Hamekyttä 2
Martin Lawrence esittää toista kertaa FBI:n agenttia, joka joutuu kansallisen turvallisuuden nimissä tekeytymään tuhdiksi naiseksi. Hamekyttä 2 on täsmälleen niin huono kuin voisi olettaa. Silti se jaksaa naurattaa paikka paikoin, sillä jostain syytä naiseksi pukeutuva mies on automaattisesti ainakin vähän huvittava.
Humoristisella ristiinpukeutumisella on elokuvissa pitkä historia, aina Piukoista paikoista Tootsieen ja Mrs. Doubtfireen. Perinteisesti näissä elokuvissa vitsit syntyvät sukupuolirooleilla leikittelystä ja ”vääristä” seksuaalisista jännitteistä. Nykyään, kun homoista voi tehdä elokuvia muutenkin kuin vihjaamalla ja tasa-arvosta on tullut, jos ei sentään todellisuutta, niin ainakin poliittisesti korrekti standardi, mies naisen vaatteissa merkitsee jotain muuta. Tai sen ainakin pitäisi merkitä, jos huumoria tavoitellaan.
Tätä tuoretta hauskuuden lähdettä Hamekyttä 2 ei ole oikein löytänyt. Fiksusti rooliin on ammennettu alkulähteeltä, eli drag queen -perinteestä, jossa naiseus revitellään ylikierroksille. Lawrencen esittämä musta mama on sellainen, joka olisi stereotyyppinä melkein loukkaava, jos sitä esittäisi nainen. Elokuvassa on myös epäselvää, kuten dragiin kuuluukin, onko kyseessä naiseuden ylistys vai naurunalaiseksi saattaminen. Draq queen on narri, jolle sallitaan totuuden puhuminen.
Hamekytällä ei ole rohkeutta tai älliä laukoa julmia truismeja, joten vaikka valittu hauskuutustapa on oikea, ei leffasta kovinkaan monia nauruja heru. Tätä ei myöskään auta se, että viitteelinen juoni on surkuhupaisa ja henkilöhahmot mielenkiinnottomia. Silti, mies ja kukkamekko; jokin siinä jaksaa hymyilyttää.
Teksti: Jaakko Stenros / V
Ohjaus: John Whitesell
Pääoissa: Martin Lawrence, Nia Long
