Heikki Silvennoinen: Alivuokralaisesta Kummeli-elokuvaksi

Tampereen teatterissa vuodesta 2003 saakka pyörinyt Alivuokralainen-näytelmä on Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen käsialaa. Silti sen nimestä puuttuu maaginen Kummeli-sana, joka koristaa elokuvaversion julisteita. Miksi? Annetaan Heikki Silvennoisen vastata.

Silvennoinen nojaa pöytään Bristol-elokuvateatterin aulassa pressinäytöksen jälkeen.

– Mähän en ollut teatteriesityksessä millään tavalla, enkä laske sitä Kummeli-tuotannoksi. Lasken Kummeli-tuotannoksi sellaisen, missä koko ryhmä on mukana suunnittelemassa ja hyväksymässä asiat.

Kun ryhmälle sitten ehdotettiin näytelmän kääntämistä valkokangasmuotoon, Silvennoinen epäröi aluksi. Hän pelkäsi teoksen jäävän liian lähelle juuriaan teatterissa.

– Sitten näin, kun jätkät kirjoitti kässäreitä ja [elokuva] alkoi muotoutua. Siihen tuli erilaisia elementtejä ja täysi farssimaisuus poistui. On paljon muutakin hömppää, käydään ulkona ja tehdään muutakin.

Neljännen tai viidennen käsikirjoitusversion kohdalla Silvennoinen oli lopulta muuttanut mielensä. Niinpä kuvaukset saatettiin aloittaa.

– Tyypitkään ei saa olla hirveän yliampuvia, vaikka nämä homot onkin aika stereotypioita. Mutta ne haluttiin tietoisesti erottaa, että varmasti selvästi edustavat omaa ryhmäänsä.

Vanhat tutut yhdessä taas

Silvennoinen hörähtää välillä ystävälliseen sävyyn muistellessaan Kummeli-kumppaneita.

– Tämä on vähän kuin naimisissa olemista: kaikki saattavat tehdä omia töitään välillä, mutta sitten nähdään kotona. Tietyllä tavalla ryhmä on aika tiivis ja kyllähän me ollaan koko ajan yhteydessä, suunnitellaan eteenpäin.

Pari vuotta sitten valmistunut Kummelin Jackpot oli edellinen kerta, kun ryhmä loi jotain uutta yhdessä.

– Nyt ei olla tehty muuta kuin tätä leffaa. Me ei ole tehty sketsisarjaa vuosiin. Se johtuu siitä, että dvdt on myynnissä.

Kaikilla on omat uransa: Heikki Hela tekee teatteria ja Timo Kahilainen kirjoittaa. Silvennoinen on laajentanut musiikintekemisestä näyttelemiseen.

– Mä teen musahommia ja olen Markku Pölösen Ralliraita-elokuvassa ja Auli Mantilan tv-elokuvassa. Tosi kivaa, että joku on pyytänyt mua oikeesti näyttelemään, hän virnistää.

Erilaista kuin tv

Elokuva-Kummeli eroaa melkoisesti tv-sarjoista tutusta tyylistä. Syy on pitkälti siinä, että videolle kuvattaessa saattoi hölmöillä mielin määrin, mutta filmikameran edessä ja ison ryhmän kanssa pitää säilyttää joku tolkku.

– Kun on tehty leffoja, sen tekotapa on niin järjestäytynyt ja organisoitunut. Pitää pysyä aikatauluissa. Sketsien tekeminen oli niin vapaata, jammailua, että mennään kauppaan ja aletaan vetää. Puoli tuntia ja se oli kuvattu. Improvisoitiin paljon enemmän. Se on muuttunut varmaan luonnollisistakin syistä.

Elokuvassa kaikki lähtee käsikirjoituksesta ja farssissa sen merkitys on ehkä tavanomaistakin suurempi: palasten täytyy loksahtaa paikalleen suunnitellusti. Alivuokralaisen on ohjannut Kummelin kanssa jo pitkään työskennellyt Matti Grönberg. Hänen tehtävänään on pitää langat käsissään.

– Matti poistaa henkilöohjauksessa pahimmat pihallaolemiset ja pitää intensiteetin yllä. Kun tulee pitkiä päiviä ja tehdään aamuseitsemästä iltakuuteen, siinä tulee sellaisia hetkiä, ettei ole aina ihan mukana kohtauksessa.

Komedia on taiteenlaji, jossa rytmillä on erittäin suuri merkitys. Jos näyttelijöiden luontainen tempo ja tahti eivät ole hauskoja, on sitä hankala pelastaa leikkauskopissa. Alivuokralaisen kohtaukset onkin pantu järjestään kerralla purkkiin, jotta ainakin lähtökohdat olisivat kunnossa.

– Otettiin varuiksi lähikuvat, jos sitä kohtausta tarvitsee lyhentää. Että jos meidän rytmiikka ei kanna ja sitä tarvitsee tiivistää.

Ja lopuksi: miten Kummeli aikoo tästä jatkaa?

– Niin kauan tehdään kuin naurattaa ja ei tarvitse painua maan alle, Silvennoinen sanoo.

Kuvat: Solar Films