Jadesoturi

16.10.2006 21:28 | Olli Sulopuisto

JadesoturiJadesoturi lienee kaikkien aikojen paras suomalainen wuxia-elokuva. Myönnettäköön, että markkinoille ei varsinaisesti ollut tunkua, mitä nyt amatöörivoimin tehty Kohtalon kirja muutama vuosi sitten. Ensikertalainen ohjaaja AJ Annila työryhmineen on ottanut huiman riskin, joka on pääosin kannattanut.

Varsin osoittelevasti nimetty seppä Kai Pelkonen (Tommi Eronen) muuttuu elokuvan kuluessa naisensa menettäneestä nyhveröstä legendojen seppämestarin jälkeläiseksi. Eronen selviää fyysisestä roolistaan tehtävästään kunnialla, joskin draaman puolelle mentäessä rooli ohenee melkoiseksi kliseekokoelmaksi.
Elokuvan hienoin roolitus on kuitenkin Markku Peltola. Hänen esittämänsä, mustaan pukuun verhoutunut amatöörihistorioitsija Olavi Berg tuo mieleen Hollywoodin toimintaelokuvat, joissa brittiläiset luonnenäyttelijät pistävät porukkaa kylmäksi ilmeenkään värähtämättä. Onhan se hienoa, kun mies vailla menneisyyttä päräyttää kung-futa menemään metsän keskellä. Pöhköä, mutta hienoa.
Kiinalaiset näyttelijät istuvat fantastista autenttisuutta – jos sellaista nyt voi olla – tavoittelevaan Jadesoturiin mainiosti. Zhang Jingchu ja pikkuroolissa nähtävä Dang Hao tuntuvat synnyttävän rooleilleen paljon painoarvoa. Varsinkin kun vertaa Krista Kososen mitäänsanomattomaan rooliin, dubbauksen uhriksi joutuneesta Elle Kullista puhumattakaan.

JadesoturiSankarin matkaa peilataan nykyisyydessä ja menneisyydessä, Suomessa ja Kiinassa. Näitä elementtejä yhdistelevä Jadesoturi seisoo kahden jalan varassa. Jos toimintakohtaukset ovat tylsiä, ei muulla elokuvalla ole väliä. Toisaalta ilman mukaansatempaavaa tarinaa wire-fu-temput jäävät irtonaisiksi palasiksi kuin pornoelokuvan seksikohtaukset ikään. Molemmissa kategorioissa onnistutaan varsin hyvin.
Elokuvan tekninen toteutus on hieno. Efektipajassa on lisätty filmiin lentäviä lehtiä ja kipinöitä oikein pieteetillä. Samalla hartaudella on rakennettu elokuvaan mahdottomia kamera-ajoja sepän pajan läpi. Hienoltahan ne näyttävät, mutta useimpien kuvien tarkoitus jää hämäräksi – tyyli ajaa sisällön yli. Kimmo Pohjosen ja Samuli Kosmisen työstämä musiikkimaailma vahvoine perkussioineen on myös vallan mainio, vaikka senkin teho laskee loppua kohti, kun erikoisuuteen turtuu.

Elokuva ottaa itsensä kovin vakavasti. Sen huomaa viimeistään silloin, kun tajuaa Erosen puhuvan kiinaa, ei tekstitettyä suomea. Sama vakavuus näkyy myös elokuvan taustatarinassa, joka on melkoista iorbockiaanista diibadaabaa (Kalevalan sampo = tiibetiläinen sang-phu-luostari). Toisaalta siinä onkin kyse melodramaattiseen genreen olennaisesti kuuluvasta epäuskon vaimentamisesta, jossa katsojan tulee vain hyväksyä se, mitä eteen kannetaan. Silti pökkelösti poukkoileva juoni rasittaa.
Jadesoturi on tyylilajinsa esikuvat tunteva ja niille oivasti kunniaa osoittava teos. Mestariteosta siitä ei tullut, mutta merkkipaalu kuitenkin.
Eikä ollenkaan hullumpi sellainen.

Jadesoturi
Suomi 2006

Ohjaus AJ Annila
Käsikirjoitus Iiro Küttnerin tarinan pohjalta AJ Annila, Petri Jokiranta
Pääosissa Tommi Eronen, Zhang Jingchu, Markku Peltola, Krista Kosonen

Kesto 101 min

Keskustelu

yks paskimpia ikinä. Tämän ohjaajan hehkutus on yks kaikkien aikojen noloimpia ilmiöitä.

Ihan hirveetä mukamas syvällistä kuraa. Hyi olkoon miten tökerö!

