Uusimmat

Arvostelu Hercules on kreikkalaisesta mytologiasta ammentava tylsä toimintapökäle

31.07.2014 20:12 Aki Lehti

HerculesEnsi-ilta: 1.8.2014
Alkuperäisnimi: Hercules
Ohjaajat: Brett Ratner
Käsikirjoittaja:Ryan J. Condal & Evan Spiliotopoulos
Pääosissa: Dwayne Johnson, Ian McShane, Rufus Sewell, Joseph Fiennes, Peter Mullan & John Hurt
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: The Rock huutaa ja tappelee peruukki päässään.
Arvostelija: Aki Lehti
Arvosana: 1/5

Jos haluat nähdä elokuvan puolijumala Herculeksesta, Zeuksen pojasta ja kreikkalaisen mytologian sankarista, joka suorittaa 12 vaativaa tehtävää, niin tämä ei ole se elokuva. Taistelut Kerberosta, Hydraa tai Erymanthoksen metsäkarjua
vastaan ohitetaan hetkessä. Itse asiassa ne näkee katsomalla pelkän trailerin. 

Ohjaaja Brett Ratner oli vastuussa X-Men -elokuvien huonoimmasta osasta, eli The Last Standista. Lisäksi miehen ohjaustöihin lukeutuvat muun muassa Rush Hour 2 ja 3, eli odotukset Herculesta kohtaan eivät olleet kovin korkealla. Luulin silti saavani viihdyttävää kesähömppää, eeppistä fantasiatoimintaa, jonka parissa viihtyy puolitoista tuntia kunhan vain muistaa jättää aivot narikkaan.

Viihdyttävä on täysin väärä sana kuvaamaan tätä 100 miljoonan taalan kärsimysnäytelmää. Pitkiin aikoihin ei ole tullut vastaan toimintaelokuvaa, joka vain puolentoista tunnin kestostaan huolimatta tuntuu kestävän ikuisuuden. Herculeksen suurin synti on se, että se ei viihdytä millään tavalla. Toimintaelokuvaksi se on suoraan sanottuna äärettömän tylsä ja seikkailun tuntua siinä ei ole ollenkaan.

Hercules perustuu löyhästi Steve Mooren Hercules – The Thracian Wars -sarjakuvaan. Alkuvuodesta kuollut Moore ei halunnut nimeään mainittavan leffan yhteydessä. Se ei ole mikään ihme, koska hänelle ei maksettu mitään. Elokuva sai ilmaista mainosta sarjakuvataiteilijan ennenaikaisen kuoleman johdosta. Melkoisen näätämäistä menoa jopa Hollywood-asteikolla.

Tämän Herculeksen kantava idea on se, että sankari on aivan tavallinen kuolevainen janteri, jonka urotöitä liioittelemalla hänen maineensa on kasvanut myyttisiin mittoihin. 12 suoritettua tehtävää ovat olleet kaikkea muuta kuin mitä legendat kertovat. Hercules ja hänen kaverinsa ovat palkkasotureita, jotka ottavat vastaan melkeinpä minkä tahansa tehtävän, kunhan siitä maksetaan tarpeeksi. Idea rahanahneesta Herculeksesta on kiinnostava, mutta toteutus tökkii.

Leffan juoni on todella simppeli, jos sanaa juoni nyt kehtaa edes tämän yhteydessä käyttää. Traakian kuningas (John Hurt) palkkaa Herculeksen treenaamaan armeijansa taisteluvalmiuteen ja sotimaan vihollisiaan vastaan. Miekat kolisevat ja päitä irtoilee, mutta kuka onkaan oikeasti pahis ja kuka hyvis? Siinä koko stoori. Leffaan mahtuu kolme isoa taistelukohtausta, vähän puhetta ja huonoa huumoria ja sitten se loppuu. Onneksi.

Hyviä näyttelijöitä leffasta kyllä löytyy, kuten juurikin John Hurt kunkkuna, Rufus Sewell Herculeksen parhaana kaverina Autolycuksena ja Ian McShane ennustaja Amphiarauksena. Harmi etteivät ammattilaiset kuitenkaan pääse näyttämään kykyjään lainkaan. Esimerkiksi McShanen tehtävä on laukoa onnettomia vitsejä, jotka eivät naurata kertaakaan.

Oikeiden näyttelijöiden lisäksi on sitten tietysti pöljän näköinen peruukki päässään pullisteleva Dwayne ”The Rock” Johnson Herculeksena. The Rock, joka ilmeisesti edelleenkin luulee olevansa oikea näyttelijä. Vapaapainissa positiiviseksi asiaksi laskettava tahallisen huono ja ylinäytelty mekastus tuntuu olevan edelleen miehen tavaramerkki. Hercules nauratti ääneen ainoastaan The Rockin karjuessa kannustuspuhetta joukoilleen. Johnson käytti kuulemma 8 kuukautta valmistautuessaan rooliin. Siitä ajasta olisi ehkä kannattanut käyttää edes murto-osa näyttelijäntaitojen hiomiseen. Nyt kuukaudet ovat kuluneet punttisalilla ja ehkäpä pukuhuoneessa steroideja pakaraan piikittäen. Vajaa vuosi sitten ilmestyneessä Pain & Gainissa The Rock oli elokuvan parasta antia, mutta ehkäpä mies on unohtanut kaiken siinä esittelemänsä juotuaan muutaman proteiinipirtelön liikaa. Fyysisesti lihaskimppu sopii totta kai Herculeksen rooliin oikein hyvin.

B-luokan leffahan tämä onkin, mutta ei valitettavasti tarpeeksi huono, että tahaton huumori pelastaisi sen. Ohjaaja Ratner on ilmeisesti luullut, että kun käytettävissä on 100 miljoonaa dollaria, niin tarkoitus on tehdä ns. oikea elokuva. Jos leffa osaisi nauraa itselleen, kuten vaikkapa viimeisin 300-elokuva, niin se voisi olla paljon parempi.

Taistelukohtauksia täytyy kuitenkin kehaista. Vaikka niitä ei kovin monta olekaan, niin niistä saa onneksi jotain selvää. Nykyään liian usein käytettyjä supernopeita vilkunvälkyn-leikkauksia ei nähdä. K12 -leffaksi Hercules on kumman väkivaltainen. Jenkeissä se on kielletty alle 13-vuotiailta, joka taitaa johtua vain siitä, että paljasta pintaa ei nähdä. Itse asiassa jos elokuvassa nähtäisiin paljaita tissejä ja kunnolla överiksi vedettyä ääriväkivaltaa, niin se voisi olla paljon parempi. Tässäkin olisi kannattanut apinoida 300-elokuvia.

Muutamat tietokoneella toteutetyt maisemakuvat ovat komeita, lavasteet näyttävät siltä mitä ovatkin, eli pahvilta ja kolmiulotteisuus on taas vaihteeksi aivan turhanpäiväinen lisä.

Toimintaelokuva, jossa ei ole tarpeeksi toimintaa. Fantasiaelokuva josta on karsittu kaikki fantasiaelementit pois. Eeppinen sotaelokuva, jonka eeppisyys koostuu muutamasta ilmakuvasta isoista sotajoukoista. Kesäleffaksi tarkoitettu viihdepläjäys, joka ei viihdytä. Sellainen on Hercules. Kiertäkää kaukaa.

PlusMiinusNolla

+ Toimintakohtauksista saa selvää
– Niitä on aivan liian vähän
– Turruttavan tylsä
– Ei tissejä, ei överiksi vedettyä väkivaltaa
0 The Rock on ulkomuodoltaan oiva Hercules

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat