I Am Legend (* * *)

22.12.2007 07:30 | Olli Sulopuisto

I Am LegendKatsotaanpas kortit: Will Smithin tähdittämä toimintajännäri, joka on uusintaversio 1950- ja 1970-luvuilla filmatuista elokuvista. Uh oh. Elokuvateatteriin astuessa pieni ääni takaraivossa vielä huutaa ”muista I, Robot! Et ole vieläkään puhdas!” Vaan I Am Legend yllättääkin iloisesti.

Kun tarina tappajaviruksen autioittamasta maailmasta viimeksi tallennettiin filmille, albiinohirviöitä vastaan taisteli Viimeisenä miehenä aikansa legenda Charlton Heston. Nyt maailman viimeisen virologin Robert Nevillen laboratoriotakkiin on pukeutunut Will Smith. Elokuvan alussa nähdään televisiohaastattelu, jossa lääkäri kertoo parantaneensa syövän. ”3 vuotta myöhemmin” -välitekstin jälkeen ollaan autiossa New Yorkissa, jonka ruohoa kasvavilla kaduilla Neville koiransa kanssa samoilee. Tai siis ajaa urheiluautolla.
Monta minuuttia kestävässä aloitusjaksossa ei tapahdu oikeastaan mitään, joten sitä voisi syyttää digilavasteilla pröystäilystä, mutta jotenkin tuo tapahtumattomuus sopii I Am Legendin tunnelmaan.

Sama viipyily jatkuu hyvän aikaa. Päivisin Neville käy raidaamassa tyhjiä asuntoja, visiteeraa videovuokraamossa ja yrittää keksiä lääkettä virusepidemiaan. Öisin hän pistää metalliluukut ikkunoiden eteen ja näkee uneksii kohtalokkaasta joulusta vuosia sitten. Taustatarinan lopputulos on tietenkin ennalta-arvattava – hänhän elelee yksin – mutta flashbackin jaksottainen eteneminen toimii tarinaa jäntevöittävänä elementtinä.

Ensimmäisen näytöksen päätteeksi Sam-koira juoksee epähuomiossa pimeään rakennukseen, joten siellä sitten taskulampun valossa huohotetaan ja varotaan törmäämästä albiinohirviöihin. Siitä tarina kääntyy vähitellen uuteen suuntaan.

Ollakseen ison budjetin toimintaelokuva, I Am Legend hillitsee rautalangasta vääntämisen haluaan varsin kiitettävästi. Päähenkilön monologit, joilla selitetään menneitä tapahtumia, on saatu perusteltua hyvin. Pitkään kestäneen yksinolon vaikutukset miehen psyykeen esitellään aika ajoin lähestulkoon, herra paratkoon, hienovaraisesti.

I Am LegendMyös toimintakohtauksien toteuttamisessa on pidetty tolkku päässä, eikä ole lähdetty kisaamaan epilepsiaeditoinnin ykköspalkinnosta. Pyrotekniikassa ei ole säästelty ja subwoofer-parkaa kiusataan jatkuvasti. Tuntuu, että jokainen mukin kolahduskin on pitänyt dubata satakertaisella pamahduksella. Soundtrack on Hollywood-rainaksi varsin vähälukuinen, eli jokaista kohtausta ei ole vuorattu tunteita korostavalla äänimatolla. Hyvä homma se.

Vaikka sankarihetkiä on lukuisia ja yksi täydellisen naurettava leuanvetokohtauskin on saatu mukaan mahdutettua, tunnelman rikkovat onelinerit loistavat poissaololtaan. Tuntuu, että Will Smith esittää roolihahmoa, eikä vain itseään. Se on piristävää.

3/5

PlusMiinusNolla

+holy fucking shit, New York on tosiaan autio
+hommaa ei selitetä ihan puhki
-tarinan osaset ovat aiempia versioita näkemättömillekin turhan tutut
-alkupuoliskon fiilistelyt ovat huomattavasti kiinnostavampaa katsottavaa kuin lopun mörkösota

I Am Legend
(Yhdysvallat 2007)
K15

Ohjaus Francis Lawrence
Käsikirjoitus Mark Protosevich & Akiva Goldsman
Pääosissa Will Smith (ja koira)

Kesto 102 minuuttia