Kyllä sellainen hieman tyhjä olo jäi, kun tuon Jadesoturin sai katsottua. Erikoisefektien kyydittämä elokuva ei tarjonnut sitä autuasta ajattelemattomuuden tunnetta, joka seuraa leffan jälkeen. Senkin huomaa, ettei ole tottunut katsomaan Jadesorutin kaltaisia elokuvia suomeksi. Outo maku jäi leffan loputtua.

Ottaen huomioon, millaista kuraa kotimaiset leffat lähes poikkeuksetta ovat, Jadesoturi oli ihan katsottava pätkä. Mutta pituutta ja tylsiä kohtia oli liikaa, sekä tarina oli sekava (noh, lopussa se aukeaa vähän paremmin, mutta silti). Loppu oli mahtava. Juuri sellainen, kuin tällaisessa leffassa pitääkin olla.

Jargonbriljeerauksesta tämä menee vain niille, jotka ovat elokuvataiteesta ns. ”ihan vitun pihalla”, eli aivan Jash, juuri mainitsemasi perussuomalaiset. Sillä eihän katsomansa taidemuodon estetiikkaa kuulukaan tuntea, tutkia ja kyseenalaistaa eikä sen perinteitä tuntea lainkaan. Eikä elokuva-arvostelujen kuulu olla älykkäitä tai alaa tuntevia, koska niiden lukijatkaan eivät ole sellaisia. Aito kriitikko ei nouse korkeuksiin, vaan laskeutuu muiden tasolle. Tai oikeastaan vielä alemmas, koska ihmisten älykkyyden aliarvioiminen (tosin tässä tapauksessa yliarvioiminen) paskan leffakritiikin keinoin on alhainen temppu.

Kieltään ei myöskään tule uudistaa eikä uusia käsitteitä sisäistää tai kehittää. Jos luet tätä juttua netistä (ja jumalauta, tietysti luet tätä juttua netistä), on sinulla klikkauksen päässä Google, jolla voit etsiä termin kuin termin ja ehkä jopa OMAKSUA tuon termin! Hyvä jumala! Kommunikaatiota ja sanavaraston laajentamista! Ehkä jopa jalostumista ihmisenä (jos moisiin mielisairauksiin uskoo).

Mutta eihän sellaista nyt perussuomalainen. Perussuomalaisella on veroja maksettavana, tiskit tiskaamatta aikaa ”tapettavana”. Vaikkapa sitten lauantai-iltana elokuvissa, koska hey that’s what ordinary people do. Siellä ois nyt menossa se Jadesoturi. Se on se suomalainen leffa, jossa on sitä kunvuuta. Eihän se varmaan hirveen hyvä tai syvällinen oo, mut kyllä siellä popparia ja irtomakeisia syö ja viihtyy ajattelematta sen pari tuntia. Joo, se on tosi hyvä, oikea merkkipaalu suomalaisen leffan historiassa.

Olen muuten arvostelijan kanssa yhdestä asiasta eri mieltä: Jadesoturi on aivan tolkuttoman huono leffa. Kaikilla rintamilla.

Minusta elokuvalla on hyvin hieno idea ja näyttävät mainokset ja muut nostivat riman hyvin korkealle, mutta itse elokuva oli todellinen pettymys. :( Eronen on jotenkin puiseva… Erikoistehosteet olivat upeat! :D

”No voi voi… Onneksi en koskaan syntynyt kriitikoksi, vain ihan tavalliseksi tallaajaksi. Olisihan se kamalaa, kun ei saisi nauttia elokuvista ihan vapaasti!”

Tosiasia on, että kaikesta katoaa se alkuajan innostus. Jopa leikkiminen alkaa maistua puulta, jos sitä työkseen tekee. Ja kait nää arvostelijat joutuu katsomaan sen leffan muutamaan kertaan, mikä ei mun mielestä kuulosta niin hehkeältä, varsinkin jos elokuva ei ole ollut kauhean hyvä. Eikö?

No voi voi… Onneksi en koskaan syntynyt kriitikoksi, vain ihan tavalliseksi tallaajaksi. Olisihan se kamalaa, kun ei saisi nauttia elokuvista ihan vapaasti! Jadesoturi oli minun mielestäni ihana leffa! Kaikkia oli hyvin mausteeksi ja jäi kivan ”tyhjä” olo. Ei seksiä, väkivaltaa (noh…) eikä myrkkyjä! Tuli hyvä tunne, että suomalaiset osaavat tehdä leffoja kaikkine leijuvine juttuineen! Mahtavaa ilottelua efekteineen! Jätkät ovat päässeet juuri siihen ytimeen.
Toisaalta minua häiritsi BERG, tuo tuttu naama kotimaisista leffoista. Liian tunnettu suomalaisnäyttelijä… Tuli välillä ihan Kaurismäkifiilis, ja se ei ole- anteeksi nyt vaan- hyvä tunne!

