Jadesoturi

Jadesoturi lienee kaikkien aikojen paras suomalainen wuxia-elokuva. Myönnettäköön, että markkinoille ei varsinaisesti ollut tunkua, mitä nyt amatöörivoimin tehty Kohtalon kirja muutama vuosi sitten. Ensikertalainen ohjaaja AJ Annila työryhmineen on ottanut huiman riskin, joka on pääosin kannattanut.

Varsin osoittelevasti nimetty seppä Kai Pelkonen (Tommi Eronen) muuttuu elokuvan kuluessa naisensa menettäneestä nyhveröstä legendojen seppämestarin jälkeläiseksi. Eronen selviää fyysisestä roolistaan tehtävästään kunnialla, joskin draaman puolelle mentäessä rooli ohenee melkoiseksi kliseekokoelmaksi.
Elokuvan hienoin roolitus on kuitenkin Markku Peltola. Hänen esittämänsä, mustaan pukuun verhoutunut amatöörihistorioitsija Olavi Berg tuo mieleen Hollywoodin toimintaelokuvat, joissa brittiläiset luonnenäyttelijät pistävät porukkaa kylmäksi ilmeenkään värähtämättä. Onhan se hienoa, kun mies vailla menneisyyttä päräyttää kung-futa menemään metsän keskellä. Pöhköä, mutta hienoa.
Kiinalaiset näyttelijät istuvat fantastista autenttisuutta – jos sellaista nyt voi olla – tavoittelevaan Jadesoturiin mainiosti. Zhang Jingchu ja pikkuroolissa nähtävä Dang Hao tuntuvat synnyttävän rooleilleen paljon painoarvoa. Varsinkin kun vertaa Krista Kososen mitäänsanomattomaan rooliin, dubbauksen uhriksi joutuneesta Elle Kullista puhumattakaan.

Sankarin matkaa peilataan nykyisyydessä ja menneisyydessä, Suomessa ja Kiinassa. Näitä elementtejä yhdistelevä Jadesoturi seisoo kahden jalan varassa. Jos toimintakohtaukset ovat tylsiä, ei muulla elokuvalla ole väliä. Toisaalta ilman mukaansatempaavaa tarinaa wire-fu-temput jäävät irtonaisiksi palasiksi kuin pornoelokuvan seksikohtaukset ikään. Molemmissa kategorioissa onnistutaan varsin hyvin.
Elokuvan tekninen toteutus on hieno. Efektipajassa on lisätty filmiin lentäviä lehtiä ja kipinöitä oikein pieteetillä. Samalla hartaudella on rakennettu elokuvaan mahdottomia kamera-ajoja sepän pajan läpi. Hienoltahan ne näyttävät, mutta useimpien kuvien tarkoitus jää hämäräksi – tyyli ajaa sisällön yli. Kimmo Pohjosen ja Samuli Kosmisen työstämä musiikkimaailma vahvoine perkussioineen on myös vallan mainio, vaikka senkin teho laskee loppua kohti, kun erikoisuuteen turtuu.

Elokuva ottaa itsensä kovin vakavasti. Sen huomaa viimeistään silloin, kun tajuaa Erosen puhuvan kiinaa, ei tekstitettyä suomea. Sama vakavuus näkyy myös elokuvan taustatarinassa, joka on melkoista iorbockiaanista diibadaabaa (Kalevalan sampo = tiibetiläinen sang-phu-luostari). Toisaalta siinä onkin kyse melodramaattiseen genreen olennaisesti kuuluvasta epäuskon vaimentamisesta, jossa katsojan tulee vain hyväksyä se, mitä eteen kannetaan. Silti pökkelösti poukkoileva juoni rasittaa.
Jadesoturi on tyylilajinsa esikuvat tunteva ja niille oivasti kunniaa osoittava teos. Mestariteosta siitä ei tullut, mutta merkkipaalu kuitenkin.
Eikä ollenkaan hullumpi sellainen.

Jadesoturi
Suomi 2006

Ohjaus AJ Annila
Käsikirjoitus Iiro Küttnerin tarinan pohjalta AJ Annila, Petri Jokiranta
Pääosissa Tommi Eronen, Zhang Jingchu, Markku Peltola, Krista Kosonen

Kesto 101 min