Ikuinen rakkaus

Ikuinen rakkaus -dvd ilmestyi kesäkuun alussa

Yllätyn joka kerta kun Roger Michelliltä tulee uusi elokuva, koska huomaan suosikkejani hänen aiemmissa töissään: Esikaupungin Buddha, Notting Hill, Tyttären talossa. Taas kerran kävi samoin.

Ikuinen rakkaus on kunnianhimoinen psykologinen jännäri, jonka itsevarma ohjaus tuo mieleen Hitchcockin elokuvan Vertigo – Punainen kyynel. Olen ällikällä lyöty, kun lopputeksteissä lukee Michell. Hallitseeko hän kaikki genret?

Ian McEwanin romaani Ikuinen rakkaus on kuuluisa varsinkin dramaattisesta alustaan, jossa joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä yrittää yhdessä estää kuumailmapallo-onnettomuuden. Yksi heistä kuolee, täysin turhaan.

Henkiin jäävistä filosofi Joe, jonka elämäntyö koskee käytännön nihilismiä, ajautuu syvään kriisiin. Jos mikään ei merkitse mitään, miksi tämä tuntuu niin pahalta? Ja jos rakkaus on biologinen silmänkääntötemppu, onko kesken jääneen kosinnan loppuun viemisessä mitään mieltä? Naimisiin tahtova Claire-tyttöystävä, jota jumalainen Samantha Morton näyttelee, vaikuttaa aluksi omistushaluiselta. Mutta kun Daniel Craig näyttelee Joen nupin äkisti täyteen tukahdutettua raivoa, niin käy mahdottomaksi pitää sympatioita päähenkilön puolella.

Kun onnettomuuspaikalta tuttu kilahtanut kristitty Jed (Notting Hillin kämppis Rhys Ifans) alkaa seurailla Joeta, tulee selväksi, että vähintään yhtä miehistä taksi ei aja ovelle asti. Ehkä se on trauman jälkeistä stressiä, Claire arvelee. Tai ehkä molemmat ovat manipulatiivisia narsisteja. Michellin kamera kuvaa heitä kauniisti ylhäältä kuin pakenevasta ilmapallosta, ja kaikki on upealla tavalla täysin kauheaa.

Teksti: Johanna Koljonen / Nöjesguiden

Ohjaus: Roger Michell
Pääosissa: Daniel Craig, Rhys Ifans, Samantha Morton, Bill Nighy