Onko arvostelussa jotain vikaa, vai onko arvostelijan arvostelijoissa jotain vikaa? :)

Elokuvan nähtyäni olen hyvinkin samoilla linjoilla, ehkä jopa kriittisempi, kuin Olli.

Jos elokuvasta poistaa suomileiman, ei se ole mitenkään hirvittävän ihmeellinen. Wuxia elokuvan suurena ”fanittajana” voin kertoa, että teos päätyy sinne hyvinkin keskinkertaiseen, jopa välttävään sarjaan. Hyvää on tekijöiden rohkeus, kunnianhimo, visuaalisuus ja tekninen osaaminen, mutta se ei kerta kaikkiaan riitä, jos tarinan kuljetus ja käsikirjoitus sakkaa pahoin. Taustatarina todellakin on aikamoista diibadaabaa ja se traaginen rakkaustarina kaikesta lainatun -kaurismäkihollywoodhongkongkungfuwuxian- pohjallisena jää auttamattoman far far away. ”Rakkauselokuvassa ei ole rakkautta” on aikamoinen isku vyön alle.

Mutta ei jadesoturi mikään täysin tuomittava tekele ole. Tekninen osaaminen, score, ja näyttelijät ovat pääosin miellyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa, ja mikä tärkeintä, tämä teos vihdoinkin saattaa antaa sen potkun perseelle tämän maan elokuvatarjontaan.

”mestariteosta siitä ei tullut, mutta merkkipaalu kuitenkin”
-Buffet-

Ensin: Kiitos kommenteista kaikille. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin se, että lukijat ovat eri mieltä kriitikon kanssa ja myös kertovat sen.

* * *

Jash: Olen saanut pyyhkeitä brassailevasta kielenkäytöstä aiemminkin, joten siinä lienee ihan vissi perä. Tässä tapauksessa on saattanut käydä niinkin, että olen kiemuraisilla kielikuvilla peitellyt tietämättömyyttäni. Yleensä kritiikistä tulee kielellisesti sitä solmuisempi, mitä epäselvempi oma mieli on ollut. Pyydän siis kärsivällisyyttä, että jos se tästä ajan myötä tolkkuuntuisi.

Isojen medioiden kriitikoista esim. Närhi kirjoittaa Cityssä aina kimurantisti, mutta se on hänen tyylinsä. VP Lehtosen tyyli on mielestäni aika lähellä Helena Ylästä, mikä ei ole paha juttu lainkaan – pikemminkin kehu. Skaalaa siis löytyy höyrypäisemmistä vouhkaajista peruslauseiden ystäviin.

* * *

Jei: Tietenkin kriitikko yrittää kaivella teoksesta hyviä ja huonoja puolia ja punnita niiden keskinäistä arvoa. Kaikissa taideteoksissa on puutteensa (paitsi Totorossa).

Jadesoturi-arvion eka kappale päättyy ”huima riski, joka on pääosin kannattanut” ja koko arvion lopetus on ”mestariteosta siitä ei tullut, mutta merkkipaalu kuitenkin. Eikä ollenkaan hullumpi sellainen”, jotka molemmat – mielestäni – kyllä ovat kehuvia kommentteja. Jos mielipiteeni ei välity, olen epäonnistunut kirjoittajana.

Niin ja arvostelija ei ole hyvä arvostelija, ellei hänellä löydy jotain arvosteltavaa, joten aina on olevinaan jotain moittimista. En ole elokuvaa nähnyt, mutta suomalaiseksi ja vielä ensikertalaisen ohjaamaksi varsin näyttävä kokonaisuus. Se riittää jo minulle, että elokuva on katsomisen arvoinen.

No eipä tuossa jutussa nyt ollut mielestäni mitään moitittavaa. Ihan hyvä kaverin mielipide elokuvasta. Oma on hiukan erilainen, mutta enyweis.

Sori vaan, Olli, mutta ei tarvitse briljeerata kaikilla genrekohtaisilla termeillä, jotka näytät hallitseva. Perussuomalainen leffakävijä, joka haluaa nähdä Jadesoturin, menettää paljon arvostelustasi, kun iorbockiaaninen diibadaaba ei kuulu hänen sanavarastoonsa. Luepa muutaman valtamedian (vaikkapa NYT-liitteen) elokuva-arvostelu ja vertaa tekstiäsi niihin. En tarkoita, että sinun pitäisi veistää juttusi samasta pöllistä. Löydä oma tyylisi jostain näiden väliltä, tämä arvostelu ei tavoita lukijaansa.

Muropaketin uusimmat