään mihinkään jatko-osiin, niin annetaan Röyhkän promota alkuperäiseen Farkku-Suomi-kirjaan ja -levyyn perustuvaa elokuvaa.

Tiiviisti mediaa seuraavat ovat varmasti huomanneet Kauko Röyhkän naaman vähän joka paikassa jorisemassa positiivisia kommentteja Miss Farkku-Suomi -leffasta. Mies lupautui mukaan promootiorumbaan ennen kuin oli edes nähnyt valmiin elokuvan. Röyhkä ei ole koskaan ollut tunnettu omien sanomisiensa sensuroinnista. Entäs jos elokuva olisi ollutkin ihan paska, olisiko ollut pakko valehdella?

– Se olisi ollut aivan kauhea tilanne, en rehellisesti tiedä mitä olisin moisessa tilanteessa tehnyt. Surullistahan se olisi ollut, jos olisin joutunut haukkumaan tekijätiimin ja varsinkin nuoret näyttelijät. Onneksi pystyn seisomaan sataprosenttisesti lopputuloksen takana, Röyhkä sanoo vilpittömän oloisesti.

Miss Farkku-Suomi on Röyhkän kirjoista ehdottomasti omaelämäkerrallisin päähenkilö Välden nimeä myöten. (toim. huom. Röyhkä on oikealta nimeltään Jukka-Pekka Välimaa) 1970-luvun lopun Ouluun sijoittuva romaani on yhtä paljon koskettava rakkaustarina kuin kasvukertomus siitä kuinka Välimaasta tuli Röyhkä. Elokuva on tietysti tekijöidensä näkemys kirjasta, mutta niin läheltä omaa elämää liippaavan kertomuksen katsominen valkokankaalta oli varmasti kummallista?

– Ensimmäisellä katselukerralla olin hämmentynyt ja toisella kertaa Sodankylän elokuvafestivaaleilla tuli lopussa tippa linssiin. Eikä stoori ole kuitenkaan ihan suoraan minun elämästäni, vaikka mukana piirteitä siitä onkin.

Röyhkän mukaan kirjassa ja elokuvassa on kyse rockista ja sen voimasta. Siitä miten esimerkiksi suomalaiselta pikkupaikkakunnalta kotoisin oleva, ei välttämättä niin suosittu nuorukainen uskaltaa haistattaa paskat kaikille ja luoda itsensä uudestaan vain koska uskoo yhteen asiaan niin voimakkaasti.

– Mieti nyt, kaveri tulee jostain pohjoisesta pikkukaupungista ja diggailee esimerkiksi Velvet Undergroundia ja muuttuu aivan eri ihmiseksi sen takia. Hän uskoo yhteen asiaan niin paljon, että muuttaa koko elämänsä. Näinhän tapahtuu myös esimerkiksi raamatussa, Röyhkä nauraa.

Puhdas nuorisoelokuva

Kirjan mahdollinen kohdeyleisö, jos sellainen nyt pakko on keksiä, on intohimoiset aikuiset musiikkifanit. Elokuva on kuitenkin puhtaasti nykynuorisolle suunnattu, vaikka sijoittuukin 1970-luvulle.

– Tarinaa on yksinkertaistettu ja eikä se nojaa likaa tuohon aikakauteen. Omat teini-ikäiset tyttäreni pitivät leffasta paljonkin ja hiffasivat kaiken. Toki 1970-luvulla oman nuoruutensa viettäneet saavat siitä varmasti myös jonkin sortin flashbackeja.

Jos alkuperäisteoksia, kirjaa ja levyä lähtee arvottamaan, niin kumpi on tekijälleen itselleen tärkeämpi?

– Kyllä se on kirja. Levykin on ihan hyvä, vaikka olisi se voinut olla parempikin. Levyä tehdessä koko stoori oli vielä vähän levällään, eikä kovin moni tainnut sen ilmestyessä edes tajuta, että kyseessä oli teema-albumi, Röyhkä nauraa.

Farkku-Suomen jatko osa on alkuvaiheessa, ja Röyhkä kertoo idean pyörineen hänen päässään jo useamman vuoden ajan. Sen teemat ovat samoja, mutta tapahtuvat joitain vuosia myöhemmin 1980-luvulla. Välde ei enää ole päähenkilö, mutta pyörii kyllä sivuhahmona mukana.

– Ensin ajattelin että tarina on liian samanlainen kuin Farkku-Suomessa, mutta kun minulta tilattiin sille suoraa jatkoa, niin nyt voin käyttää materiaalin hyvin tähän projektiin. Pohjavire on erilainen. Jos Välden tarina oli onnistujan kertomus, niin tämä kertoo ennemminkin epäonnistujasta.

Harmittaako Röyhkää että uusi kirja ei ehtinyt valmistua nyt syysmarkkinoille, elokuvan siivellä sitä olisi myyty varmasti ihan mukavasti?

– Ei. Jos saan kirjan kevätalvella pihalle, niin se taitaa osua mukavasti samaan aikaan leffan dvd-julkaisun kanssa, Röyhkä hekottaa.

– Jos Farkku-Suomi-elokuvasta tulee jättimenestys, niin eiköhän jatko-osakin filmata, hän myhäilee.

Oman elämänsä tähti

Facebookissa reilun vuoden omaa fanisivuaan päivittänyt Röyhkä juttelee siellä melkeinpä mitä sylki suuhun tuo. Hyvin usein hänen päivityksensä sivuavat tv-sarjoja ja elokuvia. Juttujen perusteella voisi kuvitella, että hän diggailee eniten niin sanotusta fiksummasta mainstream-tavarasta, jostain toimintarymistelyn ja ranskalaisen taide-elokuvan väliin sijoittuvasta?

– Kyllä minä pidän toimintaleffoistakin, hän nauraa.

– Ainoa genre joka ei uppoa on splatterkauhu, se on minusta mautonta. Vähän samaan tapaan kuin musiikin puolella hevimetalli. Pidän nyrjähtäneestä meiningistä, mustasta huumorista, oudosta ja painostavasta tunnelmasta, spagettiwesterneistä. Eli olen melko kaikkiruokainen. Elokuvassa genrenä minua kiinnostaa mahdollisuus sekoittaa tiettyyn lajityyppiin oman ajan piirteitä ja kommentoida nykymaailman menoa sitä kautta.

Röyhkä innostuu kehumaan suomalaisen elokuvan parantunutta tasoa, josta puhe kääntyy luontevasti viime vuosina täällä tehtyihin dokumentteihin. Yksi aihe mistä olisi varmasti saanut loistavan dokumentin olisi ollut Kauko Röyhkä&Narttu-orkesterin paluukeikat tänä kesänä ja niihin valmistautuminen. Prosessia ei ilmeisesti ole kuitenkaan taltioitu?

– Itse asiassa on ja paljon enemmänkin. Jouko Aaltonen on tehnyt minusta dokumenttia jo kahden vuoden ajan. Hommaa on tehty matalalla profiililla, sillä projekti on edelleen kesken. Ensi-illan aikataulu ei vielä ole tiedossa ja rahoituksen kanssakin on vähän ongelmia. Leffa kuitenkin tulee varmasti, sillä Aaltonen on nähnyt siihen jo niin paljon vaivaa, Röyhkä kertoo.

Lue myös:

Arvostelu: Miss Farkku-Suomi on koko perheen Kauko Röyhkää

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat