Iberia
Espanjalaisen elokuvan arvostettu vanha äijä Carlos Saura on vääntänyt filmejä tasaiseen tahtiin 60-luvun alusta lähtien. Nyt teattereihin saapuvassa Iberiassa Saura jatkaa musiikin ja tanssin kuvaamista. Keskiössä on Isaac Albénizin musiikki. Flamencoa, balettia ja modernia tanssia yhdistelevä Iberia on kuin puolitoistatuntinen musiikkivideo korkeakulttuurisnobeille. Juoni on korvattu toinen toistaan taitavammilla esiintyjillä, jotka pelehtivät minimalististen videoinstallaatioden keskellä.
Helsingin Juhlaviikot Huvilateltassa viettäville, ja niille joille nimet kuten Sara Baras, Manolo Sanlúcar ja Antonio Canales ovat ennestään tuttuja, Iberia on pakollista katsottavaa. Meille muille se on eksoottista tanssi- ja elokuvataidetta, joka tuskin sytyttää intohimoa. Vaikka elokuva on mestarillinen (erilaisten tanssityylien yhteensovitus, harkitut kamera-ajot ja mielenkiintoinen sekoitus tuttua ja tuntematonta), niin se on liian kontrolloitu.
Iberian esiintyjät ovat selvästi hyvin taitavia, mutta koska jokainen esitettävä kappale on hallittu irrallinen teos ei keskiöön nouse kasautuva tunne vaan episodinen taito. Skandinaavisen paljaat tanssiympäristötkään eivät tarjoa minkäänlaista kontekstia. Niinpä aihetta tuntemattomalle Iberia on harmillisen viileä; todiste, että hyvä ilmastointi puhaltaa pois jopa tunteen palon.
Teksti: Jaakko Stenros /Nöjesguiden
Iberia
Espanja 2005. Ohjaus ja käsikirjoitus Carlos Saura, pääosissa Sara Baras, Manolo Sanlúcar, Antonio Canales, Aída Gómez ja Enrique Morente.
93 min.
