Happy Feet

13.01.2007 18:02 | Pihla Hintikka

Pingviinit ovat hauskoja veikkoja. Tämän havainnon teki Luc Jaquet, joka kuvasi vuonna 2005 ilmestyneen luontodokumentin Pingviinien matka. Babe-possuelokuvien ohjaaja George Miller rekisteröi myös pingviinien potentiaalin ja pyöräytti frakkipukuisista eläimistä animaatioelokuvan. Harmi, että Happy Feet luottaa liikaa pelkästään pingviinien olemuksen voimaan. Kun tarina luistelee vähän joka suuntaan, alkaa pingviinienkin lyllerrys valitettavasti puuduttaa.

Happy Feetin idea on herttainen. Mumble on nuori ja reipas keisaripingviini, joka ei lajitovereidensa ja vanhempiensa kauhuksi osaa laulaa. Jokaisen pingviinin olisi hyvä pysyä sävelessä ja kehittää oma rakkauden kutsulaulu, mikäli mielii saada kumppanin ja hankkia jälkeläisiä. Laulutaidottomuuden lisäksi Mumble herättää pahennusta ennenkuulumattoman huikealla steppaustaidollaan.

Konservatiivinen pingviiniyhteisö joutuu koetukselle, kun kalasaaliit niukentuvat, eikä ravinto tahdo riittää kaikille. Mumble päättää lähteä selvittämään, kuka tai mikä on syyllinen. Happy Feet nojaa perinteiseen tarinakaavaan, jossa yhteisön hylkimä erikoinen yksilö ottaa ohjat käsiinsä, lähtee matkalle ja palaa kotiin sankarina.

Happy Feet kaatuu yllätyksettömyyteensä ja sekavuuteensa. Matkan varrelle olisi pitänyt tunkea enemmän toisiinsa linkittyviä juonikoukkuja, jotka nappaavat katsojan mukaansa ja pitävät kasassa punaista lankaa. Elokuvan näppärimmät ideat jäävät vain sekavan ajatuksen tasolle. Happy Feet ei osaa päättää, olisiko pienen pojan kasvukertomus, pelkkä sankaritarina vai puhe luonnonsuojelun tärkeydestä. Ainoan kunnon yllätyksen Happy Feet tarjoaa säikäyttämällä meren monstereilla, jotka saavat todennäköisesti ainakin pienimmät lapset näkemään painajaisia.

Happy Feetin animaatio ei töki silmään, mutta ei erityisesti säväytäkään.  Pingviinihahmot ovat huoliteltuja ja etelänapamantereen viiman voi tuntea nahoissaan, mutta siinä kaikki. Unohtumattomin hetki nähdään heti elokuvan alussa, kun pingviinit syntyvät. Sen kaltaisia ihastuttavia hetkiä Happy Feet olisi tarvinnut kipeästi enemmän. Pelkkä Robin Williamsin verbaalinen hassuttelu ja puuduttavat musiikkinumerot eivät saa sydäntä sykkyrälle.

Kohtausten ja ideoiden sekamelska turhauttaa ja lopulta joutuu huokaisemaan pettymyksestä. Hyvästä ideasta olisi pitänyt kuoriutua harmonisempi ja kekseliäämpi pakkaus, vaikka vastus on kova ja Pixarin kaltaisia menestystarinoita on vaikea päihittää. Silti animaatioelokuva ei nykyään voi enää rakentua pelkän teknisen osaamisen varaan. Myös tarinan kehittelemiseen on nähtävä vaivaa, jotta elokuva todella voisi pitää lupauksensa palvella koko perhettä.

Happy Feet (USA 2006). Ohjaus: George Miller. Äänissä: Elijah Wood, Robin Williams, Brittany Murphy. 111 min. K 7.