Uusimmat

Jali ja suklaatehdas

14.09.2005 00:00 Muropaketin toimitus

Naapurin englantilainen pikkupoika on nähnyt 1971 valmistuneen Willy Wonka & The Chocolate Factory -elokuvan. ”Do you want to hear the Oompa Loompa song?” Ei kiitos. ”Oompalompa! Oompa! Loompa!” Herranen aika. Olenko menossa katsomaan leffaa, jossa on laulavia lapsia?

Loppuunmyytynä lauantai-iltana puoli kymmeneltä yleisössä istuu sentään vain innostuneita aikuisia. Mainitsen heidän jännittyneen karkkipaperirapinansa, koska kriitikot käyvät normaalioloissa vain tylsissä lehdistönäytöksissä, joissa on tärkeää olla hihkumatta, nauramatta ja itkemättä. Siinä ympäristössä on vaikea heittäytyä täysillä hurmioon, mutta tänä iltana teatterissa kaikki ovat yhtä innoissaan.

Tim Burton on kääntänyt Dahlin alkujaankin visuaalisessa mielikuvitusmaailmassa nappulat kaakkoon. Ohjaaja paljastaa yhä herkullisempia luomuksia asteittain. Jalin perheen vino pikku talo on niin täynnä yksityiskohtia, että päätän katsoa elokuvan kohta uudestaan. Olohuoneen nurkan suklaatehdaspienoismallista lähtevä tarina laajenee vähitellen varsinaisen, jättimäisen, suunnattoman ja salaisen Wonka-yhtiön portille. Joku valmistaa sisällä edelleen suklaata, vaikkei ketään ole nähty vuosiin. Kun viisi kultaisen kutsun löytänyttä lasta päästetään vihdoinkin alueelle olen melkein kananlihalla. Sense of wonder, siitä tässä on kyse, mielikuvitusmagian tarjoamista harvinaisista kickseistä. Jotkut eivät tunne niitä aikuisena koskaan, mutta kuvittelen Burtonin ja Johnny Deppin elävän tunteen kanssa päivittäin.

Depp on Willy Wonkan osassa niin androgyyni ja iätön, ettei hänen inhimillisyydestään voi enää olla varma. Suklaatehtaassaan Wonka on jumalhahmo, jonka ei tarvitse välittää luonnonlaeista tai huomioida sosiaalisia sääntöjä. Moraalinen epävarmuus on haastavaa eri tavalla kuin tavanomainen jaottelu hyvään ja pahaan. Moniselkoinen juoni pohdituttaa jälkeenpäin. Jos itsekäs ja vaarallinen Wonka saa tahtonsa läpi… Hetkinen, onko tällä tarinalla edes onnellinen loppu? Yksi asia on varma: tämän leffan nähtyäsi et katso oravaa samoin kuin ennen.

Huoleni laulavista lapsista osoittautuu aiheettomaksi. Satoja Oompa Loompa -kääpiöitä näyttelee nimittäin kypsä mies, pieni mutta monipuolinen Deep Roy, jolta käyvät kuviokellunta ja sukkahousuhevi yhtä luontevasti. Säveltäjä Danny Elfman on hakenut moniin erinomaisiin laulunumeroihin inspiraatiota ajoiltaan Oingo Boingo -bändissä. Kun laulut on laulettu, Jali ja suklaatehdas ei ainoastaan ole vanhaa Gene Wilder -versiota ylivoimaisesti parempi. Se haastaa jopa Ihmemaa Ozin.

Teksti: Johanna Koljonen / Nöjesguiden

Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Johnny Depp, Freddie Highmore, David Kelly, Helena Bonham Carter

Muropaketin uusimmat